Lue keskustelun säännöt.
MILLOIN tämä helpottaa? Vai helpottaako koskaan? (Lapsen kanssa)
12.03.2011 |
Jatkuvaa säheltämistä: roikkuu suihkuverhossa, paukuttaa vessanpöntön kantta, penkoo laatikoita ja kaappeja, kuljettaa tavaroita huoneesta toiseen, repii vessapaperia ja sanomalehtiä, hakkaa kaapinovia kiinni ja auki, penkoo roskiksia, sotkee sotkee sotkee... Omilla leluilla ei voi leikkiä yhtään! Itselläni on sellainen olo, että en yksinkertaisesti kohta JAKSA, tämä elämä on yhtä kaaosta.
heti jos teen itse jotain vähän aikaa - yritän laittaa vaikka meikkiä, lukea lehteä, istua hetken netissä, niin HETI alkaa hirveä sähellys siinä ympärillä tai vinkuminen, että pitäisi lukea kirjoja. Lapsi on 2-vuotias, ja ihmettelen, eikö tuon ikäisen pitäisi pikku hiljaa lopettaa tämä yleinen sotkeminen ja sählääminen, vai olenko ihan väärässä?
Kommentit (27)
En koskaan antanut lasten kiipeillä pöydillä tai keittiön tasoilla, kuten työkaveri kertoi heillä olleen.
Jos olet meikkaamassa/lukemassa/tekemässä kotitöitä, ja taapero kiipeää pöydälle, niin varmasti lopetat senhetkisen tekemisen, ja nostat lapsen alas, kiellät ja jatkat omaa tekemistäsi. Sitten lapsi kiipeää toisen kerran, kolmannen, neljännen, viidennen... lopetatko lopulta oman tekemisesi, ja keskityt pelkästään lapseen? Eikö lapsi opi siitä, että kannattaa kiipeillä pöydälle, niin saa äidin jakamattoman huomion. Vai jatkatko omaa hommaasi, ja annat lapsen kiivetä? Molempi pahempi.
Meillä on yksi tuollainen lapsi (neljästä), joka jaksaa yrittää, kokeilla ja tehdä kaikki mahdolliset asiat. Varmasti tietää, mikä on kiellettyä. Ei ole moksiskaan kielloista ja rangaistuksista, on vaan niin mahdottoman utelias kaiken suhteen.
Eli ihan käytännön vinkkejä edellämainitunlaisiin tilanteisiin, kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kannattaa ensin tankata lapsi: läheisyys, ruoka, huomioiminen. Sitten ehkä on hetki vanhemman tehdä jotain omia hommmia. Mutta kyllähän se tuo joka paikan tonkiminen jne menee ohi,4-5-v:na lapsi on hyvinkin yhteistyöhaluinen, oikea apulainen. Oma aika alkaa sitten kun lapset ovat nukkumassa, niin se vaan lapsiperheessä menee.
asuu samanlainen 1,5 vuotias vilkas poika. Kaikki paikat pitää olla suljettu, ovenkahvat käännetty ja tuolit nurin. Muuten ripottelee astianpesujauheet matolle, leikkii veitsien kanssa tai kiipeää ikkunalaudalle. Kielletty on miljoona kertaa ja annettu kiivetä valvotusti. En tiedä kumpi on parempi. Kai se järki joskus päähän kasva..
Tuo on minusta rankin vaihe kun lapsi on jo kovin liikkuvainen, muttein ole juurikaan järkeä päässä :) Mutta usko pois, se helpottaa. Esim kun lapsi on 3,5v, KAIKKI on niin paljon helpompaa. Minusta koko ajan helpottaa kun lapsi kasvaa ja alkaa ymmärtää asioita paremmin.
Joo ja sitten joku käskee nauttia pikkulapsiajasta. Tekis mieli tirpaista sellaista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lohdutusta pikkulapsiarkeen: meillä oli kaksi hyvin vilkasta / kiukkuista / uteliasta taaperoa aikoinaan pienellä ikäerolla. Meinasin tulla hulluksi. Nyt molemmat ovat kohta täysi-ikäisiä ja mitään ongelmia heidän kanssaan ei ole ollut enää vuosiin. Kaverit, harrastukset ja opiskelut sujuvat hienosti, eikä juuri riitojakaan ole. En osaa antaa muita neuvoja kuin että yrittäkää pysyä aikuisina ja viekää lapsia paljon ulkoilemaan ja liikkumaan. Kyllä se siitä. Rauhallisten lasten vanhempien paheksunnalla voitte pyyhkiä takamuksenne.
jo helpottaa. Lapsesi on ilmeisesti aktiivista laatua :) Minulla on noita aktiivisia lapsia ollut ja yksi 3v vieläkin minulta keksiliäisyyttä vaatii. Olen huomannut että jatkuvat kiellot vain lisäävät ei toivottavaa käytöstä. Yhteinen tekeminen ja hauskat hetket taas vähentävät ei toivottua käytöstä. Onneksi tiedän että tämä on vain lyhyt vaihe niin se auttaa minua ja hermojani. Voimia sinulle .