Miten säilöä vanhat päiväkirjat

Olen kyllä nyt alkanut miettiin, että pitäiskö ne hävittää kun esikoinen oppi lukemaan. ehkä joku lukollinen kaappi olis hyvä.

n. 20 vuoden ajalta on kellarissa hyllyssä. Ja kun uudet täyttyvät, niin niitä survotaan sinne. Lapset saavat lukea ne kun olen kuollut, tai luovuttaa vaikka SKS:lle lukematta, jos haluavat. Ei kuulu silloin enää minulle.

En tiedä miten aikuisen päiväkirja voisi joutua vääriin käsiin, kenen ne kädet ovat? Meillä kunnioitetaan toisen yksityisyyttä, sekä aikuisten että lasten. Kotoa opittu tapa.

voi juurikin olla ne lapsen kädet.;) En mä ihan luottaisi siihen, että lapset ei koskaan, ikinä lukis päiväkirjojani, jos kerran tietävät missä ne ovat.

Itse hoksasin ajatella näitä päiväkirjojen hävittämisiä nyt, kun kun muutettiin, ja hetken aikaa luultiin, että vanhan asunnon kaapin päälle on jäänyt pari muuttolaatikkoa, jossa oli mm. nämä päiväkirjat.Ei tuntunut kovin hyvältä ajatella, että siellä ne uudet asukkaat lukee niitä...meillä on vielä monta muuttoa edessä ja ihan kiva ettei tarvi uudestaan saada sydäriä tuollaisen asian vuoksi.

ap.

ratkaisin asian yksinkertaisesti tuhoamalla kirjat. Vähän sääli, mutta eipä tartte stressata.

Vierailija kirjoitti:

ratkaisin asian yksinkertaisesti tuhoamalla kirjat. Vähän sääli, mutta eipä tartte stressata.

Itsellä olisi sama urakka edessä. Ei ole silppuria, joten saksiminen huolellisesti on hidasta enkä saanut edes aloitettua koko hommaa. Nyt kuitenkin minulle tuli mieleen eräs pikku juttu kun olin täyttänyt 18, liittyi pieneen ihastukseen. Tutkin päiväkirjoja ja olin kirjoittanut siitä tilanteesta kuvauksen ja tekstiviestien sisällötkin. Tuli niin ihana fiilis kun muistelin tuota, vaikka kyseessä oli ihan pikku juttu. En olisi tietenkään muistanut tilannetta yksityiskohtaisesti enkä viestejä. Siitä tuli vähän hurmoksellinen olo :D

Kannatti vielä säilyttää ne, jossain vaiheessa tuhoan ainakin ne kaikkein hölmöimmät jutut. 

Lahjoita ne itse SKS:lle. 

Itse olen hävittänyt lähes kaikki, juuri siksi, että olen tyhjentänyt parikin edesmenneen asuntoa ja kyllä ne tyhjentäjät saattavat päiväkirjojakin lukea. Olisiko kiva, jos ne lukee miniä, vävy, joku heidän tuttavansa tms. joka on auttamassa.

Tietty riippuu vähän mitä niihin päiväkirjoihin on kirjoitettu. 

Jo 50 vuoden kuluttua päiväkirjat ovat niin kaukaisia, että ovat ajankuvaa ja niistä voi saada jopa sukuriidan aikaiseksi. Kokemusta on. SKS:lla ne ovat hyvissä käsissä.

julkaise ne. Lapsiasi ei voi vähempää kiinnostaa. Muut lukee mielellään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ratkaisin asian yksinkertaisesti tuhoamalla kirjat. Vähän sääli, mutta eipä tartte stressata.

Itsellä olisi sama urakka edessä. Ei ole silppuria, joten saksiminen huolellisesti on hidasta enkä saanut edes aloitettua koko hommaa. Nyt kuitenkin minulle tuli mieleen eräs pikku juttu kun olin täyttänyt 18, liittyi pieneen ihastukseen. Tutkin päiväkirjoja ja olin kirjoittanut siitä tilanteesta kuvauksen ja tekstiviestien sisällötkin. Tuli niin ihana fiilis kun muistelin tuota, vaikka kyseessä oli ihan pikku juttu. En olisi tietenkään muistanut tilannetta yksityiskohtaisesti enkä viestejä. Siitä tuli vähän hurmoksellinen olo :D

Kannatti vielä säilyttää ne, jossain vaiheessa tuhoan ainakin ne kaikkein hölmöimmät jutut. 

Minäkin luin päiväkirjat ennen kuin hävitin ja oli kyllä avartava kokemus! Miten paskasti eräs sukulainen oli käyttäytynyt, olisi pitänyt jo silloin katkaista välit. Ja löysin kirjeitä eräältä poikakaverilta, joka oli lähettänyt niitä vielä kaksi vuotta suhteen lopettamisen jälkeenkin! Olin täysin tuon unohtanut, mukava poika. Rock-tähti, joka nauttii kulttisuosiota nykyisin. Säästin pari kirjettä ja jos joskus vielä tavataan, voin antaa ne kirjeet hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ratkaisin asian yksinkertaisesti tuhoamalla kirjat. Vähän sääli, mutta eipä tartte stressata.

Itsellä olisi sama urakka edessä. Ei ole silppuria, joten saksiminen huolellisesti on hidasta enkä saanut edes aloitettua koko hommaa. Nyt kuitenkin minulle tuli mieleen eräs pikku juttu kun olin täyttänyt 18, liittyi pieneen ihastukseen. Tutkin päiväkirjoja ja olin kirjoittanut siitä tilanteesta kuvauksen ja tekstiviestien sisällötkin. Tuli niin ihana fiilis kun muistelin tuota, vaikka kyseessä oli ihan pikku juttu. En olisi tietenkään muistanut tilannetta yksityiskohtaisesti enkä viestejä. Siitä tuli vähän hurmoksellinen olo :D

Kannatti vielä säilyttää ne, jossain vaiheessa tuhoan ainakin ne kaikkein hölmöimmät jutut. 

Miksi ne saksia täytyy? Tuskinpa niitä kukaan kotitalousjätteen seasta tonkii luettavakseen ja vaikka tonkisi, ei siitä voi sinua tunnistaa.

Laita ihmeessä facebookiin, säilyvät kauan.