Paha mieli: Suutahdin vauvalle.

Muakin kiinnostais tietää, jos seuraavalla kerralla meinaa napsahtaa niin menen toiseen huoneeseen purkaamaan tunteitani, miten kauan uskallan antaa vauvan huutaa ettei vaan tule mitään traumoja..

Yleensä rauhoittuu jo parissa minuutissa, riittää että saa vähän etäisyyttä ja hengähtää. Parempi astua pari askelta kauemmas kuin pihistä kiukusta siinä lapsen vieressä. Ei lapsi siitä traumatisoidu, että satunnaisesti joutuu huutamaan pikkaisen pidempään. Tärkeintä, että lapsi tietää että kyllä se vanhempi sieltä tulee kun tässä palkeita avaan. Minäkin joudun joka päivä itkettämään lasta, kun joudutaan tekemään sille sapuskat keitetystä vedestä ja jauheesta. Ei siinä voi pitää vauvaa sylissä, keittiön lattialle ei vauvaa voi tuoda (liikkuu jo sen verran), joten pakko jättää pinnasänkyyn, olkkariin tai johonkin ja vauvahan huutaa kuin syötävä aina kun nälkä iskee. Nopeammin se ruoka tulee, kun kipaisen laittamaan kädet vapaina, kuin jos retuutan vauvan mukaan ja yritän taiteilla pulloa mikroon ja jauhetta pikkuriikkisellä mitalla pulloon.

Tärkeintä on se jatkuvuus, luottamus siihen että 99 kertaa sadasta se äiti/isä tulee ja ottaa syliin. Jos se sadas kerta on se, jolloin pitää ottaa kaksi ylimääräistä minuuttia puhalteluun, niin lapsi ei siitä traumatisoidu.

niin silti se oli VÄÄRIN huutaa, joten on ihan hyväkin, että mielesi pahoitit..

niin silti se oli VÄÄRIN huutaa, joten on ihan hyväkin, että mielesi pahoitit..

Vittu näitä vastauksia, mulla palaa käpy. :/

no täällä nyt joku lapseton käy näköjään kommentoimassa. En ole ikinä tavannut vanhempia jotka eivät olisi hermostuneet lapseen. Minun mielestäni on ainakin on luonnotonta olla koko ajan viilipytty vaikka lapsi huutaisi monta tuntia... ?! Kyllä hermo saa mennä ja menee, sitten vaan hyvität ja pyydät anteeksi. Kyllä lapsen pitää oppia tunnistamaan hyvät ja pahat olotilat. Jos aina vaan hymyillään, voi lapsella olla vaikeuksia kun astuu suureen maailmaan.

!

hautoo kostoa vuosia ja iskee takaisin kun olet vanhus. Saat maata vaipoissa ja ilman ruokaa. Ja sanoo " sitä saa mitä tilaa".



No joo-o, EI MUISTA!. Hyvä, että kuitenkin havahdut, että nyt meni yli. Kun pinna palaa voi tapahtua jotain hurjempaa, mm ravistelu ja siitä sitten jääkin jo jäljet, kenties pysyvästi.



Jokainen äiti hermostuu joskus. Tilanteesta kannattaa mennä pois kun proput palaa. Vauva itkee kun ei muuta voi, hänelle ei auta kuitenkaan raivota, sillä tosiaan ei muuta pysty.



Voimia vauva-arkeen :)

noissa tilanteissa menemällä just vessaan ja laitan veden valumaan hanasta ja pidän käsiäni ja välillä koko päätä veden alla:D kuulostaa oudolta, mutta jotenkin siinä rauhottuu ja ulkomaailma häviää ja sit muutaman hengenvedon jälkeen pystyy taas jatkamaan.



(Mutta joo, menee mullakin hermot välillä, joten sen takia onkin pitänyt opetella joku rauhottumistapa.)

mä tein saman viime yönä, vauva on oppinut konttaamaan n.kk sitten ja siitä lähtien yöt on ollut ihan hirveitä, heräilee n.2 kertaa tunnissa, eikä meinaa rauhottua millään, viime yönä oon sit väsyksissäni möykänny täällä, ite en ees muista sitä kovin hyvin, mutta mies kertoi heränneensä siihen että ärisen keittiössä maitopullojen kanssa ja oon kanssa sanonu että oisit edes joskus hiljaa ja nukkusit ja tää siis oli lasten versio.. tosiassa suusta on tullu kaikki kirosanatki ja mikä järkyttävintä oon kuulemma huitassu miestäki noustessani.. että semmosta! oon mäkin aika järkyttyny käytöksestäni, koska en "selväjärkisenä" ikinä sanois vauvastani tommosta tai hutkis mun miestä, ihmeitä se väsymys teettää.. mut tää siis ihan vertaistueksi, tsemppiä ap!

Siksi että tässä niin kauniisti ja armollisesti tuetaan toista kun sitä tukea tarvitsee. Mä säästän tän pahan päivän varalle.

Mulla auttaa kans toi vessatekniikka. Kerran kun olin varma että kohta ihan oikeesti kuristan vauvan, menin vessaan, pesin (jo kerran pestyt) hampaat oikein huolella ja huuhtelin vielä kasvotkin kylmällä vedellä, jonka jälkeen olin sitten ihan eri tavalla rauhallinen ja valmis kohtaamaan lapsen rakastavalla tavalla. Kokeilepa jotain vastaavaa ensi kerralla, jos röökaaminen ei ole sun juttus. Luulisi että traumatisoi kuitenkin vähemmän :)

Siksi että tässä niin kauniisti ja armollisesti tuetaan toista kun sitä tukea tarvitsee. Mä säästän tän pahan päivän varalle.

Parhaimmillakin ihmisillä katkeaa jossain vaiheessa pinna. ei vauva muista että mamma suutahti. Tiedän tunteen kun pienokainen on huutanut 5h putkeen eikä mikään auta huudon loppumiseen, tullut itsekkin karjaistua kerran pari suuren väsymyksen takia. Parasta kuitenkin oli että tajusit itse mitä teit :)

mä en voi ymmärtää tuollaista. Ja kyllä, lapsia on 4 ja tosi huonounisia, on allergiaa ym, olen useamman kerran kokenut sen, että lapsi huutaa koko yön eikä rauhoitu tai nuku. Mutta en voi kuvitella sen takia huutavani. Itkenyt olen väsymystäni noissa tilanteissa. Ongelma on se, että jos noin helposti - ja joo, mun mielestä kyllä liian helposti huusit - huutaa nyt, niin mitä se on sitten kun lapsi oikeasti on hankala. Ja kyllä se yksikin kerta jättää jälkensä vauvaan. Ei se sen elämää pilaa, mutta jälkensä jättää. Miten voit taata, ettei niitä kertoja tule useampia?

mä en voi ymmärtää tuollaista. Ja kyllä, lapsia on 4 ja tosi huonounisia, on allergiaa ym, olen useamman kerran kokenut sen, että lapsi huutaa koko yön eikä rauhoitu tai nuku. Mutta en voi kuvitella sen takia huutavani. Itkenyt olen väsymystäni noissa tilanteissa. Ongelma on se, että jos noin helposti - ja joo, mun mielestä kyllä liian helposti huusit - huutaa nyt, niin mitä se on sitten kun lapsi oikeasti on hankala. Ja kyllä se yksikin kerta jättää jälkensä vauvaan. Ei se sen elämää pilaa, mutta jälkensä jättää. Miten voit taata, ettei niitä kertoja tule useampia?

Ihmisiä vaan sattuu olemaan erilaisia niin lapsissa kuin aikuisissakin. Suhtaudumme asioihin eri tavoilla ja tässä kun toinen äiti päästää höyryt ulos itkemällä ja niin toinen tekee sen huutamalla. En minä ainakaan tiedä, kumpi tapa lopulta on parempi.

Sama pätee uhmaikäisiin ja teineihin, on helpompia tapauksia ja todella haastavia ihan saman perheen sisälläkin. Meillä ainakin esikoinen on aina, vauvasta asti, ollut draamakuningas ja nostanut kaikista vaikeista asioista ihan hirveän mekkalan. Nuorempi lapsi on onneksi huomattavasti rauhallisempi tyyppi. En tiedä, olisinko jaksanut tosta täpäkkää tyyppiä... tai no, pakkohan se olisi ollut :)

Niin että terveisiä kovasti vanhemmille, jotka aina vetoavat omiin kasvattajan taitoihinsa, kun perheessä on rauhalliset lapset.

Ihmisillä on erilaisia temperamentteja, jopa samassa perheessä...

Jaksamista!

Jos vauva huutaa 5 h putkeen, vaikka äiti on lähellä, niin nyt sopii lähteä sitten miettimään, että mikä sillä vauvalla oli.



Pitäisiköhän vauva viedä lääkäriin? Minkäikäinen on vauva? Mitä äiti itse luulee, mitä huusi? Kuulostiko kipuitkulta? Mitä oli syönyt/juonut sitä ennen? Olikohan mahakipuja?



Tosissaan, nyt pitäis miettiä, että vaivaako vauvaa jokin? Allergia? Refluksi? Joku muu? Korvatulehdus?



Meinaan, ei terve vauva itke 5 h putkeen, vaan siihen on joku syy.