Lue keskustelun säännöt.
Lasten jakaminen erossa, asiallisia mielipiteitä kiitos
09.03.2011 |
Tein jo aiemman aloituksen tästä aiheesta, mutta se näytti menevän täysin sivuraiteille tai tuo nyt on ehkä väärä sana. Ymmärrän kyllä, ettei se ole lapsille hyväksi, jos joutuvat isänsä kanssa asumaan, joka ei heitä halua. Toisaalta minun on vaikea uskoa, että mies olisi yhtäkkiä alkanut vihaamaan lapsiaan vaan epäilen, että miehen uusi rakkaus saattaa olla vaikuttanut siihen, että mies sanoo, ettei halua vanhimpia lapsia luokseen. Tiedän, ettei tämä kyseinen nainen kauheasti pidä lapsista, en voi sanoa, että vihaisi, mutta kuitenkin. Tiedän, että voin olla tässäkin väärässä.
Te, jotka noissa aiemmissa ketjuissa ihmettelitte miksi on näin paljon lapsia niin teille selvennykseksi yksikään lapsi ei ole vahinko, kaikki ovat toivottuja ja haluttuja. Viimeisimmät kolme raskauttani ovat saaneet alkunsa kun mies otti ensin puheeksi uuden vauvan. Ei mies minua pakottanut siis tietenkään vaan suostuin asiaa harkittuani.
Niin ja vielä selvennän, ettei tuleva ex-mieheni ole kuin vähän aikaa ollut tuollainen, ettei välitä lapsistaan pahemmin, alkoi sillon vähitellen kun hänen salasuhteensa alkoi ja nyt ei käytännössä tapaa lapsiaan ollenkaan. Kun liittomme oli kunnossa niin hoidimme lapset puoliks, molemmat kävi omissa harastuksissa ja toinen hoiti sillon lapsia ja aika ajoin on vietetty sitä laatuaikaa ja lapset on olleet hoidossa sillon ja myös arjessa on hoidettu parisuhdettamme eli aiemmin tuleva exäni oli mitä ihanin isä sekä aviomies. Kuten olen aiempiinkin ketjuihin kirjoittanut niin luulen tulevalla exälläni olevan menossa ikäkriisi, varma en voi olla, mutta vahva epäilys on tästä.
Ehkäisyä olemme kyllä osanneet käyttää, muuten meillä ois varmasti tuplamäärä lapsia, koska olen viidesti raskautunut ekasta kierrosta ja kerran kolmannesta kierrosta.
Minulla ei siis juurikaan ole tukiverkkoa, jolta voisin saada apua, ihan ensimmäisessä aloituksessani sain kuitenkin neuvoja mistä pyytää apua ym. ja aion myös nämä selvittää.
Mutta, jos oletetaan, että isä haluaa kolme vanhinta lasta luokseen asumaan ja lapset haluavat niin mielipiteitä siinä tapauksessa lasten erottamisesta.
Eivätkä lapset siis joutuisi ihan täysin minusta eroon, koska nykyteknologia mahdollistaa yhteydenpidon eri tavoin, vaikka olisi välimatkaakin.
Lapset siis eivät muuttaisi ulkomaille nyt heti vaan vasta kun tämä lukukausi on päättynyt. Alunperin koko meidän perheen piti muuttaa ulkomaille, mutta nyt kun mies haluaa eron niin tilanne on eri ja lapset voivat käydä täällä lukukauden loppuun.
Tapaan viikonlopulla lasteni isän ja sillon keskustellaan lisää monista asioista eroon liittyen ja sillon otan puheeksi myös tämän asian uudelleen.
Tämä on viimeinen aloitukseni tähän aiheeseen liittyen ja toivon asiallisia vastauksia, en sellaisia, joissa sanotaan, että ois kannattanut tehdä vähemmän lapsia tmv. Toisaalta taitaa tällä palstalla joillekin olla mahdotonta vastata asiallisesti...
Tässä on linkit aiempiin keskusteluihin, sinne olen kirjoitellut vastauksia tarkemmin, en jaksanut tähän niitä kaikkia kirjoitella, mutta ne tärkeimmät pitäisi olla.
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1348482/monen_lapsen…
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1348942/pohdintaa_la…
Kommentit (30)
Mutta jos jaatte lapset, niin se vaikutta lapsilisiin. Jos 3 vanhinta muuttaa pois, niin sit 4. lapsesta tuleekin 1. lapsi ja niin edelleen. sekin on hyvä tietää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en voisi kestää sitä hillitöntä ikävää. Lapseni asuvat nyt puolet ajasta isällään, puolet minulla ja vaikka ikävään on osittain tottunutkin, se viiltää yhä.
Toinen puoli asiassa on se, että suhde sisaruksiin ei tule koskaan kehittymään sellaiseksi kuin se olisi, jos asuisivat samassa perheessä. Se on hyvin suullista.
Ja sitten vielä se, että tämä lasten tuleva äitipuoli; jos hän ei lapsista tykkää, ei hän välttämättä ole heille hyväksikään...
Haluaako lapset muuttaa ulkomaille tilanteeseen, jossa isä on töissä ja iltaisin hengailee tyttiksen kanssa. Eli joutuisivat aika paljon olemaan yksin/ hoitajan kanssa.
Jos lapset haluaa niin ok, muuten en todellakaan pakottaisi omia lapsiani tuohon.
Haluan aivan ensimmäiseksi todeta, kuinka pahoilaani olen tilanteestani. Ex-miehesi teko on aivan anteeksi antamatonta.
Hyvänä äitinä tietenkin arvioit omat voimavarasi. Jos sinulla ei ole tukirvekkoa ja epäilet omaa jaksamistasi seitsemän lapsen kanssa, on aivan luonnollista pohtia lasten jakamista. Jos ei ole muuta vaihtoa, niin sitten se on tehtävä.
Mutta olen yhä edelleen sitä mieltä, ettei sisaruksia tulisi jakaa kuin vain ja ainoastaan ÄÄRITILANTEISSA, viimesijaisena vaihtoehtona. Tästä on tehty tutkimuksiakin; kuinka tärkeää on, ettei lapsia jaeta erossa. Se mikä voi tuntua aikuisista kohtuulliselta, ei välttämättä ole lasten mielestä sama asia. Ja vaikka pieni lapsi sitä nyt haluaisikin, ei hän välttämättä kykene pohtimaan asian pitkäaikaisseurauksia.
Meitä on neljä lasta. Kolme jäi alunperin äidille, yksi isälle. Kohtuuden nimissä, ettei isä jäisi yksin. Tämän seurauksena oli itsestään selvää, kuka lapsista oli isän lemmikki. Äidin luokse jäänyt toinen poika koki, ja kokee yhä aikuisena, katkeruutta siitä, että hän jäi "likkojen seuraan", eikä kelpuutettu miesten kastiin. Isälle jäänyt poika jäi tavallaan äidittömäksi, vaikka välimatka oli pieni. Ei suinkaan kahden valtion välinen. Sisarten suhde on vahva. Niin meilläkin. Lopulta asuimme kaikki saman katon alla, viis sopimuksista. Oli aivan järjetöntä, että jotkin huolajuussopimukset määräsivät välillisesti sen, koska saimme tavata veljeämme. Nuo pari vuotta toisistamme erillään olivat sekavia. Jälkipyykki on yhä sekava. Äitini kokee nyt hylänneensä yhden poikansa.
Sama virhe tapahtui myös yksi sukupolvi aikaisemminkin. Asiasta puhutaan yhä - katkeraan sävyyn.
Ennen kuin miettisin sisarusten jakamista, ottaisin selvää kaikesta avusta, johon olet oikeutettu noin monen lapsen yksinhuoltajana. Jos sinulla ei ole turvaverkkoa, yritä koota se "keinotekoisesti". Kunnalla on varmasti tarjota apua ns. pöydän alta. Seurakunnalta. Lastensuojelulta.
Ja ex-miehesi pitäisi kantaa vastuu seitsemästä lapsestaan, eikä muuttaa ulkomaille. Aivan käsittämättömän itsekästä.
Jos päädytte sisarusten jakoon, kannattaa miettiä oikein tarkkaan kaikki asiaan liittyvä. Ja käyttää ammattilaisia mukana.
Parempia jatkoja!
en osaa auttaa, mutta toivotan sinulle voimia !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehesi on possu ja haluaa nyt hengailla uuden naisen kanssa, ilman lapsia, tajua se. Turha sinun on tätä uutta syyllistää, miehesi on se pääpaska, koska haluaa jättää lapset Suomeen, ellei hän sitten ole syyntakeeton. Tuollaiseen lasten jakoon on paha antaa asiallisia vastauksia, koska lasten jakaminen eri maihin on täysin asiatonta ja väärin.
Ero on jo lapsille sinänsä kova paikka ja lisäksi menettäisi sisaruksensakin=(
Onko lapsille hyväksi asua uudessa maassa ihmisten kanssa jotka eivät heitä halua?
Minä en edes miettisi tuollaista vaihtoehtoa. Mikäli en jaksaisi kaikkia lapsiani hoitaa antaisin osan sijotukseen tai edes tukiperheelle viikonlopuiksi ja osaksi lomia. Lapset pääsisivät useammin kotiin ja maa, kieli ja kulttuuri olisi tuttu.
Ei noin pienet lapset vielä tiedä mitä merkitsee muuttaa ulkomaille eroon sisaruksista ja äidistään. Aikuisten on tehtävä päätös ei lasten.
Ilmeisestoi vastaukseni ei ole asiallinen, koska se ei tue ajatustasi lasten jakamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
älä jaa lapsia!!
voimia kyllä sulle toivotan paljon!
mitenkä sä pystyisit olemaan,jos osa lapsista joutuisi menemään paikkaan missä heitä ei toivota ja vielä ulkomaille?! :/
niin ei yhtään lasta hänelle mukaan.
On selvää että miehen pää on sekaisin "uudesta onnesta" ja lapsilla ei olisi hyvä miehesi ja hänen uuden naisensa kanssa.
Pidä pesue koossa kyllä te pärjäätte.
Tietenkin isojen lasten mielipiteellä on väliä, mutta mieti ensin mitä sinä haluat ja miksi.
Miten sinä toivoisit lasten asumisen järjestyvän ja miksi?
Meillä on vähän samantapainen tilanne, josta jossain aiemmassa ketjussasi kirjoitinkin. Ihan rehellisesti minulla oli samanlaisessa tilanteessa myös ajatuksia lasten jakamisesta, mutta, täytyy myöntää, että ne perustuivat vihaan ja kostonhaluun, mitkä toisaalta lienevät aika normaaleja reaktioita. Halu saada mies vastuuseen ja kateus siitä, että mies pääsee ulkomaille ja voi siellä mennä ja tulla piittaamatta lastenhoidosta ja minä olisin ihan hirveän kiinni lapsissa melkein joka minuutti, oli ja on yhä raivostuttava.
Lisäksi pettymys siitä, ettei elämä mennytkään niin kuin oli suunniteltu on myös lapsille vaikeaa. Isot lapset ovat ehkä jo puhuneet kavereilleen muutosta ja iloinneet siitä. Jääminen sittenkin Suomeen voi olla melkoinen pettymys.
Milloin sinulle selvisi, että teille tulee ero? Milloin teidän piti muuttaa ja ehdittekö tehdä jo valmisteluja muuttoa varten? Asuuko mies nyt teidän kanssanne muuten kuin virallisesti ja millaiset välit teillä on?
On kiva kuulla, miten teillä tilanne edistyy ja miten päätätte asioista, mietin juuri aika samanlaisia asioita.