Lue keskustelun säännöt.
Yhteentörmäys miehen suvun kanssa. Oon niin maassa :(
01.03.2011 |
Ollaan tunnettu miehen kanssa muutama kuukausi ja lähdettiin tutustumaan miehen sukuun. Tarkoitus oli syödä isommalla porukalla miehen vanhemmilla, mennä siitä hotelliin yöksi ja tulla seuraavana iltana kotiin.
Olen kotoisin pienemmästä kaupungista, uusi mies Helsingistä. Mies oli paikkakunnallani työkomennuksella muutaman kuukauden. Tutustuttiin ja rakastuttiin. Ehdittiin jo suunnitella, että lähtisin miehen kanssa Helsinkiin asumaan. Nyt tuntuu niin kaukaselta haaveelta.
Mentiin siis syömään. Kämppä oli tosi hieno ja ihmiset vaikutti vähän koppavilta. Alkuun tarjottiin tarjottimelta kilroyalia, sellaiseksi kutsuivat ja mä en tykännyt yhtään. Yritin nieleskellä, mutta uskon, että miehen äiti huomasi, etten pitänyt juomasta. Kyyläs mua nokkaa pitkin.
Koko ruokailun ajan miehen sukulaiset tenttas ja paahtoi mua. Mä yritin antaa itsestäni hyvää kuvaa, mutta taisin munata itseni. En tule akateemisesta suvusta, enkä ole sitä itsekään. Tuntuu, että sain hylätyn miehen äidin silmissä miniätestissä.
Mies ei vaikuttanut olevan moksiskaan. Mä olin kuitenkin vähän vaisuna vielä seuraavanakin päivänä. Mies on yrittänyt soittaa parina päivänä, mutta en ole vastannut.
Onko vaan parempi unohtaa koko tyyppi? Musta tuntuu, etten tule koskaan yltämään hänen sukunsa tasolle. Tuntuu, että kerjään verta nenästäni.
Kommentit (23)
Outo tarina. Miten tämä ei oikein kutsunut todelliselta?
Keksitty juttu, arvelisin. :-)
olisko sunnuntain pretty woman jäänyt pyörimään päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outo tarina. Miten tämä ei oikein kutsunut todelliselta?
Keksitty juttu, arvelisin. :-)
olisko sunnuntain pretty woman jäänyt pyörimään päässä.
keksittyä satua. Ja kuka ei pystyisi lasillista shampanjaa juomaan vaikka sitten kohteliaisuudesta, jos ei nyt vallan absolutisti ole (ja sen olisi varmaan voinut sanoa). Otsikko ylidramaattinen, teksti satua ja "yllättäen" onnellinen loppu.
Ja vaikka vastoinkäymisiä (todellisia tai kuviteltuja) tulisi myöhemminkin, niin muista, että seurustelet kuitenkin miehen, et hänen sukunsa kanssa.
Mutta se, että kanssasi ylipäätään puhuttiin, on jo hyvä asia. Muistan elävästi kun toin yhden poikaystävän näytille kotiini Pohjanmaalle. Niin isäni kuin äitini olivat täysin tuppisuina ja tylyinä, eivät kysyneet mieheltä YHTÄÄN mitään. Tunnelma oli suoraan sanottuna jäätävä. Minä siinä sitten nolona yritin pitää jotain keskustelua yllä kahvipöydässä. Vanhempani eivät tykänneet tästä helsinkiläismiehestä, vaikka hän oli täysin normaali ja mukava. Ehkä hieman nörtin oloinen vain. Ei se suhde sitten kestänytkään, mutta ei nyt sentään vanhemmistani johtunut.
Mutta pointtina vaan se, että mikä tahansa jutustelu on aina parempi kuin täydellinen hiljaisuus ja välinpitämättömyys!