Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

35v ja vauvaton

Vierailija
21.01.2011 |

Moikka!



Pakko päästä vähän avautumaan pahaa oloa....



Olen ollut nykyisen mieheni kanssa reilu 10v ja olemme naimisissa.Elämä on ollut ihanaa,olemme matkustelleet,ostaneet oman asunnon ja rakkautta ja intohimoa riittää edelleen.Miehelläni on aina ollut vakityö mutta minä taas olen ollut vähän tuuliviiri ja nykyisen työn(tod huono palkka) otin vain siksi etä on parempi olla töissä kun työtön.

Yritimme saada lasta reilu 4 vuotta sitten mutta ei tärpännyt ja syykin löytyi n.vuosi sitten minusta.Siitä alkoi helvetti,kipua ja odottelua leikkaukseen minkä lopputulos ennustettiin lasten saannin kannalta erittäin olemattomaksi.



Mutta toisin kävi.Leikkaus sujuikin paremmin kuin piti ja nyt minun pitäisi tulla raskaaksi ihan normaalisti.Söin leikkauksen jälkeen pillereitä,piti syödä parantumisen takia vain muutama kk mutta mutta...edelleenkin popsin niitä ja tässä tuleekin se ongelma....mä en enää halua lapsia..Tai siis haluan,mutta....kaikki on nyt vaa ihan hyvin.Miksi tuoda tähän kolmas osapuoli joka muuttaa meidän elämän täysin,valvottaa ja suhdekkin joutuu koetukselle?Mihinkään et pääse ja kroppakin kärsii...

Mulle on tullut hirvee ärsytys kun esim. FB:ssa ihmiset jakavat kuvia ja juttuja kun meidän pikku-Irmeli konttas ja söi ja ja JA!

Stressi on mulla aivan järkyttävä.Ja suru.Mikä mussa on vikana??Mihin on hävinnyt se nainen joka on aina rakastanut lapsia ja tullut niitten kanssa loistavasti juttuun??Enää ei tee mieli nyplätä vauvanvaatteita ja kaverin lapsen ristiäisiin meno oli yhtä tuskaa ja kärvistelyä.En katsellut lasta tippa linssissä niikun muut vaan lähinnä huokailin että pääsis jo pois....(katkeruutta??)

Mä olen aivan hukassa.Mitä mä teen?!Ikää on jo näin paljon,duunia haluisin vaihtaa mutta se lapsi ois tehtävä nyt...Ei sitä voi enää pitkittää...

Mieheni tietää missä mennään mutta ei oikein osaa auttaa.Hän on sanonut että tämä on loppupelissä mun päätös miten ja millä aikataululla edetään.Hän on kyllä tukenut mua loistavasti.Hän haluaa lapsia eikä näe meidän ikää mitenkään ongelmana.Ja hän tietää että loppupeleissä minäkin sen lapsen haluan...



Tulipa tästä nyt pitkä litania mutta pakko oli päästä purkamaan tätä pahaa olo.. :/

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 |
21.01.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

En usko että kumpikaan on toistaan huonompi päätös. Jos toteatte että elämä on ihan ok näin, ja voitte nähdä itsenne vanhenemassa kahdestaan, niin älkää tehkö lasta "pakosta".

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme seitsemän kahdeksan