Mummo haluaisi lapset yökylään.

tekisin niin, että ensin päivä kivaa mummon kanssa ja sitten antaa illasta lasten päättää. tietystiensin keskustelisin asiasta mummon kanssa. ei sekään ehkä oo mummosta kivaa jos lapsi itkee äitiä yön, sydänhän siinä vaan särkyy.



ja jos on mahdollista niin hakuvalmiudessa sen varalta jos ikävä yllättääkin.

Joku parivuotias on ihan eri asia - sen ikäistä ei vielä pidä pakottaa.



Mummola on kuitenkin koululaisellekin tuttu ja siksi ehkä paraskin paikka harjoitella yökyläilyä. Asiasta ei kuitenkaan kannata tehdä kiistakysymystä. Ilmoita vain rauhallisesti ja varmasti, että nyt pääsette mummolaan yökylään ja siellä on tiedossa sellaista ja sellaista kivaa tekemistä. Kun sinä osoitat lapselle luottavaisuutta ja varmuuttaa asiassa, hänkin huomaa, ettei siinä ole pelättävää.

Onko mahdollista, että mummo saa olla koko päivän keskenään lasten kanssa ja sinä menet sinne vasta illalla/haet lapset illalla kotiin.



Jos mummo asuu lähellä, niin voithan hakea toisen lapsen kotiin ja toinen voi halutessaan jäädä yöksi.

haluavatko jäädä yöksi vai eivät. Lasten haluamiset saattavat vaihdella vähän väliä ja kohta he eivät itsekään tiedä, mitä haluavat. Valitseminen toimii siinä vaiheessa, kun yökyläilyyn ei enää liity jännittämistä.



Meillä on joskus käynyt niin, että kun lapselle on annettu valinnanvapaus yökylään jäämisestä, niin hän on mennyt ihan sekaisin ja lopulta itkenyt ja muutellut mieltään minuutin välein. Sitten kun aikuinen on tehnyt päätöksen, se on helpottanut lastakin.



Kun äiti tai isä ilmoittaa lapselle, että nyt pääset mummolaan ja mummo pitää sinusta tosi hyvää huolta, lapsen on helpompi luottaa, että kaikki menee hyvin. Jos taas äitikin epäröi ja jättää päätöksen lapselle, niin vähemmästäkin lapsi tuntee olonsa epävarmaksi ja turvattomaksi.



Mutta kyllä minäkin jättäisin ns. vihoviimeisen takaportin, eli lapsen voi hakea kotiin, jos iltayöstä iskee täys ikävöintikatastrofi eikä nukkumisesta tule mitään. Meillä ei ole koskaan käynyt niin, vaan mahdollinen ikävöinti unohtuu siihen, kun äiti tai isä lähtee ja lapset pääsevät mummolassa mukavan touhun makuun.



3

Veisin ja sitten kahden yön kuluttua hakisin kotiin. Tytön ja mummon kemiat ei mene aina oikein yhteen, joten siksi vähän sitten mietin tuota patistamistakin. Mummolla on vähän sellainen tyyli, että poika saa tehdä vaikka mitä, mutta tytön täytyy olla ns. vanhanajan tyttö. No joo, pitää miettiä vielä.

Isäni oli aika autoritäärinen ja toinen pojistani pelkäsi häntä.



Ei olisi tullut mieleenkään aikuistaa lasta ja patistaa sellaiseen paikkaan, missä pelkää ja inhoaa olla.



Mutta toisaalta, toisilla on niin tarve päästä lapsistaan eroon, että nakkaavat ne minne vain, kunhan ei tarvitse itse niitä hoitaa.



5v. on aika pieni vielä.

hän sisi mummolta ihan omaa laatuaikaa ja tyttö sinä aikana kotona omaansa.



Muistan, että meidänkin lapsilla oli alakouluikäisinä tietty vaihe, jossa ei halunnut mennä mummolaan yksin. Se oli se vaihe, jossa kotona alkoi jo saada kaikenlaisia vapauksia ja olla kavereita. Mummo taas piti vielä vahdintaa vaativana vauvana ja kaveritkin oli kaikki kaukana. Vaihe menee itselläänkin ohi, turha pahoittaa kaikkien mieltä pakottamalla lasta mummolaan. Koska pahaa mieltä siitäkin tulee, se lapsi vaan soittelee sieltä kotiin että pääsiskö jo ja tekstailee kavereilleen kaiket päivät...

Jos lapsi vakaasti on sitä mieltä, ettei halua mennä ilman vanhempia johonkin yöksi, niin ihan kauheasti en pakottaisi. Jos lapsella on kamala ikävä ja hän kokee tilanteen kurjana, niin ei se ole sitten kivaa kenellekään.



Eikä mummo voi siitä loukkaantua, jos lapsi ei halua tulla. Lapset ovat erilaisia ja kehittyvät erilailla. Tunnen monia, jotka eivät halua mennä yksin yökylään.



Mitä jos menisitten kaikki (sinä mukaan lukien) mummulaan viikonlopuksi. Mummo voisi touhuta lasten kanssa ja sinä tehdä jotain muuta, mutta olisit kuitenkin saatavilla, jos lapset tarvitsevat.

eli kemiat ei oikein kohtaa, patistelisin tavallaan. Eli sopisin mummon kanssa ajankohdan ja kertoisin lapsille sen ihan asiana, en niin, että voi surku, haluatteko? Pitää myydä asia fiksusti. Sanoisin myös mummolle, että muistaahan kohdella samanarvoisesti.

teet siinä vaan ITSELLES hallaa!!Lapsi muistaa tän isompana ja alkaa inhoon sua!mieti!Oma lapseni ei mene vanhemmilleni ikinä,koska isäni on niin urpo,anoppilassa taas viihtyy viikon ja itkee iso poika jos ei ole mahdollisuutta mennä.appilassa mukavaa ja rentoa,mamma mestari laittaa ruokaa ja appi puuhastelee muksujen kanssa aina työpajassa =)älä pakota!ethän!jotain on pielessä!!

Joka toinen mamma sanoo, että lapset ei päätä tommosia asioita vaan lapsi menee ihan minne vaan jos vanhemmat niin päättää, ja varsinkin mummolaan on mentävä, piste.



ja joka toinen taas on sitä mieltä, että jos kerran mummolla on tuollainen jako lasten suhteen (eli poikaa suositaan ja tyttö kokee olevansa kakkosasemassa eikä viihdy mummolassa) niin ei pitäisi pakottaa...



ja sitten pitäisi vielä tämmöiselle ihmiselle opastaa ja selittää, että tyttöä ja poikaa pitäisi kohdella tasa-arvoisesti.. eihän se onnistu, ei se viesti mene perille, ei mummo tiedä tekevänsä väärin tai kohtelevansa toista huonommin ja toista paremmin.



No jaa.

Minä en laittaisi tyttöä mummolaan. Viettäisin tytön kanssa tyttöjen loman.. tekisi hyvää niin äidille kuin tytöllekin..

Pojan laittaisin. Ehkä.

Ja sanoisin, ettei tyttö tykkää tulla eikä olla, koska kohtelet tyttöä ja poikaa eriarvoisesti, sillä jos noinkin iso tyttö sen asian niin kokee, ja sinä äitinä ja äitisi tyttärenä sen myös tiedät, se on myös totta, tytölle.

Tai sitten menisin itse lasten kanssa mukaan. Viettäisin paljon omaa aikaa, menisin ja tulisin, mutta tytön ei tarvitsisi olla siellä pikku piikana ja koko aikaa kokea olevansa kakkosluokan kansalainen samaan aikaan kun poika mennä porskuttaa erikoisoikeuksilla vain siksi että on poika.



Äidille voisi myös muistuttaa, että yhä edelleen sukuluettelossa pojat lasketaan miehen alle, eli pojassasi ei jatku sinun sukusi haara, vaan lasten isän suvun haara.