Lue keskustelun säännöt.
Lasten (kohta 3v) kaveruussuhteesta - keittiöpsykologit neuvokaas...
03.03.2011 |
Moi!
Mistähän johtuu, ja miten meidän kannattaisi tälläisessa tilanteessa toimia..
Eli kyseessä pian 3v täyttävät lapset, jotka ovat olleet "kavereita" vauvasta saakka. Asumme naapureina, joten lapset ovat nähneet toisiaan tiheästi pienestä pitäen. On kerhoiltu, puistoiltu, leikitty toistemme luona ja pihoissa... Kivasti on lapsilla sujunut, kunnes nyt viime aikoina toinen on alkanut lyödä toista.
Persoonat ovat näillä kahdella vähän erilaiset, toinen on enemmän haaveilija ja toinen toimelias. Nyt tämä haaveilija on sitten alkanut mäiskiä tätä toimeliaampaa. Ihan kesken leikin täräyttää, tai vaikka kadulla kävellessä yht' äkkiä hermostuu ja tirvaisee.
Aivan ihania ja suloisia lapsia kumpikin, mistä siis voi johtua äkillinen agressiivinen käytös toista kohtaan? Muita lapsia ei lyö, ei tosin ole toista saman ikäistä jonka kanssa yhtä paljon aikaa viettäisi. Mutta esim. kerhossa tai puistossa mäiskii vain tätä kaveriaan. On myös alkanut kiukutella jo etukäteen sitä vastaan, että ei halua leikkiä tämän kaverin kanssa.
Joko se voi alle 3v iässä alkaa, se "en tykkää susta, en halua leikkiä sun kanssa!" meininki? Miten ihmeessä meidän äitien tulisi toimia? Pitää taukoa näkemisessä? Kurjaa koko ajan torua toista, että älä lyö, ei saa lyödä, pyydä anteeksi... Lapsi hermostuu siitä vain lisää... :-/
Kiitos jos kerrot mielipiteesi ja vinkkisi miten toimia!
Kommentit (10)
jota lyödään, harventaisin tapaamisia ihan taatusti. Jos olisin sen lyöjän äiti, haluaisin ehdottomasti jatkaa samaan tapaan ja vaan jaksaa sanoa ja kieltää...
Monella lapsella tulee jossain vaiheessa tuo lyöminen tai pureminen, ei sitä pidä sallia, menee useimmiten ohi melko nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että mäiskii vain tätä yhtä kaveria?
Ap
että mäiskii vain tätä yhtä kaveria? Ap
eli tämä kaveri on tuttu ja turvallinen, siksi.
olette toimineet tähän saakka noissa lyöntitilanteissa?
Puolustaako lyöty lapsi itseään mitenkään?
Mistä sitä tietää miksi lyö vain tuota yhtä kaveria, tutkimattomat ovat 3-vuotiaan aivoitukset... se lyöminen on vaan aikuisten kitkettävä pois.
alkanut lyödä ketä vaan suuttuessaan kotona, siis kodin ihmisiä. Tosi tylsää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoin ollaan kehoitettu tätä toista lasta siirtymään kaemmaksi tästä lyöjästä (lapsesta näkee milloin alkaa kiristellä hampaitaan ja silmiin tulee vihainen ilme "nyt kyllä lyön") johonkin toiseen leikkiin, eli yritetty luovia tilannetta niin että toinen katoaa alta ennenkuin nyrkki heilahtaa.
Nythän lapsilla on ollut tosi paljon vaatetta päällä kylmän talven vuoksi, lyöjällä paksut rukkaset jotka pehmentää muksautuksia, ja vastaanottajalla samoin paksu haalari ja hattu. Eli satuttamaan ei ole kunnolla päässyt. Ehkäpä sen vuoksi tämä iskujen vastaanottaja ei oikein tunnu edes käsittävän että toinen "kiusaa", vaan pitää sitä varmaan vaan jonain leikkinä koska se ei tee kipeää. Ei siis puolusta itseään, korkeintaan lähtee karkuun vähän sellaisella mentaliteetilla, että "ota kiinni jos saat"...
että mäiskii vain tätä yhtä kaveria? Ap
Poikani on ollut parhaan kaverinsa paras tappelukaveri jo yksi vuotiaasta. Mekin asumme naapuruksina ja aika lailla tuossa kolmen vuoden paikkeilla meinasi epätoivo iskeä. Lapsista toinen on kielellisesti ja motoriikaltaan erittäin kehittynyt ja toinen taas hieman ikäisiään jäljessä molemmissa. Se turhautuminen sitten ilmeni juuri tuollaisena kiusantekona. Mutta siitä huolimatta pojat ovat olleet aina kuin veljekset. Ja yhä edelleen pieninä koululaisina ovat sitä. Tapaamisia ei ole koskaan yritetty estää, mutta tietenkin tuon ikäisille oli pakko mennä väliin silloin kun asioita alettiin ratkoa nyrkein. Onneksi sitä kesti vain aikansa. Ei siinä auta kuin olla tiukka kasvattaja ja pitää kiinni siitä, että toista ei lyödä, vaikka kuinka tympäisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin yhdessäolo katkeaa siihen ja kotiin vaan? Näyttää siltä, että lapsi ei mielestään kärsi tai koe mitään rangaistusta lyömisestä ja siksi jatkaa sitä. Kyseessä on varmasti myös mustasukkaisuus. Lapselle on voinut tulla ns. sisarkateus, ja ehkä olisi hyvä vähän sanoittaa näitä tunteita lapselle, jotta ymmärtää, että tuntea saa mutta ei lyödä.
Itse olin sen lyöjän äiti, kamala tilannehan se oli. Lapset olivat kuin paita ja peppu ja kiusaamista tapahtui päiväkodissa, itse siis oli siihen vaikea puuttua muuten kuin puhumalla lapsen kanssa kotona. Päiväkodissa olivat toki heti kieltäneet satuttamisen ja erottaneet lapset hetkeksi. Erottaminen oli toiminut kuulemma jäähypenkkiä paremmin eli silloin vain sai leikkiä, kun leikittiin nätisti. Tässä meidän tapauksessa lasta todennäköisesti provosoi vielä 'lyödyn' lapsen itkuherkkyys. Satuttamisesta huolimatta tämä toinen lapsi halusi leikkiä meidän lapsemme kanssa.
Olin tosi pahoillani tilanteesta sen ajan kun tätä ilmeni, eihän kukaan halua omasta lapsestaan kiusaajaa. Vähitellen se meni ohi.
Tietenkin ensisijaisen tärkeää on puuttua satuttamiseen, sitä ei saa missään tilanteessa, mistään syystä tehdä. Toimisiko teilläkin se, että esimerkiksi toisen löymiskerran (ensimmäisestä kielto) jälkeen lyöjä lähtisi kokonaan toiseen paikkaan leikkimään? Jäähyäkin voi ja kannattaa kokeilla, mutta meillä tehokkaampi oli tuo, että esimerkiksi tuntiin eivät saaneet leikkiä yhdessä mutta muiden kanssa kyllä.
Lapsi kokeilee kuka on kuka, ja tuossa tilanteessa aikuisten on vaan jaksettava jankuttaa että toisia ei saa lyödä. Jäähyä tai muuta pientä rangaistusta aina kun lapsi lyö.
Mun 3,5v ei ole käynyt lyömään, mutta nyt on sellainen vaihe, että sanoo kavereita tyhmäksi. Päiväkodissa joutuu siitä jäähypenkille aikuisen kanssa juttelemaan asiasta, ja olen nyt kotona ottanut saman linjan. Ketään ei haukuta tyhmäksi , on muitakin keinoja ilmaista harmistumistaan.
Ärsyttäväähän tämä on, jankata aina samasta asiasta :D