Lue keskustelun säännöt.
Millainen äiti jättää lapsensa isälle ja muuttaa pois?
Kommentit (275)
Vierailija kirjoitti:
asumaan lasten kanssa tuttuun kotiin. Sen takia ei äidin tarvitse lapsiaan isälle jättää. Tekosyy.
Ei se ole mikään tekosyy. Jos eroaisimme, meillä lapset jäisi isälle, koska asutaan talossa, joka on kulkenut miehen suvussa satoja vuosia ja nyt meidän koti. Ja sitäpaitsi, mies on loistava vanhempi ja huolehtii kotitöistä ja on taitavampi kuin minä.
Ja se isä voi olla yhtä hyvä vanhempi kuin äiti. Esim. meillä isä viettää enemmän aikaa lasten kanssa kuin minä ja on muutenkin lapsilähtöinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä teinit olivat jo riittävän vanhoja päättämään missä haluavat asua. Molemmat valitsivat minut (äidin), koska ex:llä epämääräisiä päihdesekoiluja kuviossa.
Isä väittää omalle suvulleen, että on tiiviisti yhteydessä lapsiinsa. Totuus on, että välillä menee kuukausia, ettei ole missään yhteydessä lapsiinsa. Pisimmillään on mennyt yli puoli vuotta, ettei ole lapsiaan tavannut, vaikka asutaan n. 4km päässä toisistamme. Kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta.
Minulle ei tullut mieleenkään, että olisin edes ehdottanut pienten lasteni asumista isänsä luona. Alkoholisti ja narsisti kun oli. Hän myös ajatteli tekevänsä minulle kiusaa kun aina ilmoitti, ettei aio "auttaa minua lasten kanssa". Miten niin auttaa? Nehän on hänenkin lapsia. No, summa summarum. Lapsia ei ole nähnyt yli 10 vuoteen ja hänen prioriteetti on pullossa ja baaritiskillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus tuollainen voi olla kaikkien kannalta paras ratkaisu. Ei pidä itsekkäästi roikkua lapsessa, jos ei pysty hoitamaan äidin rooliaan kunnolla.
Kyllä sitä lasta pykätessä pitäisi pystyä miettimään vähän pidemmälle, miten sen kanssa tulee pärjäämään eikä siinä kohtaa kun se on jo maailmassa todeta että "voi ei, minusta ei olekaan tähän". sitä lasta kun ei voi viedä enää mihinkään takaisin.
Harmi vaan, että kenelläkään meistä ei ole käytössä kristallipalloa, josta näkisi miten elämä kulkee seuraavat 18 vuotta. Tästä syystä on mahdotonta tietää, miten jaksaa äitiyttä tai isyyttä, kun se omalle kohdalle osuu. Sinäkin voit koska tahansa sairastua siten, ettet jaksa tehdä sitä, mitä olet kuvitellut jaksavasi.
Ei vain ollut äitiys se oma juttu. Elämä on lyhyt ja vääriä päätöksiä tekee jokainen.
Minun (ex-)vaimollani oli seuraava jo katsottuna toiselta paikkakunnalta, ja siihen kuvioon ei juuri sillä hetkellä lapsi sopinut. Pari vuotta myöhemmin muka olisi, mutta siinä vaiheessa minä pistin lukkojarrutuksen päälle, että ei todellakaan käy, kun lapsi on tähänkin asti saanut asua omassa kodissaan. Joka toinen viikonloppu saa riittää ihan niin kuin tähänkin asti. Onneksi asiasta ei loppujen lopuksi tarvinnut sen enempää taistella, vaan lapsi sai jatkaa siinä kaupungissa asumista, siinä koulussa käymistä, niiden kavereiden kanssa leikkimistä kuin siihenkin asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä teinit olivat jo riittävän vanhoja päättämään missä haluavat asua. Molemmat valitsivat minut (äidin), koska ex:llä epämääräisiä päihdesekoiluja kuviossa.
Isä väittää omalle suvulleen, että on tiiviisti yhteydessä lapsiinsa. Totuus on, että välillä menee kuukausia, ettei ole missään yhteydessä lapsiinsa. Pisimmillään on mennyt yli puoli vuotta, ettei ole lapsiaan tavannut, vaikka asutaan n. 4km päässä toisistamme. Kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta.
Minulle ei tullut mieleenkään, että olisin edes ehdottanut pienten lasteni asumista isänsä luona. Alkoholisti ja narsisti kun oli. Hän myös ajatteli tekevänsä minulle kiusaa kun aina ilmoitti, ettei aio "auttaa minua lasten kanssa". Miten niin auttaa? Nehän on hänenkin lapsia. No, summa summarum. Lapsia ei ole nähnyt yli 10 vuoteen ja hänen prioriteetti on pullossa ja baaritiskillä.
Kuka tekee lapsia alkoholisti narsistin kanssa. Kai sinäkin tästä sotkusta jotain omalle kontollesi otat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä teinit olivat jo riittävän vanhoja päättämään missä haluavat asua. Molemmat valitsivat minut (äidin), koska ex:llä epämääräisiä päihdesekoiluja kuviossa.
Isä väittää omalle suvulleen, että on tiiviisti yhteydessä lapsiinsa. Totuus on, että välillä menee kuukausia, ettei ole missään yhteydessä lapsiinsa. Pisimmillään on mennyt yli puoli vuotta, ettei ole lapsiaan tavannut, vaikka asutaan n. 4km päässä toisistamme. Kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta.
Minulle ei tullut mieleenkään, että olisin edes ehdottanut pienten lasteni asumista isänsä luona. Alkoholisti ja narsisti kun oli. Hän myös ajatteli tekevänsä minulle kiusaa kun aina ilmoitti, ettei aio "auttaa minua lasten kanssa". Miten niin auttaa? Nehän on hänenkin lapsia. No, summa summarum. Lapsia ei ole nähnyt yli 10 vuoteen ja hänen prioriteetti on pullossa ja baaritiskillä.
Miten sairas pitää olla, että lisääntyy alkoholisti-narsistin kanssa? Eikö yhtään käynyt mielessä lasten etu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
lastensuohelussa työskentelevä :(
miehelle jättävällä naisella ON joko päihde- tai mielenterveysongelma tai pahimmassa tapauksessa molemmat. Siinä sitten paetaan ongelmia ja otetaan pesäero mieheen, lapsiin, ystäviin ja sukulaisiin. Sitten muka aloitetaan parempi elämä puhtaalta pöydältä ja tehdään lisää lapsia. Valitettavasti ongelmat eivät ole minnekään kadonneet vaan pahan kierre jatkuu......
Mulla ei kyllä ole mitään edellä mainituista. Mutta mies on huolehtinut lapsen asioista jopa enemmän, kuin puoliksi ja jos haluaisin erota ja muuttaisin pois, niin millä oikeudella veisin lapsen mukanani ja pois hänelle tutusta kodista??
N30
Vierailija kirjoitti:
Minun (ex-)vaimollani oli seuraava jo katsottuna toiselta paikkakunnalta, ja siihen kuvioon ei juuri sillä hetkellä lapsi sopinut.
Lisään tähän vielä, että minun kuviooni taas lapsi sopi oikein hyvin, koska olin ja olen edelleenkin sitä mieltä, että lasta kohdellaan kunnolla.
Pari vuotta myöhemmin muka olisi, mutta siinä vaiheessa minä pistin lukkojarrutuksen päälle, että ei todellakaan käy, kun lapsi on tähänkin asti saanut asua omassa kodissaan. Joka toinen viikonloppu saa riittää ihan niin kuin tähänkin asti. Onneksi asiasta ei loppujen lopuksi tarvinnut sen enempää taistella, vaan lapsi sai jatkaa siinä kaupungissa asumista, siinä koulussa käymistä, niiden kavereiden kanssa leikkimistä kuin siihenkin asti.
Ja tähän lisään vielä, että minun kanssa ei ole koskaan tarvinnut sotia tapaamisista eikä lomista, vaan olen varsin joustavasti myöntynyt lähes kaikkeen, mitä toinen aikatauluiltaan pyytää. Mutta useamman vuoden tauon jälkeen lasta ei aleta riepotella toiselle paikkakunnalle. Onneksi tätä (onneksi pienimuotoiseksi jäänyttä) taistelua ei tarvinnut käydä lapsen edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voisi kuvitella jättäväni miehelle tuota juuri yksi täyttänyttä. Okei, poju tykkää isistä ja naureskelee isille, mutta onhan tuo viettänyt mun kanssa koko pienen ikänsä ja on vielä niin äitin vaaveli. Vasta esikoisen (7v.) kohdalla voi aidosti puhua tasa-arvoisesta vanhemmuudesta. Tosin taitaa se "äiti" sieltäkin tulla hädän hetkellä helpommin... On täysin käsittämätön väite, että pienelle vauvalle voisi vanhemmat olla tasa-arvoisia. Olettaen siis, ettei isä hoida lasta kotona ja äiti ole töissä.
Tämä! Tuntemallani naisella on 1,5 -vuotiaat kaksoset, jotka ovat asuneet aina äitinsä luona. Isä toki myös alusta asti ollut läsnä, mutta omassa kodissaan. Vanhemmat ei ole siis koskaan asuneet tai olleet yhdessä. Äidin oma vapaa-aika on nyt noussut niin tärkeäksi, että hän haluaa pienet lapset isälle yhä enenevässä määrin, nyt asuvat jo vuoroviikoin. Itse valin
Mitä mä just luin? Alle 2-vuotiaat asuu vuoroviikoin vanhemmilla? Alle kouluikäisen lapsen paikka on 70% äidin luona. Tuon ikäiset etenkään ei ymmärrä tuota kotien välissä ravaamista vaan heillä pitää olla yksi vakituinen koti. Tuntevat jatkuvaa hylkäämisen tunnetta kun heitä pallotellaan edestakaisin. Aikuisten itsekkyyden vuoksi yhteiskunta on tässä jamassa kuin on.
Minä muutin, koska en halunnut repiä lapsia pois tutusta kodista ja tutuista kuvioista. Heillä on pätevä isä, joka osaa huolehtia heistä joka toinen viikko. Minä sitten huolehdin joka toinen viikko, vaikka en asu lasten kanssa samassa osoitteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä teinit olivat jo riittävän vanhoja päättämään missä haluavat asua. Molemmat valitsivat minut (äidin), koska ex:llä epämääräisiä päihdesekoiluja kuviossa.
Isä väittää omalle suvulleen, että on tiiviisti yhteydessä lapsiinsa. Totuus on, että välillä menee kuukausia, ettei ole missään yhteydessä lapsiinsa. Pisimmillään on mennyt yli puoli vuotta, ettei ole lapsiaan tavannut, vaikka asutaan n. 4km päässä toisistamme. Kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta.
Minulle ei tullut mieleenkään, että olisin edes ehdottanut pienten lasteni asumista isänsä luona. Alkoholisti ja narsisti kun oli. Hän myös ajatteli tekevänsä minulle kiusaa kun aina ilmoitti, ettei aio "auttaa minua lasten kanssa". Miten niin auttaa? Nehän on hänenkin lapsia. No, summa summarum. Lapsia ei ole nähnyt yli 10 vuoteen ja hänen p
Kuka tekee lapsia alkoholisti narsistin kanssa. Kai sinäkin tästä sotkusta jotain omalle kontollesi otat?
Narsismista ja alkoholismista ei ollut tietoa ennen kuin lapsi syntyi. Ei varmasti ole ensimmäinen kerta kun miehestä tuleekin hirviö lapsen syntymän jälkeen.
Ai olisi pitänyt pakottaa 16v ja 14v muuttamaan toiselle pakkakunnalle minun kanssani sen sijaan, että minä reissaan paikkakuntien väliä ja isä huolehtii lapsista silloin, kun minä en ole paikalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voisi kuvitella jättäväni miehelle tuota juuri yksi täyttänyttä. Okei, poju tykkää isistä ja naureskelee isille, mutta onhan tuo viettänyt mun kanssa koko pienen ikänsä ja on vielä niin äitin vaaveli. Vasta esikoisen (7v.) kohdalla voi aidosti puhua tasa-arvoisesta vanhemmuudesta. Tosin taitaa se "äiti" sieltäkin tulla hädän hetkellä helpommin... On täysin käsittämätön väite, että pienelle vauvalle voisi vanhemmat olla tasa-arvoisia. Olettaen siis, ettei isä hoida lasta kotona ja äiti ole töissä.
Tämä! Tuntemallani naisella on 1,5 -vuotiaat kaksoset, jotka ovat asuneet aina äitinsä luona. Isä toki myös alusta asti ollut läsnä, mutta omassa kodissaan. Vanhemmat ei ole siis koskaan asuneet tai olleet yhdessä. Äidin oma vapaa-aika on nyt noussut niin tärkeäksi, että hän haluaa pienet lapset isälle yhä eneneväs
Itselläs on päässä vikaa, jos oletat isän olevan automaattisesti kelvottomampi lähivanhemmaksi.
On erittäin hoivaavia ja lapsesta välittäviä isiä, ja joskus olosuhteet vaan ovat sellaiset, että lapsen edun vuoksi on luovuttava itsekkäästä halusta pitää lapset itsellään.
n30
Narsismista ja alkoholismista ei ollut tietoa ennen kuin lapsi syntyi. Ei varmasti ole ensimmäinen kerta kun miehestä tuleekin hirviö lapsen syntymän jälkeen.
///
Narsismi on synnynnäinen ominaisuus. Ei se puhkea tuosta vaan. Toki et ole ensimmäinen nainen, joka on sokea eikä näe vaaran merkkejä ennen kuin on liian myöhäistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä teinit olivat jo riittävän vanhoja päättämään missä haluavat asua. Molemmat valitsivat minut (äidin), koska ex:llä epämääräisiä päihdesekoiluja kuviossa.
Isä väittää omalle suvulleen, että on tiiviisti yhteydessä lapsiinsa. Totuus on, että välillä menee kuukausia, ettei ole missään yhteydessä lapsiinsa. Pisimmillään on mennyt yli puoli vuotta, ettei ole lapsiaan tavannut, vaikka asutaan n. 4km päässä toisistamme. Kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta.
Minulle ei tullut mieleenkään, että olisin edes ehdottanut pienten lasteni asumista isänsä luona. Alkoholisti ja narsisti kun oli. Hän myös ajatteli tekevänsä minulle kiusaa kun aina ilmoitti, ettei aio "auttaa minua lasten kanssa". Miten niin auttaa? Nehän on hänenkin lapsia. No, summa summar
Narsismi ei puhkea niin yllättäin ja alkoholismi on sairaus.
Vierailija kirjoitti:
Näin eräällä tutullani.
Toisella tutullani on erittäin vaativa työ. Onneksi hänellä on myös erittäin vastuullinen ex, joka on mukautunut siihen, että lapsi asuu säännöllisen epäsäännöllisesti hänen luonaan ja aina kuin mahdollista äidillään. Jos ex on hankala, äidin on pakko ryhtyä etä-äidiksi vaativan ammatin takia.
En muutenkaan ymmärrä tuota äitien jatkuvaa arvostelua. Jokainen tekee varmasti sellaisia ratkaisuja, jotka kokee parhaaksi lapselleen ja itselleen. Meille muille ne asiat eivät kuulu.
Synnyttäminen ei tee kenestäkään vielä äitiä, suomalaiset naiset huom!
Vierailija kirjoitti:
Ai olisi pitänyt pakottaa 16v ja 14v muuttamaan toiselle pakkakunnalle minun kanssani sen sijaan, että minä reissaan paikkakuntien väliä ja isä huolehtii lapsista silloin, kun minä en ole paikalla?
16 ja 14 on vähän eri asia kuin ihan pienet lapset. Tuon ikäisillä kaverit on jo tärkeämpiä kuin omien vanhempien seura.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lastensuohelussa työskentelevä :(
miehelle jättävällä naisella ON joko päihde- tai mielenterveysongelma tai pahimmassa tapauksessa molemmat. Siinä sitten paetaan ongelmia ja otetaan pesäero mieheen, lapsiin, ystäviin ja sukulaisiin. Sitten muka aloitetaan parempi elämä puhtaalta pöydältä ja tehdään lisää lapsia. Valitettavasti ongelmat eivät ole minnekään kadonneet vaan pahan kierre jatkuu......
Mulla ei kyllä ole mitään edellä mainituista. Mutta mies on huolehtinut lapsen asioista jopa enemmän, kuin puoliksi ja jos haluaisin erota ja muuttaisin pois, niin millä oikeudella veisin lapsen mukanani ja pois hänelle tutusta kodista??
N30
Viettehän te toistenkin lapsia, jotka myytte pedareille huostaan.
Kyllä sitä lasta pykätessä pitäisi pystyä miettimään vähän pidemmälle, miten sen kanssa tulee pärjäämään eikä siinä kohtaa kun se on jo maailmassa todeta että "voi ei, minusta ei olekaan tähän". sitä lasta kun ei voi viedä enää mihinkään takaisin.