Käsriikö kukaan esiintymiskammosta, ramppikuumeesta, kahvikuppineuroosista, muita kuin minä?

koska koen jo olevani " pätevä" ja lunastaneeni paikkani. Mutta epävirallisissa tilanteissa jännitän niin, että voin vaikka oksentaa. :(

jänskään julkisia hienompia kahvitteluja.

Joskus en voi ottaa kahvia, kun käteni vispaavat itään ja länteen :(

mutta vieläkin pelottaa puhelimella soittaminen, uusien ihmisten kanssa puhuminen jne... Esim. tärkeää puhelua ennen täytyy päivä valmistautua/tsempata itseä, että uskaltaa soittaa. On todella inhottavaa.

helpommaksi kuin omalla erikoisemmalla nimellä soittamisen. Vaikea selittäää.

ääni hävisi.

Myöhemmin paniikkihäiriöitä. Miksi?

Ei saatari ole mitään syytä, kun olin aina luokan paras jne.

Edelleenkin vältän esiintymistä.