Jos sinun pitäisi vaihtaa uskontoa ja et saa pitää nykyistäsi; minkä valitsisit?

enkä koskaan vaihtaisi uskonta!

Jos kokonaan pitäisi vaihtaa, niin vaihtaisin johonkin suomalaiseen luonnonuskontoon.



Kristinuskon sisällä vaihtaminen ei ole mitään oikeaa vaihtamista, hienosäätöä korkeintaan.

mutta minut on kastettu kristityksi. Haluan lähteä tässä nyt siitä, että olen kristitty (kasteen merkkihän on poispyyhkiytymätön, ei se uskon loppumisella tai kirkosta eroamisella poistu, siis teologisessa mielessä). Olen ollut ev.lut ja ortodoksi, mutta itse en laske kristinuskon eri suuntauksia eri uskonnoiksi, joten esim. katolisuus ei olisi vaihtamista mielestäni.

Ensiksi ajattelin juutalaisuus. Tunnen syvää kohtalonyhteyttä juutalaisiin. Mutta oikeasti en jaksaisi harjoittaa sitä.

Sitten ajattelin buddhalaisuutta. Sehän on osin jumalaton uskonto, eli sikäli hyvä vaihtoehto. Eikä kovin kaukana filosofiastani muutenkaan.

Seuraavaksi mietin wiccaa. Siinä on asioita, jotka kiehtovat ja filosofiassa samaa kuin ajattelussani myös. Mutta sitäkään en jaksaisi harjoittaa..

Eli varmaan se olisi buddhalaisuus sitten. Sellainen maltillinen, filosofispainotteinen muoto.

ja jos vaihtaa pitäisi niin ainoa vaihtoehto taitaisi olla luterilaisuus.

Nyt en usko mihinkään, islam olisi ihan vihon viimeinen.

En usko, että voisin edustaa mitään uskontoa, jonka nimissä on käyty sotaa.

Vaihtaisin hindulaisuuteen. Se uskonto on vaan vapaamman tuntuinen. Ei saisi syödä nautaa mutta muuten se vain viehättäisi

Harmi vaan että sitä ei ole muuta kuin ehkä tuhannella ihmisellä nykyään.

Minusta voisi sitten tulla semmoienn tapauskovainen, joulukirkkoon ja sellaista.

olen kirkosta eronnut ev lut. Uskon, että jeesus oli tavallinen ihminen eikä jumalhahmo.

Bahai-uskon voimakkaana piirteenä on pyrkimys ihmiskunnan yhdistämiseen ja maailmanrauhaan. Uskonnolla ei ole pappeja.

Bahait opettavat, että kaikki uskonnot edustavat samaa jumaluutta, jonka ilmentymiä ovat olleet muun muassa Abraham, Zarathustra, Buddha, Jeesus ja Muhammad.(wikipedia)

Eihän kukaan sanonut, että pitäisi harjoittaa enemmän kuin nykyistäkään uskontoansa.

mutta minut on kastettu kristityksi. Haluan lähteä tässä nyt siitä, että olen kristitty (kasteen merkkihän on poispyyhkiytymätön, ei se uskon loppumisella tai kirkosta eroamisella poistu, siis teologisessa mielessä). Olen ollut ev.lut ja ortodoksi, mutta itse en laske kristinuskon eri suuntauksia eri uskonnoiksi, joten esim. katolisuus ei olisi vaihtamista mielestäni.

Ensiksi ajattelin juutalaisuus. Tunnen syvää kohtalonyhteyttä juutalaisiin. Mutta oikeasti en jaksaisi harjoittaa sitä.

Sitten ajattelin buddhalaisuutta. Sehän on osin jumalaton uskonto, eli sikäli hyvä vaihtoehto. Eikä kovin kaukana filosofiastani muutenkaan.

Seuraavaksi mietin wiccaa. Siinä on asioita, jotka kiehtovat ja filosofiassa samaa kuin ajattelussani myös. Mutta sitäkään en jaksaisi harjoittaa..

Eli varmaan se olisi buddhalaisuus sitten. Sellainen maltillinen, filosofispainotteinen muoto.

jos ei harjoita sitä? Tässähän oli lähtökohtana se, että olen uskonnoton. Joten vaihtaminen tarkoittaisi uskonnolliseksi ryhtymistä, sanan molemmissa merkityksissä.

enkä edes nimellisesti muuttamaan uskontoani.

Nyt en usko mihinkään, islam olisi ihan vihon viimeinen.

Ja se kirjoitetaan kahdella d:llä.

Buddhalaisuudessa ei ole jumalia,olet käsittänyt melko väärin.

Buddhalaisuudessa ei ole jumalaa/jumalia!





Ja siis itse:



uskonnoton -> buddhalainen

Vaihtaisin ortodoksisuuteen tai koptilaisuuteen

agnostikosta ateistiksi

Koko asiaan en puuttuisi, mutta agnostikko termiä käytetään yleensä "pehmentämään" ateismia, ettei saada uskovaisessa suomessa turpiin kun ateisti on jotenkin "pahempi" kuin se täysin sama ateisti agnostikko etuliitteellä.

Olen eri mieltä viimeisestä väitteestäsi omalla kohdallani. Ja jyrkästi! Olen täysverinen agnostikko, enkä ikinä voisi kutsua itseäni ateistiksi. En pysty sen paremmin kuin nimeämään jumalaa itselleni myöskään väittämään, ettei sellaista ole lainkaan.

Mutta uskotko jumalan olemassaoloon vai et. Ateismi määrittelee vain sen. Joka tapauksessa olet joko Ateisti tai Teisti, mutta olet myös agnostikko kuten enemmistö koulutetuista ihmisistä.

Minäkin olen täysverinen agnostikko aivan kuten olen täysverinen ateisti.

Minä en usko jumalaan, mutta en voi olla varma jumalan olemassa olemattomuudesta ja olen siksi agnostikko. Edustankin enemmistöä ateisteissa, olen tavannut vain muutaman ateistin elämäni aikana jotka ovat väittäneet "tietävänsä" eli siis uskovansa ettei jumalaa ole.

Todennäköistä ei ole se, että jumalaa olisi olemassa, ja todennäköistä on se, ettei eri uskontojen mikään jumalkäsitys pidä paikkaansa, mutta varmuutta siitä minulla ei ole, että minkäänlaista jumalaa ei olisi olemassa.

Jumaluskon lisäksi on myös eräänlaista luoja-uskoa, mutta en lähtisi sitä koskaan erittelemään, helpompi niidenkin ihmisten on sanoa olevansa ateisteja. Sen takia, että vaikka enemmmistö yhteiskunnan jäsenistä on oikeasti ateisteja, on valtiomme teistinen (eli valtion virallinen kanta, on että on jumala ja sen edustajille pitää veroa kaikkien maksaman)

Tunnetuin luojaan (ei nykymalliseen jumalaan) uskonut mies oli Einstein ja sen takia Einsteiniä koittaa uskovaisten ja ateistien järjestöt puolelleen väittää :) Einsteinistä voisi sitten puhua enemmänkin, sillä Einsteinin luoja-uskoa uskoksi nimittäminen tarkoittaisi, että esim. ns. alkuräjähdys-teoria olisikin luoja-uskoa, vaikka kyseessä on vain teoria (joka ei enään edes nauti täyttä varmuutta)

vaihtaisin zenbuddhalaisuuteen.