Ystävä haukkuu exäänsä aina vain, en jaksaisi kuunnella enää

Kuuntelin ja tuin kyllä, mutta koska tuossa ei kumpikaan osapuoli käyttäytynyt mitenkään erityisen kusipäisesti, homma ei vaan toiminut, niin en ymmärrä minkä takia mun olisi pitänyt kuunnella toisen haukkumista. Pahan olon purkaminen onnistuu muutenkin, kuin haukkumalla toinen kusipäistä pahimmaksi varsinkin ilman syytä. Mitä sanoin tuosta, että ei mun sitten tarvinut kuunnellakaan, niin tarkotin juuri tuota turhaa haukkumista, nimittelyä ja mollaamista.

että ensimmäisen kerran kun ystäväni (jätetty) mainitsi toisen ystäväni (jättäjä) nimellä "kusipää" sanoin, että jos on tarve haukkua, niin haukkuu jollekin toiselle. Minä en aio kuunnella ystäväni liiallista mollaamista. Ei sitten tarvinut kuunnellakaan :) Sun, ap, on tietysti hankala mennä enää tollasta sanomaan, jos olet jo vuosia exän haukkumista kuunnellut. Ja onhan se vähän ihmisestäkin kiinni kenelle voi surkeessa tilanteessa noin suoraan mennä sanomaan, niinku minä sanoin. Ei sulla kauheesti taida kuitenkaan olla vaihtoehtoja kuin sanoa, ettet tahtoisi enää kuunnella kun ystävääsi haukutaan.

Ymmärrän ettei ystävän haukkiminen mukavaa ole, mutta ymmärtäisin kyllä jätetyn surun ja kateruuden ja antaisin purkaa sitäkin. Näin siitäkin huolimatta että myös minun ystäväni erosivat ja edelleen olen molempien ystävä. Myönnettävä kuitenkin on että sympatiat ovat enemmän jätetyn puolella ja jättäjäkin teollaan osoittautui hiukan erilaiseksi ihmiseksi kuin minä häntä olin pitänyt.

että sinusta tuntuu ettei ole vielä päässyt exästään yli. Kysy myös onko vielä rakastunut exäänsä, kun tästä jatkuvasti puhuu.



Itse pidin exääni kusipäänä (petti ja jätti) vielä 4 vuotta eron jälkeen. Ei, en ollut vielä päässyt erosta yli ja kyllä, olin vielä osittain rakastunut häneen. Sitten löysin nykyisen miehen ja tunteet exääni kohtaan jäivät taka-alalle. Myös ne negatiiviset tunteet, lähinnä muuttuivat neutraaliksi suhtautumiseksi häneen. En kuitenkaan puhunut exästä ja tunteistani häntä kohtaan koska en halua levitellä yksityisasioitani jokaiselle.



Toinen vaihtoehto on että ystäväsi alkaessa puhuessa exästään, vaihdat selkeästi aihetta samantien. Jos ystävä esim. sanoo että hemmetti sitä Marko-Mikael-Petteriä, oli se ääliö... niin heti välittömästi alat vaikka puhumaan säästä tai töistä tai lähdet vessaan. Teet niin joka kerta kun Marko-Mikael-petteri tulee puheeksi.



toki joskus voi keskustella asioista, mutta jos "keskustelu" on sitä että ystävä haukkuu M-M-P:iä ja sinä sanattomana kuuntelet vierestä, ei sitä jaksa pirukaan.

Olen yrittänyt aiheenvaihtoa. Ja sanonut toisinaan että onpa hyvä että erosit jos kerran tuolta tuntui... Mutta tuntuu suoraan sanottuna että ystäväni tekee välillä tikusta asiaa. Hän voi soittaa vain puhuakseen exän virheistä. Ja siis tämän uuden kumppanin vuoksi ystäväni itse halusi lopettaa perhe-elämän ja erota. Kuten sanoit, sitä ei jaksa pirukaan, että tästä huolimatta vuodesta toiseen ystävä haukkuu exäänsä ja sitä pitää vuodesta toiseen kuunnella.

vain muka ystävyyden vuoksi, se on hyväksikäyttöä ei ystävyyttä. Sano suoraan, että tiedät jo, mitä mieltä olet, ei tarvitse enää jatkaa. Toisaalta on ehkä hyvä kertoa, että kyseinen paskiainen on kuitenkin edelleen sun kaveri.

Kerro ystävällesi että sinusta tuntuu ettei ole vielä päässyt exästään yli. Kysy myös onko vielä rakastunut exäänsä, kun tästä jatkuvasti puhuu.

Lisäksi ihmettelen tuon ajattelun pyhää yksinkertaisuutta. Jos puhuu jostain ihmisestä, ainut mahdollinen syy siihen ei ole rakkaus.

että ensimmäisen kerran kun ystäväni (jätetty) mainitsi toisen ystäväni (jättäjä) nimellä "kusipää" sanoin, että jos on tarve haukkua, niin haukkuu jollekin toiselle. Minä en aio kuunnella ystäväni liiallista mollaamista. Ei sitten tarvinut kuunnellakaan :) Sun, ap, on tietysti hankala mennä enää tollasta sanomaan, jos olet jo vuosia exän haukkumista kuunnellut. Ja onhan se vähän ihmisestäkin kiinni kenelle voi surkeessa tilanteessa noin suoraan mennä sanomaan, niinku minä sanoin. Ei sulla kauheesti taida kuitenkaan olla vaihtoehtoja kuin sanoa, ettet tahtoisi enää kuunnella kun ystävääsi haukutaan.

Jos puhuu jostain ihmisestä, ainut mahdollinen syy siihen ei ole rakkaus.

Mulla on samanlainen tilanne. Siinä vaiheessa kun kaveri rupesi seurustelemaan uuden miehen kanssa mutta jatkoi vaan entisen mollaamista, niin mä kypsyin sitä kuuntelemaan pelkästään. Rupesin ihan avoimesti olemaan erimieltä jos siltä tuntui, ei kaveri kauan jaksanut mulle enää eksästään valittaa kun tajusi että mä en niele kaikkea vaan hiljaa ja osaa ajatella myös omilla aivoilla.

Paras sanoa oma mielipide suoraan.

että ensimmäisen kerran kun ystäväni (jätetty) mainitsi toisen ystäväni (jättäjä) nimellä "kusipää" sanoin, että jos on tarve haukkua, niin haukkuu jollekin toiselle. Minä en aio kuunnella ystäväni liiallista mollaamista. Ei sitten tarvinut kuunnellakaan :) Sun, ap, on tietysti hankala mennä enää tollasta sanomaan, jos olet jo vuosia exän haukkumista kuunnellut. Ja onhan se vähän ihmisestäkin kiinni kenelle voi surkeessa tilanteessa noin suoraan mennä sanomaan, niinku minä sanoin. Ei sulla kauheesti taida kuitenkaan olla vaihtoehtoja kuin sanoa, ettet tahtoisi enää kuunnella kun ystävääsi haukutaan.

Ymmärrän ettei ystävän haukkiminen mukavaa ole, mutta ymmärtäisin kyllä jätetyn surun ja kateruuden ja antaisin purkaa sitäkin. Näin siitäkin huolimatta että myös minun ystäväni erosivat ja edelleen olen molempien ystävä. Myönnettävä kuitenkin on että sympatiat ovat enemmän jätetyn puolella ja jättäjäkin teollaan osoittautui hiukan erilaiseksi ihmiseksi kuin minä häntä olin pitänyt.

Mäkin olen eronneen pariskunnan kummankin osapuolen ystävä edelleen. Mutta jättäjä teki väärin. Siitä en pääse yli enkä ympäri. Tätä en hänelle toki sano, vaan tapailen edelleen. Mutta ajan mittaan olen entistä enemmän tajunnut, kuinka kamalalla tavalla hän särki perheensä. En tiedä, mitä vuosien mittaan käy. Pystynkö pitämään etiikkani omana tietonani vai väljähtyykö välit lopulta.

Kerro ystävällesi että sinusta tuntuu ettei ole vielä päässyt exästään yli. Kysy myös onko vielä rakastunut exäänsä, kun tästä jatkuvasti puhuu.

Millä lailla tämä ratkaisisi tilanteen?

Lisäksi ihmettelen tuon ajattelun pyhää yksinkertaisuutta. Jos puhuu jostain ihmisestä, ainut mahdollinen syy siihen ei ole rakkaus.

että AP:n ystävä menisi hiljaiseksi kun alkaisi miettimään minkä käsityksen hänen puheistaan saa. Kuitenkin on nyksäänsä kehunut maasta taivaisiin ja muistanut sata kertaa mainita kuinka paljon parempi se on kuin ex jne. Jos elää hyvää elämää ja kaikki on paljon paremmin kuin aikaisemmin, miksi velloa menneessä? Olisi vain hiljaa tyytyväinen että asiat ovat muuttuneet. Mutta ei, vatvoa nyt samaa asiaa monta vuotta. Hieman on jäänyt jumittamaan menneeseen.