Syömishäiriö vai stressi?

Tuttavalla ikää liki 40v, on tunnollinen työssään. Syöminen on aina ollut tarkkailun alla, nyt tullut mukaan erittäin runsas liikunta ja syö entistä vähemmän.

Puheet pyörivät usein ruuassa, haukkuu lihavia aina, kun tavataan tai soitellaan.

Kertoo, että on laihtunut 10kg stressin takia ja ettei laihduta. Ruokavalion energiamäärä on kuitenkin niin niukka, ettei sillä elä kauan.

Viimeksi tavatessamme sanoi, ettei halua lihoa yhtään. Pituutta on 169cm ja painoa 47kg.

En oikein jaksaisi olla teoissa kanssaan, kun puheet vain ruuassa tai jos syödään ulkona, laskee kaloreita.

Perustelee muuttuneita ruokatapojaan terveydellisillä valinnoilla.

Toinen on jatkuva vaateshoppailu, vaikka vaatehuone pursuaa vaatteita. Valittaa kuitenkin, ettei ole ylle laitettavaa.

Ehkä minun on vältettävä tapaamasta häntä, kun ei tule kuin kurja mieli. Muitten ystävieni kanssa ei ole vastaavia keskusteluja.On vastavuoroisuutta, huumoria ja leppoisaa oloa.

Tiedän, että tuokin tarvitsee kavereita, mutta koen enemmänkin olevani hyväksikäytetty, kun joudun kuuntelupuolella olemaan jatkuvasti.