Tällainen naistenpäivä mulla.. ei poikkea normaalista.. huoh.
Olen hoitovapaalla, hoidan kahta pientä lastamme kotona, miehen ja itseni yhteisestä päätöksestä.
Tänään olen tehnyt tavanomaiset kotityöni, eli imuroinut huushollin, pessyt pari koneellista pyykkiä ja viikannut edelliset vaatekaappeihin, tehnyt ruokaa, tiskannut, vienyt roskia, pitänyt huushollin järjestyksessä ja syöttänyt, vaihtanut lasten vaipat ja hoitanut heidät.
Mies tuli illalla töistä, kaverillaan poikkeamisen ja kaupassakäynnin kautta kotiin.
Jätti kauppakassit keittiöön ja hetken päästä tuli ärtyneenä valittamaan mulle kun en ollut purkanut niitä jääkaappiin. Seuraavaksi alkoi purkamaan niitä itse ja äkäili minulle koska jääkaappi on kuulemma epäjärjestyksessä ja siellä on liikaa tavaraa. Paiskasi pari jogurttipurkkia mielenosoituksellisesti vauhdilla tiskialtaaseen, kun "olin päästänyt ne vanhaksi".
Sitten meille tuli miehen vanhemmat käymään. Keitin kahvit, katoin pöydän, tarjoilin, sen jälkeen siivosin jäljet. Pyysin mieheltä apua mutta sitä ei herunut.
Sitten mies lähti suihkuun. Pyysin miestä taas kerran, että kuivaisi lattiakuivaimella suihkun lattian suihkunsa jälkeen, ettei sukat kastuisi kun käy vessassa. (meillä suihku ja vessa siis samassa tilassa) Mies ei suostunut, kuten ei ikinä ennenkään, ja niinpä sitten menin kuivaamaan lattian miehen jäljiltä.
Sen jälkeen tein lapsille iltapalat, syötin, siivosin jäljet. Miestä pyysin pesemään lasten hampaat, mutta mies ei suostunut koska katsoi televisiota. Minä pesin sitten lasten hampaat ja vein heidät nukkumaan.
Hyvää naistenpäivää! Eipä tämä eronnut mitenkään muista päivistä.
Kommentit (15)
ap
ettei mies vieläkään osaa olla teidän kanssa, ja näkäin kusipäät saattavat olla ihan hyviä isiä ja puolisoita vielä myöhemmin... mutta älä enää tee lapsia sen kaa. Puhukaa, keskustelkaa ja eläkää.
Ehkei kannata aloitta puhumista negasti, eli vähän rakentavammin, ja se tarkoittaa sinulta sitä vahvuutta, tässäkin! Olet NAINEN!
Tsemppiä!
paitsi että tein tuon kaiken lisäksi työpäivän.
Mikään muu ei auttanut kuin se, että ilmoitin, että miehellä on kuukausi aikaa muuttaa käytöstään. Merkkasin hänen kalenteriinsa päivämäärän, jolloin paku hakee minun ja lapsen tavarat.
Se tehosi. Mies ei edelleenkään ole mikään kodinihme, mutta nykyään tekee edes osan eikä ainakaan hauku minua.
Eli pistät vaan stopin tuolle, tai mies pihalle.
eli nainen naisen tuntee- ei mies
t. nro 5
tuollaista mörökölliä katsotaan, kun ei haluta erota "lasten takia". Ja lapset oppivat, että tuo on ihan normaalia...
kuten tv 1 uutisissa oli 8.3.2011 klo 20.30 ulkomailta esimerkki mustasukkaisuuden voimasta
tuollaista mörökölliä katsotaan, kun ei haluta erota "lasten takia". Ja lapset oppivat, että tuo on ihan normaalia...
Pojat ottaa mallin isästään eivätkä auta tulevia vaimojaan, koska naisen rooli on tehdä kaikki. Tyttäret valitsevat passuuttavan miehen itselleen ja jatkavat tuota lattiamattona olemista.
Minä sain mieheltä heti aamulla tekstarin, kun oli lähtenyt aikaisemmin töihin "että hyvää naisten päivää, valitsin sinut juuri vuoden naiseksi". Kotiin tullessa täällä odotti kukat.
Muutenkin mies hoitaa oman osuutensa kodinhoidosta, vaikka se onkin pienempi määrä. En minä alkaisi aikuista miestä hyysäämään kuin hotellissa. Ja vielä vähemmän sitten kun meille tulee lapsia. Noin sen olen oppinut kotoa aikanaan...
kuten tv 1 uutisissa oli 8.3.2011 klo 20.30 ulkomailta esimerkki mustasukkaisuuden voimasta
ja oletin tietysti että hommat tehdään puoliksi, tai ainkin että kaikki ei ole toisen vastuulla.. mutta enää en jaksa mieheni kanssa tapella asioista.
aluksi mies oli ihan toisenlainen, mutta lasten synnyttyä pikkuhiljaa muuttui toisenlaiseen suuntaan ja se on pahentunut koko ajan.
Pari vuotta kävin rakentavia keskusteluja, ja kun ne eivät auttaneet, vaadin ja huusin ja tein kotityölakkoja.
Sitten päätin etten altista lapsia sille että joutuvat kuuntelemaan riitelyä kotitöistä, enkä kuluta itseäni enää vaatimalla miestä tekemään jotain. (Jouduin oikeasti olemaan miltei raiveleissa kiinni, että sain miehen tekemään jotakin, ja sen tappelun ja vääntämisen jälkeen olin tuplasti niin uupunut kuin että olisin tehnyt ko. kotityön itse.)
Useimmiten jo kaikki sujuu hyvin, kun en odota mieheltä mitään.
Tänään jostain vanhasta pinttyneestä tottumuksesta odotin, että naistenpäivän kunniaksi mies olisi vaikka ollut ystävällinen, ja kun näin ei käynyt, alkoi ärsyttämään.
Mutta kyllä tää tästä taas.
t. ap
mies muuttui, kun lapset syntyi
- en ole lakkoillut, mutta olen ostanut siisous- ja lastenhoitoapua ja mies maksaa
t. 25 vuotta naimisissa ja sama mies
2 alle 2-vuotiasta, vauva kitissy koko päivän.
Mies ollut töissä koko päivän, tuli seiskalta ja työt jatkuu. Ei sentään säti mulle eikä valita tekemättömistä töistä. Yhdet raivarit sain, jolloin tuli paikalle. Oli itse jättänyt ruokalautasen olkkariin, poika potkas ne sisäpallolla lattialle (vaikka olin sen pelaamisen kieltänyt jo useasti) ja itse imetin vauvaa.
En ole vihainen työnteosta, vaan siitä, että perheeseen ei panosteta, vaikka sen halusi. Lisäksi olisi edes isomman nukutuksen ajaksi voinut ottaa kitisevan vauvan.
Työt näyttää vielä jatkuvan. Itse aion ottaa nyt lasin viiniä. Kippis naiset!
vaikka välillä sorrun motkottamiseen. Meillä taapero-ikäinen lapsi. Miehellä on huonot kotiolot ollu omassa lapsuudessaan, ehkä sen myötä onkin loistoisä ja aviomieskin.
Käy töissä, tekee kotitöitä (paitsi ei tee ruokaa, pese pyykkiä..itse haluan hoitaa nuo hommat), hoitaa lasta, ei ikinä ole kieltäytynyt esim. kylvettämästä, syöttämästä lasta tms. Kuitenkin miehellä on omia harrastuksiakin ja mulla myös.
Raivostuttavia kyllä semmoset omaa napaansa tuijottavat ukot, jotka ei tajua yhtään arvostaa vaimojaan!
montako vielä teette?
Tsemppiä mattonaoloon.