Pliis, älkää tarjoutuko myymään kavereillenne lasten vaatteita, elleivät ne ole TODELLA siistejä.

joku soittaa ja haluaa saada vanhat vaatteet ilmaiseksi, vaikka itse olisit suunnitellut myyväsi ne.



Voit sanoa esim. näin: Juuri nyt minulla ei ole mitään, josta olisin luopumassa. Kun seuraavan kerran siivoan lasten vaatekaappia, niin otan suhun yhteyttä, jos siellä on sellaisia vaatteita, joista olemme luopumassa.

puolella hankalia asioita. Meillä on taas niin että parikin tuttua säännöllisesti kyselee pieneksi menneitä ulkovaatteita. Meillä siis paljon lapsia mutta isohkolla ikävälillä monesta syystä. Ostan niin sanottuja merkkivaatteita. No jos on maksanut haalarista reilu 100€, niin vuoden käytön jälkeen siitä saisi kirpparilla 30-35€. Sitten tuttu (ei ystävä!) tarjoutuu ostamaan sen "sanotaan 15 eurolla". On hyvin kiusallista sanoa, että mieluiten ottaisin enemmän, tai että no laitan sen myyntiin muualla. Eihän niin voi tehdä! Olen joutunut pari kertaa myymään noin pilkkahintaan hyvin vähän kulutettuja ulkovaatteita. Nykyään olen joskus vastaamatta näiden kahden puheluihin, ennen kun olen ehtinyt "jo" myymään vaatteet. Inhottavaa, mutta minkäs teet.

Minä vastaisin kaikkiin kyselyihin ensinäkin aika lailla ympäripyöreästi. Sitten jos tarjoavat sen 15e jostain 100e haalarista, niin sanoisin suoraan että saan siitä huutiksessa ainaskin sen 35e enkä ajo myydä sitä alle sen.

No tietenkin noin tekisi periaatteessa, mutta se ei ole niin helppoa siinä tilanteessa kun se tuttu on puhelimen päässä tai peräti kahvilla. Itsekin mietin etukäteen että seuraavan kerran sanon suoraa, mutta taitaa taas olla valkoisen valheen paikka.

ja pyysi kotiinsa katsomaan lastenlastensa vaatteita.



Jotenkin käsitin, että hän olisi antamassa niitä ilmaiseksi. Mutta hän halusikin niistä rahaa eikä ihan vähän halunnutkaan: esim. vauvan ulkohatun hinnaksi hän ilmoitti 10 euroa!



Kieltäydyin kauniisti, mutta eukko ei uskonut! Jatkoi vain tuputtamista ja maanitteli ostamaan. Kirpparilla kuulemma tavara "lähtisi heti tähän hintaan". Onneksi pidin pääni ja pääsin lopulta lähtemään kotiinkin.



Sen päivän kyllä haluaisin nähdä, että joku maksaa kirpparilla vauvan hatusta kympin.

Itse olen antanut omien lasten vaatteet pois enkä ole myynyt koskaan mitään. Osa antamistani vaatteista on ollut lähes uusia ja ne olisi voinut hyvin myydäkin, mutta en halua. Yleensä annan vaatteet siskonpojallle.



Meillä on toisen ja kolmannen lapsen ikäero kuusi vuotta enkä varastoi vaatteita tokalta kolmannelle odottelemaan, vaan nekin menevät kiertoon.

Ihan käsittämätöntä, että ostatte jotain lattiarätiksi kelpaavia juttuja "kaveriltanne", kun ette KEHTAA kieltäytyä ja sitten sen takia alatte karttaa/ajatella tuosta ihmisestä pahaa! Eikös se nyt olisi sen ystävyyssuhteen kannalta parempi aukaista suunsa ja sanoa, että anteeksi, mutta en tarvitse tällaisia vaatteita lapselle.



Eivät ole sopivan näköisiä tai sellaisia, joista minulla olisi pulaa.



Ei se nyt herranen aika VOI olla niin vaikea nätisti kieltäytyä.



Miten te osaatte pitää puolenne ja lastenne puolta, jos ette edes tuon vertaa saa suutanne auki?

ystävällistä kohteliasta kieltäytymistä.



Minä saatan aika helposti olettaa, etä kaverit aintaisivat omia "turhia" tavaroiaan edes lainaan, mutta se johtuu ihan vain siitä, että itsekin jaan surutta meidän pieniä vaatteita, kestovaippoja ym ihan ilmaiseksi tarvitseville.



Muutaman kerran olen jälkikäteen huomannut, että kaveri on ottanut tarjoamiani tavaroita ja todellakin vaan kun ei ole kehdannut kieltäytyä. On sitten seisottanu puoli vuotta kaapin perällä ja käynyt sitten palauttamassa. Sinänsä harmi, kun tiedän että tavaralle olisi ollut käyttäjiäkin. Ei minua haittaa yhtään, jos joku kieltäytyy meidän roinasta.



Toisin päinkin :) Kaverin vauvalla oli juuri pienimmät kestovaipat jääneet pieniksi ja iloisesti ilmoitin, että voin kyllä ottaa (olin raskaana). Kaveri meni ihan vaikeaksi, mutta kiersi tilanteen eikä siitä sitten enempää puhuttu. Jälkeen päin käsitin, että tarkoitus oli säästää vaipat omaan käyttöön mahdolliselle seuraavalle vauvalle. Olisihan sen voinut suoraankin sanoa. Kun se seuraava vauva sitten myöhemmin todellakin syntyi, kannoin perheesen lahjaksi ison kassillisen hyväkuntoista kestovaippatavaraa, joka tuli tarpeeseen ja käyttöönkin :D

Kyllä me kieltäytyä osaamme, mutta jatkuva tyrkyttäminen ärsyttää. Siis sellainen "tässä teille kassillinen vaatetta, viekää kirpparille jos ette tarvitse".



Itse kysy aina kohteliaasti, olisiko tutuilla tarvetta sille tai sille. En siis tuputa, ja kohteliaaseen tarjoukseen on myös helppo vastata kieltävästi, mikäli ei tavaraa tarvitse tai halua.



Ja maksua en todellakaan pyydä jostain potkuhousuista, herranen aika! Kalliit lastentarvikkeet kuten vaunut ja turvaistuimet ovat asia erikseen. Ei kai kukaan oletakaan saavansa sellaisia ilmaiseksi?

Minä ostan ja myyn huutonetissä tai kirpputorilla, EN asioi kavereiden kanssa kuin poikkeustapauksissa. Olkoon tylyä tai ei, niin eipä ainakaan tule kiusallisia tilanteita. Ja todellakaan minulla ei ole tilaa säilöä turhia vaatteita, joita olisin kohteliaisuuttani ostanut / ottanut tutuilta.

Sekä laina-, lahjoitus- että myyntivaatteiden kohdalla voi hyvin sanoa, että kiitos mutta emme nyt tarvitse, kun ehdimme jo hankkia uusia/olemme saaneet niin paljon lahjaksi/tykkään mielummin käyttää uusia...



Minä olen mielelläni ostanut käytettyjä silloin kun on ollut tarve. Olen valinnut vaatteista ne, joita tarvitsemme ja kieltäytynyt muista tyyliin, 'meillä on jo niin monet tän koon farkut että en nyt ota näitä, mutta nää puserot voisin ottaa'. Minusta se on itsestäänselvää, että myyjä ensin kysyy, tarvitsetteko, ja ostaja sitten kieltäytyy tai sanoo, että voisi tulla katsomaan valikoimaa. En ole tajunnutkaan, että olisi epäkohteliasta kieltäytyä ostamasta.

Esim. minä käsitin kaverin puheiden perusteella, että heillä on myytävänä "tosi siistejä" ja "kauniita" lasten arkivaatteita. Tilanne meni vielä niin, kaveri kysyi ensin, tarvitsenko vauvalle vaatteita. Tietenkin tarvitsin, kuka ei tarvitse?



Kun siis vaatteita tarvitsevana menin heille katsomaan niitä "tosi kauniita ja siistejä" vaatteita, oli kieltämättä erittäin vaikeaa sanoa ei, kun vaatteet eivät vastanneetkaan odotuksia.



Jos olisin ollut valmiiksi paikan päällä ja kaveri olisi näyttänyt esim. farkkuja ja kysynyt, haluaisitko ostaa tällaiset, olisi ollut paljon helpompi sanoa, että ei kiitos. Silloin kyse olisi ollut vain luontevasta kieltäytymisestä, ei kiusallisista kaverin arviointikykyä leimaavista piiloviesteistä.



Tilanteet eivät aina ole niin mustavalkoisia, ystävät hyvät!

Esim. minä käsitin kaverin puheiden perusteella, että heillä on myytävänä "tosi siistejä" ja "kauniita" lasten arkivaatteita. Tilanne meni vielä niin, kaveri kysyi ensin, tarvitsenko vauvalle vaatteita. Tietenkin tarvitsin, kuka ei tarvitse?

Kun siis vaatteita tarvitsevana menin heille katsomaan niitä "tosi kauniita ja siistejä" vaatteita, oli kieltämättä erittäin vaikeaa sanoa ei, kun vaatteet eivät vastanneetkaan odotuksia.

Jos olisin ollut valmiiksi paikan päällä ja kaveri olisi näyttänyt esim. farkkuja ja kysynyt, haluaisitko ostaa tällaiset, olisi ollut paljon helpompi sanoa, että ei kiitos. Silloin kyse olisi ollut vain luontevasta kieltäytymisestä, ei kiusallisista kaverin arviointikykyä leimaavista piiloviesteistä.

Tilanteet eivät aina ole niin mustavalkoisia, ystävät hyvät!

AV-mamma nyt vain tykkää yksinkertaista toisten elämää ja neuvoa, miten missäkin tilanteessa pitää toimia.

Esim. minä käsitin kaverin puheiden perusteella, että heillä on myytävänä "tosi siistejä" ja "kauniita" lasten arkivaatteita. Tilanne meni vielä niin, kaveri kysyi ensin, tarvitsenko vauvalle vaatteita. Tietenkin tarvitsin, kuka ei tarvitse?

Kun siis vaatteita tarvitsevana menin heille katsomaan niitä "tosi kauniita ja siistejä" vaatteita, oli kieltämättä erittäin vaikeaa sanoa ei, kun vaatteet eivät vastanneetkaan odotuksia.

Jos olisin ollut valmiiksi paikan päällä ja kaveri olisi näyttänyt esim. farkkuja ja kysynyt, haluaisitko ostaa tällaiset, olisi ollut paljon helpompi sanoa, että ei kiitos. Silloin kyse olisi ollut vain luontevasta kieltäytymisestä, ei kiusallisista kaverin arviointikykyä leimaavista piiloviesteistä.

Tilanteet eivät aina ole niin mustavalkoisia, ystävät hyvät!

Mä olisin varmaan sanonut että "nämä nyt eivät ole ihan niin meidän tyylisiä vaatteita, mutta kiitos kummiskin että ajattelit meitä. voit tarjota niitä vaikka jolle muulle".

joka rahtasi kirpputoreilta vaatteita meidän lapselle. Minä en siis ole ikinä käyttänyt lapsellani tai itselläni ainoatakaan käytettyä vaatetta. Rikkaita ei olla mutta niin kauan kun on vara ostaa omat uudet vaatteet niin ostetaan.



No meni vihdoin anoppiin välit ihan muista syistä, kun hän rupesi riehumaan, niin nytpä voin sanoa ihan suoraan että meillä ei käytetä käytettyjä vaatteita ollenkaan. Tähän asti olen kiltisti valinnut sieltä anopin kasoista "parhaita" ja vienyt UFFin keräyksiin suoraan... Nyt ei enää tarvi esittää ja kiltisti ottaa niitä vaatteita vastaan...

hänellä oli ennestään 2 tyttöä ja sitten odotti kaksoispoikia. Edes vanhoja sittereitä ei voitu käyttää, kun vanhoissa oli poikakuosi.

Hänellekin kaikki hyväuskoiset kaverit toi vanhoja, osa jopa tosi kulahtaneita vaatteita. Ystäväni vaan kauniisti sulloin vaatteet perimmäiseen nurkkaan ja toivoi niitten sieltä häviävän. No, kaksoset syntyivät vkolla 2? ja kotona ei ollut juuri mitään valmiina. Lisäksi toinen pojista pulkasi n 10 krt päivässä, sanoi sellaista vaatekappaletta ei kasseissa ollut mitä ei käytetty. Pojat kun olivat keskosia, olivat myös pieniä alle 50 cm pitkiä, eli pienetkin 56 vaatteet olivat käytössä hyvin pitkään. Vasta kun pojat olivat reilu kuukauden vanhoja pääsi äiti kauppoihin ostamaan uusia, mieleisiä vaatteita, mutta kiitti kaikkia lahjoittajia moneen kertaan.

Tarkoitatko että kaikkien pitäisi kerätä nurkat täyteen vanhoja lahjoitusvaatteita siksi että joskus vauvat syntyvät ennenaikaisesti? Yleensä viikolla 2? syntyvät sitäpaitsi ovat sairaalassa sen verran kauan että vanhemmat ehtivät koluta kaupat läpi moneen kertaan. Mutta se on kyllä totta että keskosvaatteita on suht vaikea löytää.

hänellä oli ennestään 2 tyttöä ja sitten odotti kaksoispoikia. Edes vanhoja sittereitä ei voitu käyttää, kun vanhoissa oli poikakuosi.

Hänellekin kaikki hyväuskoiset kaverit toi vanhoja, osa jopa tosi kulahtaneita vaatteita. Ystäväni vaan kauniisti sulloin vaatteet perimmäiseen nurkkaan ja toivoi niitten sieltä häviävän. No, kaksoset syntyivät vkolla 2? ja kotona ei ollut juuri mitään valmiina. Lisäksi toinen pojista pulkasi n 10 krt päivässä, sanoi sellaista vaatekappaletta ei kasseissa ollut mitä ei käytetty. Pojat kun olivat keskosia, olivat myös pieniä alle 50 cm pitkiä, eli pienetkin 56 vaatteet olivat käytössä hyvin pitkään. Vasta kun pojat olivat reilu kuukauden vanhoja pääsi äiti kauppoihin ostamaan uusia, mieleisiä vaatteita, mutta kiitti kaikkia lahjoittajia moneen kertaan.

Mullakin on itseäni huomattavasti paremmin toimeen tuleva kaveri jonka kuluneet reimatekit ostan kun en kehtaa kieltäytyäkään. Suoraan sanottuna mieluimmin ostaisin uudet Lassiet kuin laittaisin rahoja kuluneisiin merkkivaatteisiin. Olen kai niin nynny että osaa kieltäytyäkään.

joku haluaa maksaa vaatteista, niin mitä sitten? Kyllähän ihmisten pitäisi osata kieltäytyä ostamasta vaatetta joka ei ole tarpeeksi siisti ostajan mielestä.

Mä kanssa tykkään että lapseni on suht. siisteissä vaatteissa. Paljon olen saanut kavereilta vanhoja lasten vaatteita, osa jo aika kulahtaneita joita en juurikaan ole omalla lapsellani käyttänyt. Mutta jos noista vanhoista kulahtaneista vaatteista olisi pitänyt jotakin maksaa, niin en kyllä olisi niitä halunnut. Siistit, lähes käyttämättömät vaatteet onkin aivan eri asia, niistä toki maksan mielelläni.



Minäkään en pyydä omien lasteni vanhoista vaatteista mitään, vaan annan surutta eteenpäin. Ja mitään huonokuntoista en kehtaa edes antaa, vaan vien UFF:lle tai heitän roskiin, tai säästän uusiokäyttöä (pikkusisarukselle) (tai esim. askartelut tms) varten.

En ole itsekään tarjonnut kenellekään niin, että haluaisin maksun. Jos haluan niistä rahaa, menen kirpparille myymään. Muuten annan vaatteita eteenpäin ja itsekin olen saanut käytettyjä vaatteita ilman mitään maksutoiveita.



Ja edelliselle sanoisin, että mieti seuraavaksi kerraksi valmiiksi, miten kieltäydyt. Kiitos, mutta en tarvitse vaatteita lapsilleni juuri nyt. Tai kiitos, mutta olen jo katsonut valmiiksi, millaiset haalarit aion tänä vuonna ostaa.

Älkää ostako jos ei kelpaa! Mikä siinä on että kaikki pitää saada ilmaiseksi?



Mä en ole saanut lastenvaatteista mistään, ostanut kaiken itse. Nyt ystävä haluaisi kaiken multa ilmaiseksi mieluiten. Olen päätynyt myymään tosi halvalla ja siitäkin hän tinkii. Ja nyt sitten myy niitä multa ostamiaan vaatteita huuto.netissä ns. markkinahintaan.



Mä vien tästä lähtien kaiken kirpputorille, siellä menevät kaupaksi ja kenellekään ei tule vaivautunut olo.