Lue keskustelun säännöt.
Vinkkejä vauva-arjen pyörittämiseen
08.03.2011 |
Luin ketjua, jossa ap oli väsynyt vauva-arkeen ilman tukiverkkoja. Tuli mieleen, että kerättäiskö pinoon kaikki ne asiat, jotka teillä helpotti vauvavuoden jaksamista? Itsellä on 3kk vanha poika, ja jotain helpottavia asioita olen jo huomannut, mutta itsellekin lisävinkit voisi olla avuksi.
En sano, että toimii kaikilla, mutta nämä toimii meillä:
-Teen kaikki kotityöt kun vauva on hereillä. Vauva viihtyy lattialla tai sitterissä just sen aikaa että saa tiskit tai pyykit laitettua. Varsinkin jos samalla juttelee vauvan kanssa ja esim. heiluttelee pyykkejä. Kun vauva nukkuu, hengailen netissä.
-Otan paljon ohjelmia nauhalle ja katselen niitä sitten imettäessäni tai vauvan kanssa puuhaillessa sivusilmällä. Päivisin kun ei telkkarista tule mitään.
-Teen ruokaa isot satsit viikonloppuisin, niin viikolla kun ollaan kahdestaan vauvan kanssa, riittää kun lämmittää ruuan. Lisäksi tein raskausaikana ruokia pakastimeen lämmitysvalmiiksi.
-En ota stressiä kämpän siisteydestä. En myöskään noudata pilkulleen kaikenlaisia tuttien desinfiointiohjeita tms.
-Nukutaan perhepedissä, niin ei tarvitse nousta imettämään yöllä.
Kommentit (9)
Aina kun voit tehdä jotain, tee sillon! Laiska töitään luettelee (eli ahkera ei muista mitä kaikkea tehnyt).
En pese pyykkiä päivittäin, kerään pienen keon. Lajittelen pyykin. Pesen nopealla ohjelmalla kuumassa. Hanki hyvä, iso pesukone äläkä täytä konetta liian täyteen!!
Sukat, pikkuhousut yms on hyvä supi-sukanniputtajalla (vai mikä se nyt olikaan) niputtaa. Näin pesun jälkeen on parit valmiina, ne voi nostaa kuivumaan nipussa ja kuivuttuaan kääntää yhteen. Löytyy siivousosastolta perusmarketeista!
Hanki uusia siivousvälineitä; on kiva pestä kakkaa kun työvälineet on kunnossa, ne on siistit, ehjät. Lenkillekin on mukavempi lähteä kun välineet on ehjät ja mukavat.
Älä tee kuten muut: tee mikä teille tuntuu hyvältä ja toimii teillä. Ja mikä toimi yhden lapsen kanssa ei ehkä toimi seuraavalla tai neljännellä.
Vinkkejä kannattaa aina kuunnella, osuvin saattaa tulla lapsettomalta tai vanhukselta. Eikö kuitenkin ideaalia ole saada helpotus vaivaan kuin miettiä miksi ohje tulee lapsettomalta ihmiseltä?
Itse teen ruokaa päivittäin. Lähinnä koska se on kivaa. Lapsetkin voi auttaa: meillä taapero repii salaattia sormin ja sekoittaa aineet kulhossa.
Esikoululainen taas tekee esim. lihamurekkeen, avustettuna tietenkin.
Keitän ison kattilallisen perunaa ja toiseen jauhelihakastiketta. Syödään ekat ruuat siitä.
Toisen ruuan tekee muusiksi, lopuista tekee lihaperunasoselaatikon. Tämä toimii pienemmilläkin määrillä.
Rinnalle voi raastaa porkkanaa, laittaa osan sämpylään ja osan lihasoselaatikkoon.
Määrästä voi osan pakastaa niin ei tartte aina olla raastamassa! ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka olisi huono sää tai vaikket edes pitäisi liikunnasta. Se virkistää ja piristää.
Vaikka olisi huono sää tai vaikket edes pitäisi liikunnasta. Se virkistää ja piristää.
Itse olin jo näiden alkutalven pakkasten aikana kiipeilemässä seinille, kun ei vastasyntyneen kanssa päässyt ulos. Viime viikkoina olen päässyt joka päivä kärryttelemään 1-2 tuntia. Jaksaa jäljelle jäävinä tunteina ihan eri tavalla touhuta sitten kotonakin.
Meillä hyviä olivat:
perhepeti, lukeminen silloin kuin imetin (televisiota ei tuolloin juuri katsottu, enkä kyllä koe menettäneeni mitään), vauva mahdollisimman paljon kannettuna mukana joko kantorepussa tai kantoliinassa (uskon vahvasti siihen, että kun vauva saa paljon läheisyyttä ovat myös taapero- ja pikkulapsiajat jatkossa hiukan helpompia).
Nyt taapero heräsi ja lista ei jatku tämän pitemmälle.
Vauva vaunuihin, itselle säänmukaiset vaatteet ja ei kun menoksi! Sitten suihku ja ah, olet kuin uusi ihminen.
Senkin olen huomannut, että itselle väsyttävimpiä on ne päivät kun vaan kökitään kotona. Vaikka lähteminen joskus tuntuukin vaivalloiselta, ne päivät joissa on jotain ohjelmaa ovat paljon mukavampia ja ilta menee nopeammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
samalla kun olen netissä, lukiessa, tv;n ääressä eli rentoudun silloin kun vauvakin. isompien lasten kanssa saatan pelata, lukea satua yms, imettäessä.kotityöt teen lasten kanssa porukalla se ei ole omaa aikaa, joten en lasten nukkuessa niihin koske. mies tekee myös paljon. ulkoillaan säännöllisesti 2xpvässä, saa happea ja arkeen rytmin ja ulkona lapset saa huomiota, koululaisetkin tykkää äidin/isän kanssa ulkoilla, on joku joka katsoo...viihtyvät kyllä ilman aikuistakin nuo isommat ulkona. koti ei ole tiptop mutta kelpaa mulle.
Meillä sukulaiset ovat kaukana mutta vauva-aikana olin vanhempieni luona välillä esim. viikon tai kaksi lepäämässä. Siellä oli mahdollista, että hoidin vain vauvan ja kotityöt toki joku muu, ihanaa vaihtelua. Oikeastaan ainoa kotityö, jonka siellä tein (ja siinäkin äitini ehti joskus hätiin) oli vauvan kestovaippojen pesu.
Jos imetys on alussa haastavaa, kuten omalla kohdallani oli, siihen kannattaa myös mielestäni alussa panostaa kunnolla koska pitemmän päälle imetys on yleensä helpompaa (vaikkakin toki äidille sitovampaa) kuin pullonpyöritys vallankin jos jatkaa yösyöttöjä pitkään. Meillä on myös helpottanut se, ettei lasta ole totutettu lainkaan tuttiin (toki tämä voi jossain tapauksessa olla päinvastoinkin).
Kämpän ei tarvitse olla kovinkaan siisti ja kotitöitä kannattaa tehdän oman jaksamisen mukaan.
Ystäviin kannattaa pitää yhteyttä ja jollei ennestään ole kannattaa hankkia myös ystäviä, joilla lapsia. Itselleni ainakin oli suuri helpotus kun oli ystäviä, joilla oli samanlainen elämäntilanne ja joiden kanssa saattoi jutella arjen pienemmistä ja isommista huolista. Suosittelen lämpimästi vauva- ja perhekahviloita sekä imetystukiryhmiä ym. Itse sain niistä kaikkein eniten voimia vauvavuonna.
Jos on väsynyt nukkua kannataa aina kun mahdollista. Omista harrastuksista on kuitenkin hyvä pitää edes jollakin tavalla kiinni. Itse rakastan lukemista ja opiskelua ja olen niitä voinut tehdä kotoa käsin siitä asti kun lapseni on ollut ihan pieni.
Ruokaan kannattaa mielestäni satsata mutta sitäkin voi välillä ostaa valmiina, käydä ulkona syömässä yms. Ja muistaa, että mitään gourmetaterioita ei tarvitse loihtia. Meillä ainakin rehellisesti sanottuna syötiin älyttömän epäterveellisesti vauvan syntymän jälkeen. Kun lapsi on alkanut syödä kiinteitä olen itsekin enemmän kiinnostunut taas ruuanlaitosta ja nyt taaperovaiheessa se on jo usein aika hauskaa kun taaperokin voi puuhata mukana.
Puolison kannattaa antaa hoitaa vauvaa ja kotitöitä niin paljon kuin mahdollista. Omaa aikaa kannattaa myös tarvittaessa vaatia. Itse aloitin enemmän käydä itsekseni jossakin (sääännällisesti 1 krt viikossa noin 3-4h kerrallaan) vasta siinä vaiheessa kun lapsi oli yli vuoden. Nyt ajattelen, että aloittaisin tämän viimeistään siinä vaiheessa kun lapsi puolivuotias jos saisin toisen lapsen.
Vauva on hyvä totuttaa liikkuvaan elämäntapaan (jos itse olet menevää sorttia). Mukaan bussiin, junaan, hotelliin, kahvilaan, ravintolaan yms. Tämä on itselle hauskaa eikä lapsikaan kärsi kun tehdään hänen ehdoillaan. Meillä on ainakin ollut niin. että lapsi on pienestä tottunut esim. nukkumaan päiväunet vallan monenlaisissa paikoissa ja tämä helpottaa menemistä kovasti. Ja vaunu tai kantoreppu lenkkejä suosittelen minäkin. Mutta painetta ei niistä kannata ottaa. Silloin ulos kun hyvältä tuntuu ja sitten ei jos ei siltä tunnu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja luo arki vauvan kanssa sellaiseksi, kuin teillä parhaiten toimii. Hiiteen kaikki neuvot siitä, miten kaikki muut tekevät ja mikä toimi muilla. Kokeilla voi ohjeita, mutta jos ei toimi, ei kannata niillä itseään ja vauvaansa kiusata.
Joillakin toimii yksi juttu lapsen (ja itsen kanssa), toisilla toinen.