***TOUKOHURMURIT uuteen viikkoon 24.10 => ***

Tänään herättiin jo 7 paikkeilla ja nyt olis aikaa vähän kanssa kirjoitella, koska Linda nukkuu jo ekat päikkärit tällä hetkellä. Meillä on yöt kanssa aika rikkonaiset. Syödään vähintään 2 kertaa ja pari kertaa laitetaan tuttia. Itse heräilen kanssa kaikkiin Lindan päästämiin äänähdyksiin ja mies vielä kuorsaa vieressä...Joten väsynyt olen minäkin useimmiten. Huom. menen joka ilta viimeistääm 21 nukkumaan. Eilen nukahdin 20.30. Pelottais vähän jättää Lindan kahdestaan yöksi iskän kanssa, koska hän on niin huono heräämään. Linda ei kerkeä edes itkemään ku minä jo nostan likan tissille. Ehkä joku kerta voisi kuitenkin koittaa, et sais edes yhden yön nukuttua. Musta vaan tuntuu etten kuitenkaan nukkuisi kunnolla, mutta täytyy koettaa.



Linda ääntelee jo kanssa kovasti ja välillä menee oikeen huudoksi, kun hän vähän testailee ääntään. Siitä tulee sitten useimmiten yskäkohtaus. =)



Nukkumaan mennessä laitan Lindan aina omaan sänkyyn ja puolen tunnin aikana hän siihen nukahtaa itsekseen. Toki siinä välissä käydään laittamassa välillä tuttia ja rättiä silmille. Yleensä annan vielä iltavellin sängyssä, niin sekin auttaa unen saamiseen.



Hoitovapaasta sen verran, ettei meillä ole varaa että jäisin. Näillä näkyvin sitten helmikuun lopulla jo töihin. Ei kyllä kiinostais ollenkaan mennä töihin, mutta en tykkää myöskään venytellä senttejä jatkuvasti. Tykkään ostella itselle, miehelle ja Lindalle kaikkea kivaa ja joskus käydäkkin vähän jossain tuulettumassa. Meillä mun äiti on luvannut hoitaa Lindaa ja se on kyl tosi hyvä juttu. Olis kamalaa laittaa vieraalle hoitoon näin nuorena. Muuten mitä tukia sitä saa jos jäisi hoitovapaalle??? Ja kuinka paljon???



Linda näköjään heräili. Ollaan tänään menossa viimeiselle rotavirus-käynnille ja viimeinen verikoe otetaan tänään HUH! Onnex se on tämän päivän jälkeen ohi!!



Hauskaa torstain jatkoja kaikille!!!



T: Wera ja Linda

Maa valkoisena, oho. Onneksi mies vaihtoi renkaat eilen vielä illalla myöhään autoon.



Kiva, kun pino löytyi kerrankin ilman suurempia etsiskelyjä.



Meilläkin on yöt menneet ihan kummallisiksi. Neitihän nukkui pienenä tosi hyvin yönsä. 3 kk - 5kk nukkui yöt putkeen heräämättä ollenkaan edes syömään. Nyt on sitten pari viikkoa herännyt useaan otteeseen ja otan aina viereen ja rinnalle, kun niin saan neidin tainnutettua helpoiten uudelleen uneen. Ongelma on vaan se, että nukahdan itsekin neiti vieressä ja loppuyö meneekin ihan höpöksi, kun tyttö heräilee, hamuaa rintaa ja syö. Lisäksi vaatii niin suuren nukkumistilan, että mä roikun ihan sängyn reunalla kummallisessa asennossa ja aamuisin on aina paikat kipeänä. En tiedä, onko tuo nyt nälkää vai mitä? Ollaan noiden öiden vuoksi aloiteltu kiinteidenkin maistelu, mutta eihän sekään heti auta - jos auttaa ollenkaan... Pitäisi kokeilla varmaan iltaan kohta kaurapuuroa?



Töihin menostakin oli puhetta. Tätä asiaa mä olenkin pähkäillyt pääni puhki. En uskonut aiemmin, kuinka vaikealta tuntuu edes ajatella oman lapsen hoitoonviemistä vieraalle. Nyt aion mennä helmikuuksi töihin ja mies jää pitämään " isyyskuukauden" . Yritin saada miehen jäämään suoraan helmikuusta hoitovapaalle, mutta ei suostunut, koska haluaa hoitaa määräaikaisen työsuhteensa loppuun. Jään sitten työnantajani painajaiseksi (töissä kova työvoimapula) maalis-huhtikuuksi hoitovapaalle ja palaan taas toukokuussa töihin. Mies on alustavasti luvannut olla siitä eteenpäin kesän yli sitten vielä hoitovapaalla, jotta neiti menisi hoitoon vasta elo-syyskuussa.



Vierastamisestakin puhuttiin. Meillä vierastetaan aivan vietävästi. Vanhempien sylistä voi naureskella, mutta heti kun mummu tai joku muu ottaa syliin, jäykistyy koko neiti ja sitten alkaa alahuuli väpättää ja kohta itkettää ja kovasti. Inhottavaa! Nyt viikonloppuna on tuparit, johon vauvaa ei ole kutsuttu, mutta joudutaan varmaan käväisemään siellä neidin kanssa, koska hoitoon jättämisestä ei tule kyllä mitään tuon vierastamisen vuoksi. Tylsää, koska innokkaita ja hyviä hoitajia olisi tarjolla useampiakin. Itse pääsin muuten viime perjantaina ensimmäisen kerran ilman neitiä pitemmäksi aikaa pois kotoa. Miehellä oli vapaapäivä ja mä olin koulutuksessa (työhön liittyvässä) kokonaiset 6 tuntia ja kotona oli mennyt hienosti. Mies oli tosi ylpeä ja niin kyllä minäkin iloinen. Aiemmin nimittäin mun yritykset lähteä johonkin ovat yleensä päättyneet kurjasti huutoon, kun neiti ei ole huolinut tuttipulloa. Nyt maistuu jo peruna ja tuttipullokin näyttää viimein kelpaavan.



Illalla mennään katsomaan kaverin kuukauden ikäistä vauvaa. Iskee varmaan vauvakuume :)



Bamse ja neiti (9.5.)

En voi muuta sanoa, kun olen ihan talvi-ihminen.



Meidän Savon-reissu meni sitten ihan kädelleen. Viivi valvoi lähes koko yön, kun piti aamulla lähteä. Ja oli niin räkäinen taas uudestaan, että matka peruuntui. :( Sukulaiset siellä ei ole vieläkään edes nähneet tyttöä, eniten harmittaa, kun isomummu ei ole. No, parin viikon päästä olisi tarkoitus yrittää uudelleen.



Ja nyt tuo neiti on edelleen hieman tukkoinen, mutta muuten kuin aurinko. Korvaa hiplaa edelleen koko ajan, mutta kuumetta ei enää ole ja ei kitise, niin ei kai sitten siitä sen enempää. Ulkona on nyt nukkunut parina päivänä aamupäikkärit hyvin, eilenkin kaksi ja puoli tuntia! Ihmeellistä. Ja juuri kun valitin rikkonaisista öistä... Tyttö nukkunut viimeiset kolme yötä ilman syöttämistä, klo 21-8.30. Aivan taivaallista! En tiedä johtuuko tuosta flunssasta vai puurosta. Ollaan iltaisin syötetty peruna-porkkanapuuroa joka maistuu niiiiin hyvin. Toivotaan nyt, että tälläisena jatkuisikin nuo meidän yöt. Tsemppiä kaikille yökukkujille, toivoa on!



Meillä Viivi nukahti aikaisemmin itse sänkyyn, mutta samalla kun nuo yöähräämiset alkoi, nukahtaminenkin oli vaikeempaa. Maitopullon kanssa nukahti yleensä helpoimmin. Nyt ollaan taas laitettu vaan sänkyyn ja on itse nukahtanut muutamana iltana. Tuttia pitää joskus käydä laittamassa.



Minulla alkaa työura jälleen kerran maaliskuun alussa-06. Hoitopaikkaa on jo haettu, perhepäivähoitoon. Kamalalta tuntuu, mutta taloudellisen tilanteen takia lähes pakko. En minäkään tykkää, että joutuu kituuttelemaan rahan kanssa, kuten joku kirjoitti. En vaan oikeasti varmaan jaksaisi henkisesti, jos olisin pitkään nyt kotona. Pientä masennusta on ollut ilmassa. Varmaan haluan jäädä heti kotiin, kun Viivin ensimmäinen hoitopäivä lähestyy! Toinen lapsi olisi kyllä haaveissa parin vuoden sisään. Mutta täytyy käydä vähän tienaamassa ennen sitä. Jos sitten vaikka olisi pitempään kotona...



Aika jännä juttu, mutta silloin kun Viivi syntyi, miehen kanssa puhuttiin, että toista lasta ei tehdä ihan heti. Minä aloin lämpenemään toiselle jo parin kuukauden päästä, mies ei. Nyt hän on sitten puhunut (puhuu siis Viiville!), että kyllä hänen puolestaan voitaisi sulle sisko tai veli tehdä... Minä aina ihmettelin, kun luin näiltä palstoilta, että miehellä on vauvakuume. Ajattelin, että ei iske varmaan meidän iskään, mutta katsopa vaan! Se on niin ihanan rakastunut tuohon tyttäreensä, että tulee välillä tippa silmään, kun kuuntelee sen juttuja. Miehet taitaa oikeasti olla sisimmiltään hirveitä pehmoja vaikka ei ulospäin siltä näyttäisi! Mutta, odotellaan nyt hetki ennenkuin aletaan sitä pikkukakkosta yrittämään.



Viivi ei kamalasti ole vierastanut. Toista vaariaan vierasti vähän aikaa sitten, mutta ei enää paljoa. Ja kummitätiään vierasti kerran, johtui varmaan väsymyksestä, koska nukuttuaan ei enää vierastanut yhtään.



Täältäkin lähtee surunvalittelut koiransa menettäneelle! (en muista nyt nimeäsi) Todella ikävä juttu. En edes viitsi ajatella, miltä tuntuisi, jos omalle kohdalle nyt sattuisi. Nämä hormonit saa vieläkin välillä itkemään niin kamalasti pienistäkin asioista, entäs noin suurista? Juuri yksi päivä itkin koko päivän (en edes keksinyt syytä), ahdisti vaan kaikki niin hirveästi. Mutta sen jälkeen helpotti kummasti, nyt taas tuntuu jaksavan.



Vielä haluan jakaa teidän kanssanne erään ihanan jutun, joka sattui eilen illalla... Oltiin miehen kanssa jääkiekkopelissä ja kun sieltä tultiin, Viivi oli vielä hereillä (mummu ja vaari hoitamassa). Oli kuulemma nukkunut puoli tuntia ja sitten herännyt ja ei kuulemma nukkunut enää, niin he nostivat pois sängystä.. Ajattelin, että kiva, eihän se nyt nuku herran aikoihin, kun on ottanut yhdeksän aikaan pienet torkut. No, huomattiin, että kakkahan siellä on pöksyssä. Luultavasti siis tähän oli herännyt. Neidin kakat ei haise aina pahalle, joten ne on vaikea havaita hajun perusteella. Siinä sitten alettiin ihmettelemään, että missä on meidän kylppärin oven alta ovistoppari. Koira tietysti asialla ja se aina vie kaiken sänkyyn. Ja sängyssä oli sen lisäksi ihana yllätys: oksennettu makkarasoppa! Kaikki oli siinä oksennuksessa, päiväpeitto, peitto, petauspatja... Onneksi ei neiti nukkunut, koska jouduttiin hänen huoneensa mylläämään, että saatiin varapeitot käyttöön. Oli siinä ihan tarpeeksi ohjelmaa iltamyöhälle. Neiti nukahti itsekseen sänkyyn joskus puoli yksitoista ja nukkuin aamulla puoli yhdeksään.

Aamulla kamala pyykinpesu, mies oli vielä tunkenut koneen niin täyteen tavaraa, että kun minä aloin levittämään niitä kuivumaan, ei oksennus ollut peseytynyt mihinkään ja taas aloitettiin alusta. Ukko kun ei ikinä pese meillä pyykkiä, niin ei arvannut, että ei ihan piukeeksi kannata änkeä isoja peittoja sinne... Että semmoista täällä koiraperheen elämä. ;D On ne niiiin ihania ja rakastettavia.



No tulipa pitkä tarina, onnea niille, jotka pääsitte loppuun asti nukahtamatta! Lumimyrskyiset terveiset kaikille!



-Saibu ja Viivi-

Wera: Hoitovapaata ei kyllä tueta sit yhtään.. Kodinhoidontuki on vajaa 300 ¿ ja jos on alle kouluikäisiä sisaruksia, siihen tulee muutama kymppi päälle (alle kolmivuotiaasta joku 80¿ ja yli sen iän 50¿). Sit on se tuloihin sidonnainen osa ja se on vajaa 170¿.. Miinus verot näistä kaikista. Että eipä paljon naurata. Lisäksi jotkut kunnat maksavat kuntalisää.

Me yritetään nyt kovin että tyttö nukahtaisi omaan sänkyynsä kun ei siihen vellipulloon enään nukahda.Eilen nukahtamiseen meni reilu puolituntia, oli aivan unten mailla kun söi velliä sylissä mutta sitten virkistyi aivan ykskaks, no vietiin hänet kuitenkin sänkyynsä siellä hän sitten kierriskeli ja välillä kitisi ja kävin laittamassa tuttia.Kun alkoi isompi itku niin isä meni mutta ei saanut tyttö nukahtamaan. niinpä minä menin laitoin tytön kyljelleen enkä päästänyt häntä vatsalleen ja roikuin siinä sitten sänkyn päällä niin kauan kuin nukahti, arvatkaapa tekeekö selälle hyvää.

No kun BB loppu telkkarista ja olimme menossa nukkumaan niin tyttö alkoi itkeään ja tuhtaamaan avain valtavasti, mies otti hän meidän väliin, mutta eipä sekään auttanut, tekee ton kaiken unissaan, mutta jos ei saa tuttia niin herää kun itkettää niin paljon.olemme sitten nukkuneet miehen kanssa n kolme tuntia viime yönä.

Toivottavasti tämä on vain jokin vaihe joka menee ohi tosi nopeasti, kun muuten meillä on mennyt todella hyvin ja saatu nukkua monta kuukautta suhteellisen hyvin yöllä.

Sori tämä valitus....jaksamista kaikille jotka ovat väsyneitä eivätkä saa nukuttua yöllä=))))

N&A

meillä menee arki ihan loistavasti nyt, alkutyrmistyksen jälkeen! Alussa jouduin turvaamaan kodinhoitajaan, kun en ehtinyt mitään tehdä mitään ja ristiäisetkin piti pitää, mutta nyt kaikki menee painollaan. Onhan täällä välillä sotkuista, mutta rehellisyyden nimissä, niin oli vaikka minulla oli vain 1 lapsi, kun inhoan siivota. Järjestys pysyy kun sitä jaksaa ylläpitää, eli vaihtelevalla menestyksellä =) Pyykkiä pitää pestä 1-2 koneellista päivässä, tiskikone hurisee 2-3 kertaa päivässä, kaupassa käydään joka päivä ja kannetaan kotia maitoa ja leipää. Isompien läksyt hoituu, vanhin nyt tietysti ottaa läksyistään itse vastuun, 8 vuotiaalla (pian 9v) on dysfasia, aspergerin syndrooma ja piirteitä ADHD:sta eli hänen kanssaan tsempataan enempi. 2 vuotias vaatii huomiota paljon ja virikkeitä, se onkin haasavinta täällä peräkylässä missei ihmisä nää ellei kylään lähdetä (aina autolla) varta vasten.



Alussa 2 vuotias oli tosi mustasukkainen, nyt jo sujuu. Tämä vauva on samanlainen himonukkuja kun veljensä, nukkui eilen 7 tuntia, ensin 4½ ja sit 2½ tuntia vaunuissa ulkona, yöunet olivat sitten vain 9 tuntia. Keskimäärin nukkuu 16-17 tuntia vuorokaudessa.



Jos neljättä suunnittelet voin suositella, Alussa on rankkaa, mutta se kannattaa pidemmän päälle! Ystävällä on kaksi vanhempaa ja yksi paljon nuorempi ja nuorin kulkee aina vanhempien mukana kun sisaruksilla (tietysti) omat menot. Nuorin on nyt 11 ja aivan kiinni äitissään. Tietenkin tämä voi olla persoonallisuuskysymyskin.



Arki ei eroa paljonkaan 3 ja 4 lapsen välillä, sanoisin että samalla vaivalla menee useampikin. itse voisin ihan hyvin tehdä viidennen ja kuudennenkin, mieskin kiusoittelee joka päivä siitä minkä nimen on keksinyt seuraavalle ;) Kuitenkin raha-asiat ovat syy siihen että lapsiluku jää tähän, saan minimiäitiyspäivärahaa 304¿ käteen ja hoitotukea 2-vuotiaasta 80¿. eli itse asiassa saan enmmän käteen kun jään hoitovapaalle.



Neljän lapsen vaatettaminen asiallisesti onkin tosi haastavaa meidän tuloilla, varsinkin kun miehen palkka on aivan keskinkertainen. Jos rahaa olisi niin hankkisin lisää lapsia. Itse olen ollut töissä vain 3 vuotta siitä kun vanhin syntyi, muuten kotona kituuttanut minimirahoilla.



Nukkumisesta sen verran vielä että tuo itsekseen nukahtaminen on työn ja tuskan takana täälläkin, väsyn tullessa neiti alkaa hieroa silmiään ja sit tutti irtoaa ja sit tulee itku... Istun vieressä nukuttamassa ja eilenkin rumba kesti yli 2 tuntia. Alussa meni paremmin, mut nyt nuo käsien heiluminen tekee nukkumisesta mekein mahdotonta. pitäisi sitoa kädet kiinni yöksi...No tänään voi jo mennä taas hyvin, mikäänhän ei ole yhtä varmaa kuin se että kaikki on epävarmaa vauva-arjessamme =)

ja ihan hukkareissu, onneksi tietenkin, Juliuksella ei korvissa ollut kuin vaikkua... Tais lääkäri ajatella että taas näitä hysteerisiä esikoisen äitejä...



Tuli tästä tän aamusesta lumisohjokelistä mieleen, että kohtahan on jo joulu ovella! Täytyy tänä vuonna ryhtyä ajoissa toimeen että saan kaikki joulujutut hoidettua... ja ihan ekaks pitänee kirjoitta joku lista sukulaisille, että mitä Juliukselle lahjaksi. En mitenkään ahne halua olla, eikä pieni tietysti vielä mitään suuria tartte, mutta kun puhelin pirisee jo ja langan päässä sukulaiset kyselee, että mitäs pojalle ostettaisiin? -niin olisi hyvä olla joku lista josta vois ruksata pois ettei tule lisää pehmoleluja tms, mitä meille ei ainakaan kaivata yhtään lisää...



Muuten jälleen leppoisaa viikonjatkoa kaikille!

-sannael ja J

Ja lunta tupruaa vaan lisää! Kyllä vähemmästäkin tulee jouluiset asiat mieleen,eikä sitä paranna yhtään se,että on ihan jouluihminen :D Nyt nuo pihalla olevat jouluvalotkaan eivät tunnu enää niin aikasilta,kun tuli lumi ;D Se hyvä puoli on täs keskellä ei mitään asumisesta,että harvapa se näitä meidän jouluvaloja on pääsyt ihmetteleen,vaikka mitäs me muitten mielipiteistä,eipä nuo varmaan ketään tosiaan häiritse...



Joko on liian aikasta kysyä kuiteskaan,miten aiotte JOULUA viettää???



Me vietämme aaton kotona. Peuhaamme päivän lumileikeis lasten kanssa /toivottavasti on valkea joulu! syömme itsemme pulleiksi, viemme haudoille kynttilät ja illalla tulee sitten pukki. Vaikka emme paljoa itse hankikaan lapsille lahjoja,niin ainahan niitä on hurjasti kertynyt. Ja sitä silmien loistetta ja riemua! Siitä ei voi olla nauttimatta! Voi että miten odotankin jo Joulua ja sitä tunnelmaa,yhdessäoloa ja radiosta tulevaa joulumusiikkia... :DDD Joulupäivinä käymme sitten sukulaisten luona ja ne meidän.



Sannael: hyvä ettei ollut korvatulehdusta!



Yövalvojille voimia!



Nyt on mentävä,Eetukin heräsi aamupäiväuniltaan ja nuo toiset alkavat hinkua jo pihalle lumileikkeihin...



Pidetään pino vireenä ;D

Hönttä ja viisi vilperiä

Meillä nukuttiin tänään vähän pitkään... Viivi heräsi yöllä neljältä ja söi. Nukahti onneksi omaan sänkyyn nopeasti. Kahdeksalta luulin, että herätään ja nostin likan viereen höpöttelemään. Tyttö nukahtikin heti uudestaan ja heräsi vasta kymmeneltä, kun juttelin iskän kanssa puhelimessa. Ei varmaan tarvitse heti kokeilla päiväunille!



Höntälle joulunvietosta: Mie oon kans niin jouluihminen! Alan suunnitella joulukorttien tekemistä jo elokuussa (teen aina itse kortit). Tänä jouluna on ihanaa, kun meillä on vihdoinkin niin iso asunto, että voidaan viettää joulua meillä. Saadaan oma ja miehen perhe mukaan juhlaan. Yleensä ollaan käyty molemmilla tasapuolisesti jouluna, mutta ei ole kivaa niin. Meidän perheelle joulu on aina ollut tärkeä juhla, joka vietetään perheen kanssa. Miehen perheellä taas ei ole koskaan ollut mitään ihmeellistä. Siksi haluaisin viettää aina joulun oman perheen kanssa. Ei joulu tunnu joululta, jos ei ole oikeaa kinkkua ja laatikoita!

Eli tänä jouluna kokoontuu kaikki meille juhlimaan Viivin ensimmäistä joulua. Joulukuusta ei taideta uskaltaa hankkia, kun likka liikkuu nyt jo niin paljon, että varmasti kaataa kuusen... Niinkuin koira pentuna aikaisempana jouluna! Ihanaa, minä odotan niin innolla tuota joulua! Kaikki hössötys ja siivous ja koristeet... Apua, nythän mie pääsin taas vauhtiin, pakko lopettaa!



-Saibu ja Viivi-

Käytiin eilen 5kk neuvolassa.Santerin mitat olivat:pituus 70cm ja paino 8650g.Santeri sai rokotuksen vaikka oli vähän nuhainen.



Poika nukahti ekoille päikkäreille niin on kiva käydä lukemassa ja kirjoittelemassa jotakin.Meillä nukkumiset ovat tasoittuneet " kevyen unikoulun" jälkeen.Santeri on tissillä 2x yössä.Meillä meni kaksi kuukautta niin että hän heräsi 1-2 tunnin välein tissille joka yö.Olin aivan uupunut.Kysyin ensikodin unikoulusta ohjeita ja kahden yön jälkeen tämä rytmi löytyi.Yksin hän ei sänkyyn nukahda vaan tissille ja sitten nostan hänet omaan sänkyynsä.



Työasioista oli puhetta...Ajattelin olla pari vuotta kotona.Meidän keskimmäinen lapsi menee ensi vuonna ekaluokalle ja Santerikin on vielä niin pieni että minun on hyvä olla kotona.Kyllä täällä kotona tekemistä riittää kolmen lapsen,yhden ison lapsen(mies),kissan ja ison talon hoitamisessa.No, ei minun sitä miestä tarvi päivällä hoitaa kun hän on töissä.Vaikka pidän työstäni kovasti,en ole kaivannut sinne kertaakaan tämän äitiysloman aikana.On aivan IHANAA olla kotona.Välillä tietysti kaipaisi hieman vaihtelua tämän pyykinpesun,ruoanlaiton ja siivouksen keskelle.Vaihtelua saan kun käyn aloitin pitkän ajan jälkeen taas pianotunnit ja musiikinteoria opiskelun.



Joulusta...On se kivaa alkaa valmistella joulua.Leipoa pipareita ja torttuja.Tehdä lanttu-ja porkkanalaatikot.Koristella koti lasten kanssa.Laittaa jouluvaloja...Mitenkähän sen joulukuusen käy pienten käsittelyssä...

Viikko on vierähtänyt jo torstaille. Tuntuu, että päivät menee hurjaa vauhtia eteenpäin enkä saa mitään aikaiseksi. Mulla todettiin verikokeissa kilpirauhasen vajaatoimintaa, en tiedä oisko siinä osasyy tähän oloon. Terveyskeskuslääkäri sanoi, että on kuulema ihan normaalia, että synnytyksen jälkeen jopa 12 kk voi olla kilpirauhasen vajaatoimintaa. En ole ikinä asiasta kuullut. Aika stressaavaa tää kyllä on, kun tarkkailee ihan hulluna itseään ja oireita (väsymys, palelu, hiusten lähtö, ärtyneisyys...). Nää kaikki oireet voi toisaalta sopia vauva-arkeenkin, tavallaan. Yksityiselle erikoislääkärille on aika 8. marraskuuta, joten sinne saakka pitää vaan sinnitellä ja jaksaa. Jospa siellä osaisivat vähän paremmin auttaa.



Meille on tulossa alas ensimmäinen hammas. Alaikenessä tuntui yksi päivä jotain todella terävää ja nyt sieltä pilkistää jotain valkoista. Siiri pitää kokoajan käsiä suussaan tai jotain lelua, taitaa kutista aika kovasti. Meillä lähti soseiden maistelu tosi hyvin käyntiin, mutta nyt tuntuu siltä, että mikään ei mene. Voiskohan johtua hampaasta?



Äitiysloma loppuu tosiaan helmikuun alussa ja oon ajatellut jäädä hoitovapaalle. Töihin mulla ei sinäänsä ole mikään kiire ja oon ajatellut, että vanhaan työpaikkaani en mene takaisin. En oikein viihtynyt siellä. Katotaan nyt miten pitkään jaksan olla kotona. Ajattelin hakea kuitenkin oman alan viikonloppu ja iltahommia ens keväänä, että en ihan kokonaan menetä kosketusta alaan ja unohda asioita.



Minäkin odotan aika innolla joulua. On ihana laittaa kotia ja tehdä kortteja, leipoa, paketoida lahjoja... Ajattelin jo hakea vintiltä joulutavarat, mutta taitaa olla vielä ehkä vähän liian aikaista. Ehkä sitten isänpäivän jälkeen. Joulun vietosta en vielä tiedä oikein mitään. Varmaan ollaan kotona ja käydään sukulaisten luona ja haudalla viemässä kynttilät. Mun ois kyllä ennen noita joulujuttuja entisöitävä pari huonekalua. Häiritsee aivan kamalasti, kun ne on ollu loppukesästä saakka mun " työnalla" , mutta en ole saanut itsestäni irti. Pitäis vaan hioa vanhat lakat pois ja laittaa uudet. No, helpommin sanottu kuin tehty!



Tässä tarinaa kerrakseen,

Elina ja Siiri

Kiitos ja kumarrus, kun jaksoit vastata niin perusteellisesti!! Kyllä ihanasti rohkaisit lisäämään lapsilukua. Katsotaan nyt, jahka ensin saadaan toi Dani vähä isommaksi. Lähinnä se raha onkin suurin pulma ja se et kestääkö mun kroppa.. (Mulla tuli ton Danin ison koon takia vähän laskeumaa, painoi 4630g ja 54,5cm pitkä.) Ja jokainen järkevä ihminen miettii sitä arkea, koska sitähän elämä on. Mutta suuri kiitos sinulle ja tseppiä teidän arkeen oikein kovasti!!



Kyllä täytyy myöntää et jouluttaa, ku on nyt tuota luntakin maassa. Joulu on kyllä valtavan ihanaa aikaa :) Eikun joukolla vaan joulua odottamaan!!!

Meillä oli ennen koira jonka nimi oli ninni =) =) (kultainen noutaja)



No piti tulla oikeen tuulettamaan tännekin kun selvisi syy tyttären iltasessioihin ja naaman hieromiseen =) =) *eka hammas* JES =)

Sen takia on iltaisin äherretty ja naamaa hierottu ja kuolattu isolla äksällä =)=) Poika oli 10 kk kun sai ensimmäisen hampaan eli en ollut osannut odottaa piiitkäään aikaan vielä!



Ja joulusta, olen myös jouluihminen ja rakastan miettiä ja ostaa ja antaa lahjoja, mitä kivempiä ja mieluisampia, sen parempi. Jouluvaloja jokapuolella, lämintä glögiä *aaahhh* no pääsin jo tunnelmaan!



Vointeja kaikille!

Täällä odotellaan myös kuumeisesti joulua! Olen aina pitänyt joulusta ja nyt oman lapsen myötä joulu on saanut roimasti lisämerkitystä. :) Odotan innolla että saan sisustaa asuntomme punaiseksi liinoineen, kynttilöineen ja tonttuineen. Kuusta meillä ei vielä ole ollut kuin parvekkeellä sillä " hieman" innokas kissamme saattaisi riemastua ja kiivetä latvaan. Nyt kuitenkin teksis mieli kokeilla ainakin pientä mallia... Tykkään myös ostaa joululahjoja, leipoa pipareita ja juoda glögiä. Tänä vuonna joulukorttien teemakin on tiedossa. ;) (Olen aika monena vuonna askarrellut kortit.) Ainoa " miinuspuoli" joulussa on siivousvimmani jonka olen perinyt kotoa. Eli haluaisin että jokainen nurkka kiiltäisi. Voi olla että tänä vuonna ei rahkeet riitä. :/

Mamma ja Daniel, huomenna 5kk

ps. Viime yö meni kerrankin hienosti. Syötiin kyllä kahdesti, mutta poika nukkui aamulla puol yhdeksään. Mies myöhästy töistä. ;)