Voi luoja, millaista porukkaa täällä taas on! Uusperheen omaavat

En käsitä miksi omasta onnestaan pitäisi luopua vain sen takia ettei lapsi saa traumoja?

Sinä oletkin itsekäs ja kykenemätön laaja-alaisempaan ajatteluun

En ole vieläkään uskaltanut kertoa äidilleni, kuinka kurja lapsuus minulla oli kun isäpuoleni yritti raiskata minut ja haukkui ja alisti. Ja äitini on jo 80v ja kehuu edelleen kaikille, kuinka onnellinen oli kun pääsi eroon isästäni ja löysi uuden miehen ja kuinka me lapset nautimme erosta...

Sillä erolla, etteivät toki kaikki isäpuolet yritä raiskata - mutta aivan varmoja voitte olla siitä, että tasan tarkkaan kaikki heteroisäpuolet huomaavat samassa taloudessa seksuaaliseen kypsyyteen kehittyvän tytärpuolen, joka ei ole heille biologista sukua - ja, joka näin ollen voisi toisissa olosuhteissa olla varsin potentiaalinen seksuaalipartneri. Sori; totuus ei tule aina kauniissa paketissa, joskus se hätkäyttää - toivottavasti ainakin pysäyttää miettimään omaa perhetilannetta hieman paremmin.

Meinaatko sinä tosissasi, että minä kohta alan kuolaamaan omat poikapuoleni perään?Voi tsiisus näitä juttuja, päivän hupiannos tuli juuri täyteen! Millaisia miehiä sun lähipiirissäsi onkaan jos ne ovat kuvaamasi kaltaisia...

Seksuaalinen käyttäytyminenkin on siitä johtuen aika erilaista? Perusbiologiaa tämä kaikki on; eikä se, että meillä ihmisillä on sosiaalisoitumisen myötä sivistys ja käyttäytymissäännöt, pois pyyhi perusbiologiaa.

mukaan samaan nippuun. Kertoo ehkä omista vinoutumisistasi eniten.

mutta ei niin tärkeä, ettäkö vanhempi ei voisi olla onnellinen ja tehdä lisää lapsia niin halutessaan. Oot kyllä aivan täys pelle, sori vaan. Katkera eukko, jonka mies on jättänyt ja löytänyt paremman ihmisen kenen kanssa on paljon onnellisempi kuin sinun kanssas ikinä.

mutta ei niin tärkeä, ettäkö vanhempi ei voisi olla onnellinen ja tehdä lisää lapsia niin halutessaan. Oot kyllä aivan täys pelle, sori vaan. Katkera eukko, jonka mies on jättänyt ja löytänyt paremman ihmisen kenen kanssa on paljon onnellisempi kuin sinun kanssas ikinä.

En ole vieläkään uskaltanut kertoa äidilleni, kuinka kurja lapsuus minulla oli kun isäpuoleni yritti raiskata minut ja haukkui ja alisti. Ja äitini on jo 80v ja kehuu edelleen kaikille, kuinka onnellinen oli kun pääsi eroon isästäni ja löysi uuden miehen ja kuinka me lapset nautimme erosta...

Sillä erolla, etteivät toki kaikki isäpuolet yritä raiskata - mutta aivan varmoja voitte olla siitä, että tasan tarkkaan kaikki heteroisäpuolet huomaavat samassa taloudessa seksuaaliseen kypsyyteen kehittyvän tytärpuolen, joka ei ole heille biologista sukua - ja, joka näin ollen voisi toisissa olosuhteissa olla varsin potentiaalinen seksuaalipartneri. Sori; totuus ei tule aina kauniissa paketissa, joskus se hätkäyttää - toivottavasti ainakin pysäyttää miettimään omaa perhetilannetta hieman paremmin.

Meinaatko sinä tosissasi, että minä kohta alan kuolaamaan omat poikapuoleni perään?Voi tsiisus näitä juttuja, päivän hupiannos tuli juuri täyteen! Millaisia miehiä sun lähipiirissäsi onkaan jos ne ovat kuvaamasi kaltaisia...

Seksuaalinen käyttäytyminenkin on siitä johtuen aika erilaista? Perusbiologiaa tämä kaikki on; eikä se, että meillä ihmisillä on sosiaalisoitumisen myötä sivistys ja käyttäytymissäännöt, pois pyyhi perusbiologiaa.

mukaan samaan nippuun. Kertoo ehkä omista vinoutumisistasi eniten.

Tokihan voit sen noinkin ajatella - varmaan helpompi jatkaa valitsemassasi tilanteessa eteenpäin.

Me ihmiset olemme täynnä tämän kaltaisia defenssejä - pidetään ne ikävät (tosi)asiat poissa ajattelustamme, niin vältymme kohtaamasta epämiellyttäviä puolia elämästä.

itselläni on isäpuoli, joka on kuin ukki omille lapsilleni ja minulla itselläni on poikapuoli, jota olen hoitanut siitä lähtien, kun hän on ollut 5v. Mikä tässä tilanteessa on se ikävä puoli, mikä pitäisi kohdata? Mieheni ja hänen exänsä erolle en mahda mitään, en ole edes tuntenut miestäni silloin kun se tapahtui. enkö olisi saanut perustaa perhettä miehen kanssa, jolla on lapsi ja vieläpä yh-isänä eli?

Mun lapsukaiset on kyllä ihan onnellisia.

No sinun lapsesi ainakaan ei ole onnellisia kun äitinsä on ihan sekopää

mutta ei niin tärkeä, ettäkö vanhempi ei voisi olla onnellinen ja tehdä lisää lapsia niin halutessaan. Oot kyllä aivan täys pelle, sori vaan. Katkera eukko, jonka mies on jättänyt ja löytänyt paremman ihmisen kenen kanssa on paljon onnellisempi kuin sinun kanssas ikinä.

itselläni on isäpuoli, joka on kuin ukki omille lapsilleni ja minulla itselläni on poikapuoli, jota olen hoitanut siitä lähtien, kun hän on ollut 5v. Mikä tässä tilanteessa on se ikävä puoli, mikä pitäisi kohdata? Mieheni ja hänen exänsä erolle en mahda mitään, en ole edes tuntenut miestäni silloin kun se tapahtui. enkö olisi saanut perustaa perhettä miehen kanssa, jolla on lapsi ja vieläpä yh-isänä eli?

En ymmärrä miksi kommentoit ko. aihetta, kun ei sinulla vastaavasta tilanteesta kokemusta ole? Osaatko lainkaan arvata kuinka monta tytärpuolta elää tälläkin hetkellä yksin Suomessa uusperhetilanteessa? Osaatko yhtään arvella kuinka moni näistä isäpuolista (jotka toki äidin silmissä ovat kunnollisia kansalaisia, rakkaita lutusia ja mitä vielä..) silmäilee tytärpuoltaan "sillä silmällä"?

Tämä koski näitä tilanteita. Se, että ohjailet keskustelua pois olennaisesta, ei varmaankaan palvele näiden tyttöjen etua, vai mitä luulet? So give it a rest.

ettei lapsi saa traumoja?

ei järki päätä pakota.

mitä jos kokeilisit vaikka olla lisääntymättä, ettei nuo geenit enää jatkuisi? Ja ettei sun tarvitisisi vaan luopua mistään. Katsos kun normaali ihminen ymmärtää sen luopumisen kuuluvan ihan normaaliin äitiyteen.

kukkuloilla ja kehuu, että meidän uusperhe on ainakin onnellinen ja kuinka onnellinen hän onkaan kun pääsi siitä paskasta eroon. Jos siihen lapsi uskaltaa mennä kritisoimaan niin lapsi nähdään hankalana, joka on esteenä äidin onnelle. Lapsella on pelko menettää äitinsäkin rakkaus kun on jo menettänyt perheensä. Että voi kyynel sinulle vaan. Näin se menee useasti erolapsilla. Olen kulkenut erolapsien ryhmässä ja samanlaisia tarinoita kertoi siellä hyvin moni muukin erolapsi. Kuka haluaa olla hankala lapsi, kenestä halutaan eroon samalla tavalla kuin isistä kun se oli hankala. Lapsi syyllistää yleensä erosta itseään.

Tätä olen erolapsilleni yrittänyt muistaa tolkuttaa, kuinka ero on aikuisten vastuulla eikä lapset olisi voineet tehdä mitään estääkseen sitä. Ja että puolisoiden rakkaus toisiinsa voi joskus loppua, mutta vanhempien ja lasten välillä ei ikinä ikinä ikinä :-) Ja että vaikka minä olen tyytyväinen eron jälkeiseen elämään, he saavat han rauhassa tuntea surua ja kiukkua ja mitä lie, jopa osoittaakin niitä.

Eihän tää ero mikään ideaalitilanne ole kenellekään. Nykyään kuitenkin eroja tapahtuu niin paljon ja niin monenlaisissa perheissä, että joskus se voidaan hoitaa jotenkuten kunniallakin. Ketään ei auta julkinen tai huonosti piiloteltu paheksunta ja syyllistäminen, parhaamme me yksinjätetyt ja yksinäisiksi alkaneet vanhemmat yritämme.

ei järki päätä pakota.

mitä jos kokeilisit vaikka olla lisääntymättä, ettei nuo geenit enää jatkuisi? Ja ettei sun tarvitisisi vaan luopua mistään. Katsos kun normaali ihminen ymmärtää sen luopumisen kuuluvan ihan normaaliin äitiyteen.

Elän (AV:n mukaan) ydinperheessä, mutta olen itse avioeroperheestä, joten tiedän mistä puhun =D

itselläni on isäpuoli, joka on kuin ukki omille lapsilleni ja minulla itselläni on poikapuoli, jota olen hoitanut siitä lähtien, kun hän on ollut 5v. Mikä tässä tilanteessa on se ikävä puoli, mikä pitäisi kohdata? Mieheni ja hänen exänsä erolle en mahda mitään, en ole edes tuntenut miestäni silloin kun se tapahtui. enkö olisi saanut perustaa perhettä miehen kanssa, jolla on lapsi ja vieläpä yh-isänä eli?

En ymmärrä miksi kommentoit ko. aihetta, kun ei sinulla vastaavasta tilanteesta kokemusta ole? Osaatko lainkaan arvata kuinka monta tytärpuolta elää tälläkin hetkellä yksin Suomessa uusperhetilanteessa? Osaatko yhtään arvella kuinka moni näistä isäpuolista (jotka toki äidin silmissä ovat kunnollisia kansalaisia, rakkaita lutusia ja mitä vielä..) silmäilee tytärpuoltaan "sillä silmällä"?

Tämä koski näitä tilanteita. Se, että ohjailet keskustelua pois olennaisesta, ei varmaankaan palvele näiden tyttöjen etua, vai mitä luulet? So give it a rest.

itselläni on isäpuoli, joka on kuin ukki omille lapsilleni ja minulla itselläni on poikapuoli, jota olen hoitanut siitä lähtien, kun hän on ollut 5v. Mikä tässä tilanteessa on se ikävä puoli, mikä pitäisi kohdata? Mieheni ja hänen exänsä erolle en mahda mitään, en ole edes tuntenut miestäni silloin kun se tapahtui. enkö olisi saanut perustaa perhettä miehen kanssa, jolla on lapsi ja vieläpä yh-isänä eli?

En ymmärrä miksi kommentoit ko. aihetta, kun ei sinulla vastaavasta tilanteesta kokemusta ole? Osaatko lainkaan arvata kuinka monta tytärpuolta elää tälläkin hetkellä yksin Suomessa uusperhetilanteessa? Osaatko yhtään arvella kuinka moni näistä isäpuolista (jotka toki äidin silmissä ovat kunnollisia kansalaisia, rakkaita lutusia ja mitä vielä..) silmäilee tytärpuoltaan "sillä silmällä"?

Tämä koski näitä tilanteita. Se, että ohjailet keskustelua pois olennaisesta, ei varmaankaan palvele näiden tyttöjen etua, vai mitä luulet? So give it a rest.

että kirjoittajalla on isäpuoli. Sulla taitaa olla oikeasti jotenkin kieroutunut näkemys miehistä. Ikäänkuin uusperheisiin valikoituisi auttamatta pedofiilit. Että koitahan rauhoittua.

paremmin kuin omia lapsiaan.



t: 52

No johan minä kerroin, että olen itse ollut tytärpuoli, jos et osaa lukea!!

Silti oletko sitä mieltä, että koska sinulla oli myönteinen kokemus omasta isäpuolesta, näin on automaattisesti jokaisen kohdalla? Eli en ymmärrä alkuunkaan pointtiasi kyseenalaistaa tätä asiaa..??

Molemmat oireili ja terapiassa on juostu kummankin kanssa. Vieläkin ahdistaa kun ajattelen tuota ero-aikaa, vaikka siitä on jo 5 vuotta.

Nyt olemme uusperhe, minulla on uusi mies ja meillä yhteinen lapsi. Vääitän, että lapset viihtyvät tässä uusperheessä. Tuskin sen paremmin kuin ydinperheessäkään, mutta varmasti ihan yhtä hyvin. Jos kysyisin haluaisivatko he isän tän mun "Matin" tilalle, niin saattaisivat ehkä halutakin. Ymmärtävät kuitenkin, että se on mahdotonta, eivätkä ole enää vuosiin sitä ääneen toivoneet. Alkuaikoina kyllä toivoivat että palaisin isänsä kanssa yhteen.

Ero oli todellinen trauma lapsille, sitä en kiistä koskaan. Toivon ja uskon kuitenkin, että heistä kasvaa tasapainoisia aikuisia erosta huolimatta.

No johan minä kerroin, että olen itse ollut tytärpuoli, jos et osaa lukea!!

Silti oletko sitä mieltä, että koska sinulla oli myönteinen kokemus omasta isäpuolesta, näin on automaattisesti jokaisen kohdalla? Eli en ymmärrä alkuunkaan pointtiasi kyseenalaistaa tätä asiaa..??

Eiköhän niitä ongelmia löydy niin ydin- kuin uusperheistä; turha kai sitä on ruveta lyttäämään mutu-tuntumalla toisen elämäntilanne täysin.

Mutta ei myönteisiä kokemuksia?



Miten tyypillistä Aaveetä, buahahahahah!

mutta ei niin tärkeä, ettäkö vanhempi ei voisi olla onnellinen ja tehdä lisää lapsia niin halutessaan. Oot kyllä aivan täys pelle, sori vaan. Katkera eukko, jonka mies on jättänyt ja löytänyt paremman ihmisen kenen kanssa on paljon onnellisempi kuin sinun kanssas ikinä.

Ja ei, mieheni ei ole jättänyt minua (eikä koskaan jätäkään, ainakaan sinun kaltaisesi lähiöjuntin vuoksi)... ; )