Sosiaalisia jännittäjiä täällä?

Ihan kohta pitää lähteä. Mikä auttaa tiheään hengitykseen ja käsien tärinään.



ap

ei siihen mitkään kikkailut auta

voi auttaa sosiaalisten tilanteiden pelkoihin.

Mullakin oli sellaista koulussa varsinkin, kun piti pitää sitelmiä tai olla muuten huomion keskipisteenä.

Jännitin myös uusia ihmisiä ja auktoriteetteja, kuten opettajia.



Siihen löytyy apu, käy lääkärissä tosiaan.



Tsemppiä, tiedän, miten paljon energiaakin tuollainen turha jännitys vie kaikelta muulta.

Lääke vei tärinät ja tykytykset. Kun oireita ei päässyt tulemaan, en niitä enää miettinytkään lopulta ja tilanne helpottui. Nykyään syön Propralia vain silloin tällöin, ennen joka päivä.

käy ilmi. Olen myös jo aloittanut terapian.

Lääke ei vaan vielä viikossa vaikuta ja töitä olis tehtävä.

Vinkkejä tähän hetkeen kaipaisin? Miten tsemppaa itsensä töissä, khavitauolla... yms

ap

voi auttaa sosiaalisten tilanteiden pelkoihin.

Mullakin oli sellaista koulussa varsinkin, kun piti pitää sitelmiä tai olla muuten huomion keskipisteenä.

Jännitin myös uusia ihmisiä ja auktoriteetteja, kuten opettajia.

Siihen löytyy apu, käy lääkärissä tosiaan.

Tsemppiä, tiedän, miten paljon energiaakin tuollainen turha jännitys vie kaikelta muulta.

Jso vaihdat työtä vähemmän sosiaaliseen

Lääke vei tärinät ja tykytykset. Kun oireita ei päässyt tulemaan, en niitä enää miettinytkään lopulta ja tilanne helpottui. Nykyään syön Propralia vain silloin tällöin, ennen joka päivä.

viikko sitten Cipralex niminen ja tuntuu vaan pahemmalta oireet :(

ap

lääkkeitä ennen kuin tosiaan muu lääkitys alkaa toimimaan. Näin minulla ja hyvin meni. Enkä jäänyt koukkuun rauhoittaviin, vaan lopetin ne pikkuhiljaa kun mielialalääke alkoi vaikuttamaan. Vieläkin tarvitsen kyllä rauhoittavia joihinkin tilanteisiin.

koulutusta ei juurikaan ole ja olen tähän työhön hiljalleen kiipinyt ja noussut vuosi vuodelta.

Apua, kun pelottaa lähteä ihan mahaa kouristelee ja kädet hikoaa jo ajatuksesta. istun tässä takki päällä ja tärisen :/

ap

Jso vaihdat työtä vähemmän sosiaaliseen

Eipä auta tässä tilanteessa. Tekisi mieli skipata koko työ tänään ja mennä itkemään epäonnistumistaan peiton alle suklaan kanssa.

Tämä jännittäminen alkoi palattuani äitisylomalta ja on vain pahenyunut.

ap

lääkkeitä ennen kuin tosiaan muu lääkitys alkaa toimimaan. Näin minulla ja hyvin meni. Enkä jäänyt koukkuun rauhoittaviin, vaan lopetin ne pikkuhiljaa kun mielialalääke alkoi vaikuttamaan. Vieläkin tarvitsen kyllä rauhoittavia joihinkin tilanteisiin.

Itselläni oli joskus Xanoria sosiaalisten tilanteiden pelkoon, käytin vain tarvittaessa ja nykyään en onneksi enää tarvitse mitään. Liiallinen kofeiini pahentaa usein oireita. Itselleni kaksi kuppia kahvia on jo liikaa. Toivottavasti lääkitys auttaa. On kyllä rasittava ja energiaa vievä ongelma. Onneksi on voitettavissa :). Tsemppiä!

kahvin jättämistä kannattaa tosiaan kokeilla. Lisäksi luontaistuotteistakin löytyy rauhoittavia (tosin saattavat enemmän väsyttää kuin rauhoittaa, en tiedä). Valeriaanaa sisältäviä voi kokeilla jos haluaa.

Huominen työpäiävsaa mahan jo nyt ihan kipeäksi. En jaksanut edes mennä iltalenkille, kun olin niin puhki jännittämisestä töissä.

Kyllä onneksi mieheni tukee ja edes yrittää ymmärtää minua :)



ap

Pelkään kaikenlaisia sosiaalisia tilanteita, varsinkin kokoukset yms. synttärit, kahvitukset, koulutustilaisuudet ovat minun kauhistus. Tuntuu, että elämä menee ihan pilalle, jos edessä on esim. tiedossa oleva kokous. Minulla myös psykosomaattisia oireita, jotka tulevat sitten näissä tilanteissa ja ovat erittäin kiusallisia, esim. tuo mahassa "kiertäminen" on inhottavaa. Minulle on määrätty Xanor Depot tällaisiin tilanteisiin ja Librax vatsaa rauhoittamaan. Molemmat hyviä lääkkeitä akuutteihin tilanteisiin. Sinulla ap on lääkitys vasta ihan alkuvaiheessa ja tällöin voi tosiaan lääkitys ihan alussa jopa korostaa oireita, mutta ajan kanssa se menee ohi. Minulla ei lääkityksestä (mielialalääkitys) ollut juurikaan apua, joten lopetin sen. Terapia auttoi jonkun verran. Olen vain niin "paatumaton jännittäjä", että luulen, etten koskaan pääse tästä inhottavasta vaivasta, vaikka kävisin ihan jatkuvasti terapiassakin, aina se iskee kuitenkin sellaisen tilanteen tullessa eteen.... :(

luonnnontuote 'vibrational medicine' joka meilla ainakin auttoi pojalle ja myos omaan esiintymiskammoon.

paljon ja haluaisin aina pitäytyä vanhassa, tutussa ja turvallisessa. Töissä esim. kun heitellään paikasta toiseen ja aina uudet ihmiset, jotka valittavat siitä, että "taas uusi, joka ei varmaan mitään osaa!"



Itse en ikinä haluaisi sellaiseen, mutta työnantaja on sitä mieltä, että hoitajien kierrätys kehittää ammattitaitoa???



Kuitenkin jokainen asiakas, jonka kanssa olen ollut pitkään, on juuri päinvastaista mieltä, että asiat sujuvat jouheasti, nopeasti ja hyvin, kun on tekijä, joka osaa hommat.



Olen lähihoitaja, mutta joudun kai pian eläkkeelle mt- syistä, kun en itsekään sopeudu jatkuviin muutoksiin. Olen aika yksinäinen ja vastavuoroisuus on antanut minulle paljon vanhojen tuttujen asiakkaiden kanssa, ollaan löydetty se yhteinen mukavuusvyöhyke tms?



Miten työnantajat olettavat, että vakituisia työntekijöitäkin voi pakottaa muualle oppiakseen? Jos koulutus on jo hankittu, niin mielestäni pitäisi niille antaa mahdollisuus, jotka sitä haluavat, mutta ei suinkaan pakottaa kaikki siihen!

Olen kärsinyt samoista oireista oikeastaan koko aikuisikäni. Sitä vain helposti jäisi turvaan kotiin ja kohta jo huomaa, ettei edes uskalla lähteä minnekään.

Jo pelkkä kaupassakäynti tuottaa ahdistusta ja ylimääräisiä sydämentykytyksiä, kaupan kassalla asioimista ei voi edes ajatella. Kassalla oleminen ja kaikenlaiset suorat kontaktit (esim. maksaminen vaikka kaupassa, linja-autossa, kirjastossa, käyminen pankissa, jne) ovat niitä pahimpia juttuja.

Tähän kun vielä liittää mukaan kahvikuppineuroosin (eli kädet ja pää tärisee kaikissa mahdollisissa seuratilanteissa ja erityisesti syödessä ja juodessa), ei elämästä tulisi mitään ilman kemiallista apua.



Itse olen kokeillut xanoria, josta tosin tuli liian sekava ja unelias olo. Propral on paras, se poistaa kaiken tärinän ja mahdollisen punastumisen, eikä tarvitse pelätä etukäteen erilaisia tilanteita enää ollenkaan.

musiikin kuuntelu mp3-soittimesta, niin kovalla ettet kuule ulkona liikenteen tmv. ääniä? sulkee tavallaan osan siitä ulkomaailmasta pois. töissä ei tietenkään auta, mutta siinä ulos lähtemisessä. itse kuuntelen jotain örinämusiikkia, vaikken siitä muuten pidäkään, mutta se jotenkin irrottaa hyvin muusta maailmasta ja tekee olon vähän vihaiseksi, niin selviää paremmin eteenpäin.

säännöliset elämäntavat, riittävästi unta, liikuntaa ja ulkoilua..



Minä aloitin Optipar lääkityksen sos.tilanteiden pelkoon ja syön sitä todennäköisesti loppuelämäni. Alkuun oireet pahenivat ja ainakin eka kuukausi lääkkeen aloituksesta oli tosi pahaa aikaa. Pikkuhiljaa oireet (fyysisetkin) jäivät pois.



Paljon on auttanut myös rauhoittava lääke Opamox, jota sain käytettäväksi tarvittaessa. Alkuviikkoina söin yhteensä ehkä neljä tablettia pahimpaan ahdistukseen, sen jälkeen näiden 6 vuoden aikana ehkä yhteensä max. 5 tablettia. Aina kuljetan yhtä kuitenkin mukana varalta ;)



Ekat kaksi viikkoa lääkkeen aloituksesta olin myöskin sairaslomalla töistä ja suunnilleen istuin kotona neljän seinän sisällä. Sitten alkoi helpottamaan ja nykyään - luojan kiitos - pystyn elämään oikeastaan ihan normaalia elämää. Tämä muutos ei kuitenkaan tapahtunut yhdessä yössä, vaan vähitelleen totuttamalla ja pakottamalla itsensä näihin ahdistaviin tilanteisiin.



Tsemppiä!

suorittaja. Vaikeaa on ollut aina, nyt kun voimat vähissä muista syistä en jaksa oikeastaan jännittää enää, en välitä mistään työhön liittyvästä. Jaksamisia!