Pojan koulukaveri huolestuttaa: saako se kunnolla ruokaa

tarjoa hänellekin ruokaa. Siinä tilanteessa pojan kohtalo on mielestäni tärkeämpää kuin oman perheen ruokahetki.

Jos asia vaikuttaa mielestäsi oikeasti huolestuttavalta (muidenkin perheen lasten osalta) ota yhteyttä mainitsemaasi kouluterveydenhoitajaan.

on kertonut, miten surullisia tapauksia ainakin täällä pk-seudulla on. Välillä jumppaope tuonut jonkun syömään etuajassa, kun on jumppatunnilla pyörtynyt ja kertonut, ettei saa kotona oikein ruokaa.

Vanhin tyttäreni (8v) usein mieluummin leikkii kavereiden kanssa kuin tulee syömään. Vain harvoin tunnustaa, että hänellä on nälkä. Näin saattaa mennä kokonainen päiväkin ja harmittaa, kun toinen ei tule kotiin syömään.



Nuorimmainen on laiha ja rakastaa syömistä. Hän ei liho jostain syystä ja on aina sen näköinen, että voisi syödä enemmänkin. Aina siis syöminen ja ulkonäkö eivät kulje käsi kädessä.



Meillä ruoka-ajat ovat välillä vähän kummalliset ja syömme aika myöhään muutenkin, joten lapsemme eivät tule välttämättä samaan aikaan syömään kuin muut lapset.



Meillä on välillä ollut oikeasti rahapula ja ruoka on ollut heikkoa. Tämä samainen vanhin tytär on nirso luonnostaan ja on mieluummin syömättä kuin syö ruokaa, josta ei pidä. Niinpä hän saattaa olla syömättä tämänkin takia.



Jos olet huolissasi kaverin syönnistä ÄLÄ missään tapauksessa ota yhteyttä viranomaisiin. Juttele kaverin äidille. Keksi vaikka jokin muu syy soittaa ja jutella. Tai sano suoraan, että olet ihmetellyt, kun toinen tuntuu syövän vähän. Kunhan vain et kenellekään ulkopuoliselle ala soittelemaan.

viranomaiset, näin teet suurimman palveluksen. Jos asia painaa mene sanoon suoraan lapsen äidille äläkä kantele muualle, se on ilkeyttä.

on puhtaat jauhot pussissa, niin mitään hätää eikä häpeää ole.

että nirsoilee ruoka-aikana, eikä syö kunnolla (koulussa samoin) sitten illalla alkaa vinkua kaikkea ruokaa.

Hänellä on kello, ja hänelle kerrotaan milloin on oltava kotona syömässä. Tulee kyllä kun tietää että jos en voi luottaa hänen tulevan silloin kun on sanottu, en voi päästää häntä omaa pihaa kauemmas.

Vierailija:

Vanhin tyttäreni (8v) usein mieluummin leikkii kavereiden kanssa kuin tulee syömään. Vain harvoin tunnustaa, että hänellä on nälkä. Näin saattaa mennä kokonainen päiväkin ja harmittaa, kun toinen ei tule kotiin syömään.

Jos perushuolto mättää (ap:n kertomalla pojalla oli myös vaatteita vähänlaisesti) niin yhteys viranomaisiin on perusteltu!

Moni perhe jättää iltaruuan ihan päivittäin laittamatta, eli lapset saavat lämpimän ruuan vain koulussa. Aamupalakin voi jäädä väliin, kun se jätetään lapsen vastuulle. Eli moni lapsi syö vain pari kertaa päivässä. Valitettavan yleistä.

Seuraa tilannetta, pienempi paha on se että turhaa ilmoitat kun se että et sitä tee ja lapsi kärsii.Ensin kuitenkin juttelisin pojan äidin kanssa.

Jossain oli joku lehtijuttu aiheesta, jossa kerrottiin, että keittäjä teki useasti aamuisin kaurapuuroa ilman suurempaa meteliä joillekin lapsille kun eivät olleet syöneet koko viikonloppuna.



Ymmärrän ruokailun perheen yhteisenä hetkenä, mutta itse taas pidän itsestään selvyytenä, että ruoka-aikaan sattunut vieras kutsutaan pöytään. Meillä ruoka-ajan säännöllisyys on lähtökohta, silloin syövät omat ja vieraat ja ne jotka eivät katso aiheelliseksi saapua, ovat sitten ilman (tietenkin sopimalla jonkun menon takia ruokaa säästetään mutta odotan lapsilta vastuullisuutta tulla syömään silloin kun joku on viitsinyt ruuan laittaa).

...tällainen äiti huomaa, että lapsi ruokitaan muualla, hän voi lakata antamasta vallan ruokaa. Täälläkin jo ilmoittautui yksi äiti, joka antaa pienen lapsen itse päättää milloin syö tai syökö ollenkaan!



Minä soittaisin pojan äidille ja kysyisin esim., että mihin aikaan teillä syödään päiväruoka. Ihan sillä, että tiedän mihin aikaan ja miten paljon voin välipalaa tarjoilla leikkiaikana. Siitä jo kuulee vähän, että mikä meininki siellä on.



Kouluterveydenhoitaja on ammatti-ihminen ja hänellä on varmasti käsitys pojan ravitsemustilasta ihan tutkimuksiensakin perusteella, hän on myös vaitiolovelvollinen eli minusta voit hänelle ilmoittaa huolesi. Hän ei tietenkään voi sinulle mitään kertoa, mutta huolesi on kuitenkin pojan parhaaksi.



Työskennellessäni lasten parissa, törmään usein perheisiin, joissa vanhemmilla on perusasiat hukassa. Lasten ravitsemuksesta huolehtiminen pitää selittää akateemisillekin vanhemmille välillä ihan juurtajaksain. Toisen ihmisen asemaan asettuminen on joskus käsittämättömän vaikeaa...elämä pyörii niin oman itsen ympärillä. Ollaan minä-moodissa, muista viis. Saattavat ihan ärsyyntyä, kun kerrotaan viidesta ateriasta.

Itsekin olen ajatellut tätä ruoan tarjoamista, että en halua ryhtyä pojan jatkuvaksi ruokkijaksi. Se ei vain ole minun tehtäväni enkä muutenkaan halua että poika alkaa liikaa käymään meillä (tässä on kyllä ihan itsekkäät motiivit: en ole varma onko poika parasta leikkiseuraa omalle pojalleni ja äitinä halua suojella häntä " huonoilta" kavereilta, niin tylyltä kuin se kuulostaakin).



Kouluterveydenhoitajaa ajattelin juuri siksi, että tiedän hänen olevan vaitoolovelvollinen. Hoitaja ei siis voi edes suoraan sanoa minulle, vaikka poika olisi jossain erityistarkkailussa, mutta saisin silti viestin eteenpäin, jos asia on vaikka uusi hänelle (on kyllä pieni poika - laihuus ei minuakaan niin huoleta, oma poikanikin on langanlaiha, samoin olin itsekin lapsena).



Äidille on kyllä vähän vaikea soittaa, kun en tunne häntä ollenkaan. Itse asiassa en tiedä edes pojan sukunimeä, hän ei ole myöskään samalla luokalla kuin oma poikani. Äiti voisi kyllä kokea soittoni aika tylynä asioihinsa sekaantumisena.

Olen kyllä aika varma, että poika on vähän eri sosiaaliluokkaa kuin me olemme (jos nyt täällä tällaiset luokittelut sallitaan...) Esimerkiksi pojan ruokailutavat ovat melko olemattomat ja pahoin pelkään että hän on hieman -- jollei nyt laiminlyöty niin ainakin vähemmällä valvonnalla kuin meidän poikamme.

Tässä yhteystietomme jne. Jos uusi kaveri käy meillä leikkimässä. Olen melkein aina saanut tekstarin/sähköpostia tai puhelun jossa yhteystiedot myös meillä päin on annettu. Luokittelusi on muuten alatyylistä, ihan miltä sosiaaliluokalta tahansa : (

Aika paljon on lapsia, jotka eivät kotoaan saa ruokaa, asianmukaista vaatetusta tai muutakaan huolenpitoa. Surullista, mutta totta. Räikeimpiin tapauksiin puututaan aina, mutta paljon jää myös huomiotta. Tuollainen " naapuriapu" on kyllä tarpeen näiden tapausten auttamiseksi. Soita toki terveydenhoitajalle. Ja oikeassa olette siinäkin,että mikäli alat ruokkia lasta niin saattaa jäädä muut perheen lapset ruuatta.

Arvasin, etten saisi täällä luokitella ihmisiä sosiaaliluokkiin, se nostaa heti karvat pystyyn.

Kyllähän sosiaaliluokista puhutaan monessa yhteydessä. Niistäkö ei saa vain puhua äitien av-palstalla tai luokitella jotakuta näiden kertomieni asioiden perusteella? Koetko, että tällaisella kommentilla halusin korostaa omaa " erinomaisuuttani" :-/

Eikä siinäkään mitään, mutta jotenkin kirjoitit sen vain niin moukkamaisesti. Toki saat jatkossakin luokitella ihmisiä ja arvottaa millä perusteilla tykkäät, mutta saan kai minäkin silloin sanoa sinusta, että silloin olet mielstäni alatyylinen moukka.

Halusin olla täällä rehellinen ja myöntää, että ajattelen itsekkäästikin.



Mutta kyllä koen suurta sääliä tätä toista poikaa kohtaan, jos tilanne on todella sellainen, ettei paljon ruokita ja huolehdita. Lisäksi koen suurta voimattomuutta, en oikeastaan voi tehdä juuri mitään.



Anteeksi jos olin moukkamainen, kirjoittaessa on välillä vaikeaa ilmaista itseään oikealla tavalla, ehkä olisi pitänyt tosiaan jättää kokonaan luokittelematta.



ap

Sana " sosiaaliluokka" nyt sitten kai nostaa karvoja pystyyn, mutta saman asian olisi voinut todeta myös, että vähempivarainen, syrjäytynyt, tms, mitä sitten tarkoittaakin. Onkos tuolla nyt niin kovasti eroa?



Itse en ainakaan ymmärtänyt, että ap tässä jotenkin luokittelisi, mutta samoin kun näyttää olevan lasten nälkä yleistä, niin kyllähän syyt siihen saattavat olla MYÖS rahattomuudessa, toisin sanoen köyhyydessä. Tai sitten jossakin muussa asiassa, kuten tietämättömyydessä. Niin pelotavalta kun se kuulostaakin.



Voisiko edes yhdessä ketjussa pysyä asiassa, eikä alkaa pusuttelemaan pilkkua!

voithan tarjota pojalle vähän enempi niitä voileipiä, välipalaa. Sitten ei varmaan kotonaan sano, että on syönyt jo ja saa toivon mukaan sieltäkin sitten ruokaa.



Ja ehdottomasti yhteys vaikka siihen koulun terveydenhoitajaan. Ihan itku tulee kun miettii, että näitä tapauksia on enemmänkin, eivätkä aina saa apua.



Ihan miellenkiinnosta kysyn, onko moni täällä nähnyt nälkää pienenä? Vai onko tämä joku uusi ilmiö? Itse olin totaalisen nirso ja laiha, mutta sitä ruokaa siis lähes tulkonn pakotettiin syömään.