Lopetanko yhteydenpidon ystäviin?
Monta kertaa olen jo näin päättänyt, syynä se että minä olen aina vain se, joka pitää yhteyttä.
Mutta kun vaikka pari kuukautta on kulunut, pyörrän päätökseni ja kutsun jonkun kylään.
Minusta on kurjaa, jos perheemme ei seurustele kenenkään kanssa ja siksi otan ystäviin yhteyttä.
Se, mikä surettaa on että kukaan ei ikinä ota ensin yhteyttä minuua, kysy kuulumisia tai kutsu käymään.
Sen sijaan silloin, kun itse kutsun jonkun meille, ihmiset tulevat oikein mielellään, ja viihtyvät tuntikausia.
Joten en kai sitten ole ihan vastenmielenen ihminen, muutenhan kukaan ei tulisi edes kutsuttuna.
Mutta jos en pidä yhteyttä, ei kukaan ota minuunkaan yhteyttä, pisimmillään olin tapaamatta yhtä lapsuudesta asti tuntemaani ystävääni lähes 4 vuotta, kunnes minä olin taas se, joka otti ensimmäisen askeleen. Turhauttaa.
Kommentit (17)
joka ottaa yhteyttä.
Ai niin, kerran yksi ihminen soitti kun tarvitsi meitä muuttoapuun.ap
jotka eivät itse näe mitään vaivaa ystävyyden eteen.
Ystävyyden, kuten parisuhteenkin, pitää olla vastavuoroista.
Mutta asiaa pidempään ajateltuna hoksaan, ettei kannata velloutua liian kyökkipsykologisiin ajatuksiin. Mitäpä se auttaa. Liikaa ajattelemalla saa vaan pahan mielen. Itse pidän myös enemmän yhteyttä, etenkin sukulaisiini. Kukaan ei soita tai käy, jos en minä ole aloitteentekijänä. Ihmiset ovat erilaisia. Olen ajatellut, et tässä roolissa sitä nyt elän. That's it! Iloitse sosiaalisista tilanteista, kun niitä on (saat järjestettyä). Yksin oleminen olisi ikävämpää. Elämä lyhyt.
siinä arjen pyörittämisessä. Ei vaan jollain lailla ehdi pyytää kylään tai suunnitella jotain tapaamista. Viikonloputkin hurahtaa äkkiä, vaikka ei sen suurempia suunniteliskaan,ihan vaan oman perheen kesken. Meillä ainakin juuri noin.
Ihana on sitten nähdä kuitenkin, jos jompikumpi osapuoli saa aikaiseksi jotain järjestää.
En minä ainakaan sen kummemmin laske tapaamisia tms.
Tiedän, että ystävät ovat tallessa ja yhteyttä saa ottaa.
Ehkä jotkut ovat niin sosisaalisia harrastusten ja töiden puitteissa, etteivät jaksa enää aktiivisesti hakeutua muiden pariin vapaa-ajalla. Aika monella aikuisella on muut intressit, kuin hengata tuttavien luona kylässä.
saavat kyllä sovittua treffejä muiden omien kavereiden ja ystävien kanssa,mä taidan olla aina jonon hännillä :(
meillä ystävät kaikkos kun plussasin.
Välillä nähdään ja sekin vain kun me soitamme.
2kk sit tein päätöksen että pärjätään me ilman niitäkin, eipä ole kukaan soitellu, sen kummemmin en kyllä kaipaakkaan tuollaisten ystävien seuraa. Omakin on parempi.
jos ystäviä tavataan vain pari kertaa vuodessa.
Tarkoitan siis sellaisia oikeita ystäviä, ei mitään tuttavia.
on 1 tuttavaperhe, joka pyytää kylään. Muista ei kuulu mitään, mutta tulevat kyllä meille syömään ja juomaan kun pyydetään. Mutta itse eivät koskaan pyydä edes kahville tms.
Itse en edes osaa laittaa ruokaa saati leipoa, joten senkään takia en kutsu vieraita meille vaan menen itse kylään.
Lisäksi mieheni on niin pihi, että viimeksi, kun oli vieraita tulossa laittoi ostamani yrttivoipatongit piiloon että ne olisi vain omalle perheelle syötäväksi eikä vieraille.
No, kyllä minä kahvit voin keittää, mutta en enempää viitsi nähdä vaivaa.
on 1 tuttavaperhe, joka pyytää kylään. Muista ei kuulu mitään, mutta tulevat kyllä meille syömään ja juomaan kun pyydetään. Mutta itse eivät koskaan pyydä edes kahville tms.
jos ystäviä tavataan vain pari kertaa vuodessa. Tarkoitan siis sellaisia oikeita ystäviä, ei mitään tuttavia.
kun saat vähän ikää. Ystäviä ei tarvitse edes nähdä, he ovat ikuisesti ystäviä kuitenkin.
enkä tajua sitä, jos ollaan ystäviä eikä viitsitä olla kiinnostuneita toisesta sen enempää, että pidettäisiin yhteyttä useammin kuin puolen vuoden välein.
jos ystäviä tavataan vain pari kertaa vuodessa. Tarkoitan siis sellaisia oikeita ystäviä, ei mitään tuttavia.
kun saat vähän ikää. Ystäviä ei tarvitse edes nähdä, he ovat ikuisesti ystäviä kuitenkin.
Olla aina se joka menee valmiille muttei ole itse valmis edes tarjoamaan vieraille mitään?
Itse en edes osaa laittaa ruokaa saati leipoa, joten senkään takia en kutsu vieraita meille vaan menen itse kylään. Lisäksi mieheni on niin pihi, että viimeksi, kun oli vieraita tulossa laittoi ostamani yrttivoipatongit piiloon että ne olisi vain omalle perheelle syötäväksi eikä vieraille. No, kyllä minä kahvit voin keittää, mutta en enempää viitsi nähdä vaivaa
meillä ystävät kaikkos kun plussasin. Välillä nähdään ja sekin vain kun me soitamme. 2kk sit tein päätöksen että pärjätään me ilman niitäkin, eipä ole kukaan soitellu, sen kummemmin en kyllä kaipaakkaan tuollaisten ystävien seuraa. Omakin on parempi.
Just... taas näitä ihmisiä jotka syyttää raskaudesta kaikkea. Oletko itse miettinyt yhtään omaa käytöstäsi eli oletko ollut vaan täynnä raskausjuttuja? Se on aina sellainen varma etäännytin ihmisille jotka eivät ole samassa tilassa. Mun mielestä on typerää tehdä tuollaisia päätöksiä että "pärjätään ilman niitäkin". Kannattaa pitää mielessä että jos joskus vaikka käykin niin että jää yh:ksi tms. niin ystävät voivat olla kullanarvoisia!
mieluummin mene toisille kylään kuin kutsun meille. Monien kanssa kun nähdään niin, että lapset on mukana niin siitä tulee melkoinen sekamelska huusholliin kun on paljon lapsia paikalla. Ja sitten kun ei vanhemmat käske lapsiaan keräämään niitä leluja paikoilleen :O Jätetään vaan sikseen ja lähdetään :O Itse käsken omien lasteni kerätä (jos eivät jostain syystä itse hoksaa) lelut ennen kuin lähdetään kylästä.
En vaan tykkää, että meidän koti käydään laittamassa mullin mallin ja häivytään paikalta. Toki niiden hyvien sydänystävien kesken tästäkin voi puhua ja on sovittukin, että puolin ja toisin siivotaan leikit takas paikoilleen ennen lähtöä, mutta vaikeempi mennä sanomaan sitten semmoisille, jotka ei ihan niitä sydänystäviä ole. Eipä vaan tule sitten kauheesti pyydettyä käymään...
Monesti lelut on ihan sikin sokin niiden jäliltä ja saadaan ite kauhee järjestelyhomma niskaan.
mieluummin mene toisille kylään kuin kutsun meille. Monien kanssa kun nähdään niin, että lapset on mukana niin siitä tulee melkoinen sekamelska huusholliin kun on paljon lapsia paikalla. Ja sitten kun ei vanhemmat käske lapsiaan keräämään niitä leluja paikoilleen :O Jätetään vaan sikseen ja lähdetään :O Itse käsken omien lasteni kerätä (jos eivät jostain syystä itse hoksaa) lelut ennen kuin lähdetään kylästä.
En vaan tykkää, että meidän koti käydään laittamassa mullin mallin ja häivytään paikalta. Toki niiden hyvien sydänystävien kesken tästäkin voi puhua ja on sovittukin, että puolin ja toisin siivotaan leikit takas paikoilleen ennen lähtöä, mutta vaikeempi mennä sanomaan sitten semmoisille, jotka ei ihan niitä sydänystäviä ole. Eipä vaan tule sitten kauheesti pyydettyä käymään...
tuo laskeminen kuka otti ja milloinkin yhteyttä. Ystävät tulevat kuitenkin mielellään kylään eikö? Sitten mieti asiaa uudelleen jos ei kutsuista huolimatta tulla.