Lue keskustelun säännöt.
Millaista tukea haluaisit työkavereiltasi, jos sinulla olisi 11-v. tytär,
11.03.2011 |
jolla on ajoittain psyykkisiä ongelmia, ei pysty lähtemään kouluun ahdistuksen takia esim. ja olet näistä avoimesti puhunut töissä päivittäin. Haluatko vain, että joku kuuntelee vai haluaisitko jotain konkreettisempaa apua? Silloin, kun purskahdat itkuun asian takia töissä..?
t: työkaverisi ymmällään
Kommentit (28)
kysy tuo sun kysymys ihan silta ihmiselta itseltaan, han varmasti tietaa parhaiten itselleen sopivan vastauksen. Mutta kiva, etta ajattelet tyokaveriasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pysty ajattelemaankaan, että kertoisin tällaisen asian työkavereilleni. Johtuu siitä, että en ylipäänsäkään ole kovinkaan avoin ihminen. Harkitsen todella tarkkaan mitä kerron ja kenelle. Olen nimittäin huomannut, että ihmiset joko nollaavat täysin toisen ihmisen ongelmat tai sitten ovat vahingoniloisia tai jopa pahansuopia.
on ohjata työterveyteen hakemaan sairaslomaa. Ei ole työkykyinen ihminen:(
Olen nimittäin huomannut, että ihmiset joko nollaavat täysin toisen ihmisen ongelmat tai sitten ovat vahingoniloisia tai jopa pahansuopia.
Ei kaikilla onneksi ole noin. Ja ap:han on elava esimerkki siita, etta jotkut ovat aidosti huolissaan tyokavereistaan.
En ehdi, jaksa tai halua työssäni toimia terapeuttina kollegoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on ikava tyoymparisto
Olen nimittäin huomannut, että ihmiset joko nollaavat täysin toisen ihmisen ongelmat tai sitten ovat vahingoniloisia tai jopa pahansuopia.
Ei kaikilla onneksi ole noin. Ja ap:han on elava esimerkki siita, etta jotkut ovat aidosti huolissaan tyokavereistaan.
tähän vielä, että ei ole kyse nykyisestä työympäristöstä vaan ylipäänsä aikaisemmista kokemuksista, jotka ovat tehneet varovaiseksi. Tai sitten olen vaan vainoharhainen...
En ehdi, jaksa tai halua työssäni toimia terapeuttina kollegoille.
hanhan HALUAA auttaa. Ala huoli, sinua tuskin kukaan lahestyykaan omine huolineen, lahetat varmasti sellaisia viboja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on ohjata työterveyteen hakemaan sairaslomaa. Ei ole työkykyinen ihminen:(
sitten jos taalla kysyttaisiin, etta saako sairaslomaa ottaa, jos lapsella on psyykkisia ongelmia ja itse itkeskelee niiden takia toissa, todella moni vastaisi etta eihan lapsen sairaus ole sinun sairautesi... ;-)
Miksette uskalla olla ihmisia tyokavereillennekin? Ei kaikkia ongelmia tarvitse ohjata tyoterveyteen, eika tuo kuulosta minusta tyoterveysasialta ollenkaan, vaan ihan vaan elamalta.
hanhan HALUAA auttaa. Ala huoli, sinua tuskin kukaan lahestyykaan omine huolineen, lahetat varmasti sellaisia viboja...
Koko työyhteisömme alkaa kärsiä jo siitä kun yksi meistä ei ymmärrä hakea ulkopuolista apua, vaan pillahtaa itkuun työpaikalla keskellä päivää monta kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työkaveria terapioidaan vapaa-ajalla jos haluaa, mutta pakko ei ole!
että mikäli omat murheet alkavat haitata työntekoa on haettava sairaslomaa,tai hänen luvalla oltava pois. Päiväkodissa siis olen töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen ulkomailla toissa ja olen ajatellut etta meilla on aika kylma tyoymparisto, mutta tata ketjua lukiessa tajuan, etta meillahan on oikeastaan tosi mukava ja inhimillinen tyoporukka. Me puhutaan kylla lastemme (vakavistakin) sairauksista, eika se haittaa tyontekoa ollenkaan, vaan myos tulosta syntyy.
jos tunnelma on avoin ja kannustava. Jos omat tärkeät henkilökohtaisen elämän kipupisteet pitää piilottaa ja teeskennellä pirteää ja jutustella kevyesti pilipalia työtovereiden kanssa, jotta ei vain nyt rasita heidän psyykettään, kuormittuu juuri se oma psyyke ehkä peruuttamattomasti. Työtehtävät kasaantuu ja toiset joutuvat paikkailemaan, puhumaan selän takana pahaa ja haukkumaan pomoa, joka on haluton puuttumaan tilanteeseen, kun ei oikein tiedä, miten puuttuisi. Sen sijaan jos töissä voi avoimesti kertoa, että meneillään on vaikea vaihe ja saada siihen myötätuntoa ja tukea ja ehkä ohjauksen työterveyden pariin, jos siltä vaikuttaa, saattaa tuo henkilö jaksaa tehdä oman osuutensa ja muut vastaavassa tilanteessa olevat uskaltavat myös luottaa työtovereiden tukeen. Emmehän ole robotteja, emmehän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta hyvä henkikin alkaa kärsiä, kun kollegasta tulee autettava, pinnalla pidettävä, jonka työpanos kärsii henkilökohtaisten ongelmien vuoksi. Meidän työmäärämme ei pienene, vaikka kollegan työpanos pienenee, vaan me muut teemme entistä enemmän töitä, myös hänen osuutensa. Ja se on erittäin kuluttavaa. Teemme työtä, joka on hektistä, ajoittain henkisesti ja fyysisestikin raskasta.
Yhtälöön ei sovi se, että 9 työntekijästä 1 pillahtelee itkuun pitkin päivää, ja sitoo itseensä aina jonkun työkavereista jonka pitää kuunnella, tukea ja lohduttaa. Me teemme töitä vajaamiehityksellä, vaikka vajaamiehitystä ei ole.
ei suostu jäämään kotiin sairauslomalle, koska työ pitää hänet kuulemma kasassa.
Ikävä kyllä hänen kasassa pitämisensä alkaa hajoittaa meitä muita.
jos kaipaisi kuuntelijaa. Menisin vaikka käymään ja sitten vaivihkaa ehdottelisin psykologia molemmille.
Eikä joskus itkuun pillahtaminen ole niin vaarallista. Kertoo vain, että nyt on ollut väsyttävä aamu kotona tai huonompi kausi.
Mutta jos toinen itkee monta kertaa päivässä, niin se nyt taas ei enää ole ihan mitätön juttu, sillä johan sellainen haittaa kaikkien työntekoa.
Työkaverien muuttuminen terapeutiksi on kuitenkin se väärä tie tässäkin asiassa. Jos työ on se henkireikä, niin sitten työkuormaa pitää vähentää ja vaikka sopia työaikajärjestelyistä. Paras tapa tosiaan olisi edetä esimiehen ja työterveyshuollon yhteistyössä.
Minulta on itseltäni kuollut lapsi ja totta kai se näkyy työpanoksessani. On hyvä, että töistä asiasta tiedetään. Työpaikkani on tehnyt monenlaisia joustoja lapsen kuoleman vuoksi, mutta minusta on kohtuuton oletus on, että työkavereiden pitäisi olla murheiden kuuntelijoita. Sitä varten minulla on ystävät, sukulaiset ja ammattiapuakin on tarjolla.
Jos ap:n työkaveri on todellinen ystävä ja haluat ryhtyä hänen tukijakseen, niin toki se on mahdollista. Mutta siinäkin tilanteessa pitää ottaa huomioon vastuu, todellinen ystävä ei lakkaa kuuntelemasta kun kyllästyttää. Siksi kannattaa miettiä onko siihen valmis.
muuten kuin ymmärtämällä äkillisiä poissaoloja.
Vertaistuki ja ammatillinen apu on hyvä järjestää muualta.
Mun on vaikea kuvitella oikeasti miten työyhteisö tuossa voisi erityisesti auttaa paitsi ehkä sopimalla joustavista työaikajärjestelyistä.
Jos ihminen purskahtelee itkuun työpäivän aikana, niin varmaan paras keino on ohjata työterveyshuoltoon.
Työ- ja yksityisasiat ovat kuitenkin eri asioita.