Ymmärrätkö jos 30 v. aikoo vielä lykätä lapsen hankintaa?

ei oikeastaan kuulu mulle.

Kysymykseen on vähän vaikea vastata, kun ei ole mitään esimerkkejä syistä - vakava, mutta parannettavissa oleva sairaus, onneton tai olematon parisuhde, intohimoinen suhde työhön, opinnot kesken, työmahdollisuus ulkomailla ...

Mita pidemmalle lykkaa syysta tai toisesta niin luulisi myos olevan tietoinen etta mahdollisuudet heikkenevat saada lasta. Ei kannata sitten itkea jos lasta ei kuulu jne.vaikka tietenkin on mahdollista etta ei nuorempanakaan olisi voinnut saada lasta syysta tai toisesta.

Jos saadaan.



Kannattaa varautua että yli kolmekymppinen on jo parhaat hedelmälliset vuotensa nähneet.



nimimm. kokemusta on

Olen itsekin jo 33, mutta lapsia ei ole vielä suunnitelmissa. En ole koskaan tuntenut suurta tarvetta tulla äidiksi, joten odottelen tässä, josko se tunne jossain vaiheessa tulisi...

Itse olin 32, 36 ja melkein 39, kun lapseni syntyivät. Tässä kohtaa oli meidän elämässä paras vaihe saada lapsia.



Ei ollut siis ogelmia saada lapsia vaan he ilmoittivat tulostaan, kun sopiva hetki oli käsillä.

Mieheni kanssa olemma kohdanneet ollessamme 15v, mutta en tiedä, miten olisi elämässä mennyt, jos lapsemme olisivat ilmaantuneet maailmaan ollessamme parikymppisiä opiskelujen, ulkomaan keikkojen, kahden eri kaupungin asuntojen välille jne.



Kun elämästä tuli vakiintunutta ja seesteisempään, niin löytyihän se vauvakuumekin elämän ruuhkavuosien alta ;)

Mieheni kanssa olemma kohdanneet ollessamme 15v, mutta en tiedä, miten olisi elämässä mennyt, jos lapsemme olisivat ilmaantuneet maailmaan ollessamme parikymppisiä opiskelujen, ulkomaan keikkojen, kahden eri kaupungin asuntojen välille jne.

Kun elämästä tuli vakiintunutta ja seesteisempään, niin löytyihän se vauvakuumekin elämän ruuhkavuosien alta ;)

enemmän riskejä kuin sitä ennen ja raskautuminen vaikeutuu. Hienoa, että teillä onnisti, mutta miksikään ohjenuoraksi tuollaista lasten hankintaa ei kannata ottaa.

ja saattaa siltä jäädä lapset tekemättä joka tapauksessa.

tätini sai esikoisensa 42-vuotiaana ja toisen lapsensa45-vuotiaana. Molemmat terveitä.

30 on kiikun aakun, itse en enää lapsia ajatellen tekisi "myöhemmin"

Mutta täytyy sanoa, että juuri puhuin erään samanikäisen ystäväni kanssa lastenhankinnasta (olen nyt siis itse ensimmäistä kertaa raskaana) ja kannustin häntä ryhtymään lapsentekoon suht pian. He ovat siis miehensä kanssa päättäneet, että aikovat hankkia lapsia, mutta koska tämä ystäväni on hyvin perusteellinen, hän haluaisi vielä monia muutoksia (esim. uuden asunnon) ennen lapsentekoa. Samoin hän oli huolissaan vapauden menetyksestä. Mä sanoin, että kyllä siinä on vielä aikaa totutella ajatukseen, vaikka tekeekin sen päätöksen, että aletaan yrittää ;)



Olemme molemmat 30-vuotiaita. Minä ja mieheni yritimme lasta n. 1,5 vuotta.

että sen ikäiset ja vanhemmatkin "hommaavat" lapsia, jos sille tuntuu, mutta itseni kohdalla sanon jo nyt, että lapset on tässä. Ikää 28 ja enää en halua aloittaa alusta, meidän juna meni ja jätti pysäkille kaksi ihanaa poikaa.

Elämäntilanteet ovat niin erilaisia ja jokaisen lapsen tulisi meillä Suomessa kyllä olla toivottu. Itse olen saanut lapsia sekä nuorena että "vanhana", 39-vuotiaana. Kaikki lapset ovat toivottuja ja meille hyvään aikaan syntyneitä. Toisaalta lykkääjän on ymmärrettävä, ettei lapsia välttämättä tule, vaikka toivoisi - varsinkaan jos lykkää yritystä pitkälle. Ja adoptio tai sijaislapsen ottaminen on aika monimutkaista myös.

on jokaisen oma asia. Minä olen akateemisesti koulutettu ja tein kolme lasta alle 30- vuotiaana. Se oli haaveeni ja haaveeni myös toteutui. Halusimme saada lapset kohtuullisen nuorena, mutta kuitenkin opintojen päätyttyä.



Nyt olen 35v töissä todella suuressa firmassa. Kollegani ovat pääsääntlisesti saman koulutuksen omaavia ja iältään 30-37v. Ja meistä vain muutamalla on lapset "tehtynä". Kaikki muut ovat uratykkejä, joilla ei kuulemma ole vielä aikaa lapsiin. Puhuvat, että jossain vaiheessa voisi asiaa miettiä...



Itse taas nautin nyt jo siitä, että kaksi vanhinta lastani ovat jo niin itsenäisiä, että touhuavat paljon koulukavereidensa kanssa enkä ole täysin sidottu heidän kuljettamisiinsa ja viihdyttämiseensä.



Eli nyt kun kollegat vasta suunnittelevat vauvoja niin minä alan nauttimaan vapaudesta, joka tulee kun lapset ovat kasvaneet isommiksi =)



Ja olen kuitenkin vasta tämän ikäinen =)



En usko edes että henkilökohtaisesti jaksaisin enää pikkuvauvoja. Biologinen fakta on se, että vuodet tuntuvat jo yövalvomisten kanssa. Ja jos minä alkaisin nyt tekemään vasta lapsia meille tulisi yksi tai enintään kaksi lasta.

iso talonrakennusprojekti edessä enkä halunnut vauvaa siihen hässäkkään. Hyvin ehdin tehdä 3 lasta.

Henk. koht. en itse jättäisi lapsien tekemistä noin myöhäiselle iälle varta vasten.

lapsensa tekee. Mikä minä olen arvostelemaan äidin ikää?

Sisimmässäni kuitenkin ajattelen, että on hullua lykätä lapsen hankintaa neljänkympin hujakoille. Ikä lisää riskejä, ja on vaikeampi tulla raskaaksi.

Näin ei toki ole jokaisen kohdalla, mutta ei sitä voi etukäteen tietää.

Toki sen 35-vuotiaan tilanne voi olla sellainen, että ei ole esimerkiksi kumppania, jonka kanssa voisi tehdä lapsen. Mutta jos parisuhde, työ jne kunnossa, mielestäni ei pitäisi lykätä.

Jos saadaan.

Kannattaa varautua että yli kolmekymppinen on jo parhaat hedelmälliset vuotensa nähneet.

nimimm. kokemusta on

lapset. 35-vuotiaana halusin raskaaksi ja heti tärppäsi. Sama toistui 37-vuotiaana. Joten ei pidä yleistää, että kaikki yli 35-vuotiaat olisivat parhaat hedelmälliset vuotensa ohittaneet (tai sitten olen ollut aiemmin superhedelmällinen).

Kyllä lapsen teko tuntuu olevan paljon raskaampaa 30-vuotiaana kuin 20-vuotiaana voin vaan sit kuvitella miltä se tuntuu 40-vuotiaana.



ja jos olette olleet naisvaltaisilla aloilla töissä olette ehkä huomanneet millainen muutosvastarinta (asiaan kuin asiaan) keski ikää lähestyvillä naisilla on. Sitten kun nämä muutokset (yllättävät) tapahtuvat omassa elimistössä ja elämässä se ottaa todella kovalle (useita ikäkkäämpi ensisynnyttäjiä seuranneena). Jos lapsi ei ole eka se ei tunnu olevan yhtä rankkaa.