Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Saatko tarpeeksi rakkautta ja läheisyyttä?

Vierailija
24.10.2005 |

Tajusin yhtenä iltana, että olen miltei koko tähän astisen elämäni elänyt tavallaan toisen ihmisen kautta... en ole ajatellut mitä itse tarvitsen ollakseni onnellinen, vaan toisen onni on riittänyt. Tai olen vaan tyytynyt siihen. Tajusin tämän kun viime viikolla näytettiin Ensirakkaus-niminen leffa telkkarissa. Ja sen jälkeen tuli ihan kauhea olo. En ole pystynyt keskittymään mihinkään sen jälkeen. Tuntuu että elän jossain tyhjiössä. Mieheni on aivan kuin siinä elokuvassa sen naisen mies, rakastaa kyllä mutta ei näytä sitä juurikaan, ei halaa spontaanisti, ei tarvitse samanlaista läheisyyttä kuin minä. Nyt mietin että lähdenkö tästä suhteesta.. koska olen joskus tuntenut todella vahvasti, ja tajusin että tässä suhteessa niin ei ole koskaan ollut. Olen oppinut tuntemaan vahvasti, mutta se on eri asia...ei se ollut aitoa rakkautta alusta lähtien. Olen puhunut tästä miehelleni, eikä hän selvästikään tajua mitä tarkoitan. Ehkä hän on liian erilainen, tunteettomampi ja kylmempi..ei ymmärrä mitä aito tunteellisuss on, ja sitä että tunteiden näyttämisen pitäisi tavallaan tapahtua itsestään kun tuntee aidosti. Mieheni sanoo että mietin liikaa. Mutta jos olisin onnellinen, niin tuskin miettisin näitä asioita? Luulen että moni muukin on jokseekin samassa tilanteessa...sellaisessa että toinen kaipaa enemmän läheisyyttä kuin toinen. Tottakai on normaalia, että välillä on tällaisia " epätasapainoja" suhteessa, mutta jos se on enemmän sääntö kuin poikkeus... Meillä ei ole vielä lapsia, mutta mies kyllä haluaisi jo niitä..minäkin, mutta nyt on herännyt suuri kysymys että olenko onnellinen tämän miehen kanssa 20 vuoden päästä. Ei siihen voi vastata kukaan, omat valinnat täytyy itse tehdä... mutta en haluaisi joutua katumaan. kannattaako tiedän ulkopuolisten mielestä tämän perusteella vielä yrittää, vai onko jotkut asiat niin suuria luonnekysymyksiä ettei niihin voi lopulta vaikuttaa?

Kommentit (21)

Vierailija
21/21 |
25.10.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


Olen hyvä antamaan lämpöä läheisilleni ja aviomieheni on ensimmäinen mies elämässäni, joka kykenee samankaltaiseen antamiseen ja ottamiseen. Ja vaatii sitä myös kumppaniltaan. Tämä on yksi merkittävä asia meidän yhdesssäolollemme.

Alussa pohdin, onko mieheni liian kylmä luonne. Päätin kuitenkin jatkaa hänen kanssaan. Kyllä rakastan häntä mutta en saa suhteesta tarpeeksi. Mielestäni annan enemmän kuin saan. Olen samanlainen " uhrautuja" kuin ap:kin. Miehen mielestä hän antaa tarpeeksi läheisyyttä, mutta totuus on se, että ainoa läheisyys tulee lähinnä seksin kautta, joka kiinnostaa minua yhä vähemmän muun läheisyyden puutteen takia. Jo se saisi minut syttymään, että mies kotiin tullessaan halaisi minua ja sanoisi rakastavansa. kyllä..olen onneton, mutta en vain pysty myöntämään sitä muualla kuin tässä. Jos myöntäisin sen, en olisi tässä suhteessa varmaankaan. En vain ole enää tarpeeksi rohkea elämään yksin. Ei mussa ole enää mitään mielenlujuutta ja henkistä vahvuutta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi yksi neljä