Lue keskustelun säännöt.
Anoppi ei suostu järjestämään juhlia ammattikoulusta valmistuvalle!
28.02.2011 |
Voitteko kuvitella: anopilla on yhteensä 3 lasta, joista 2 vanhinta on käynyt lukion. Näistä toinen, mieheni, kirjoitti hyvin heikot paperit. Näille kahdelle vanhimmalle järjesti isot juhlat ja oli heistä ylpeä. Siis jopa miehestäni, jolla paperit olivat heikot (on kyllä sittemmin menestynyt elämässään joten älkää takertuko siihen).
Nyt keväällä kuopuksensa valmistuu ammattikoulusta ja vieläpä hyvin paperein. Ja mitä sanoo anoppi? Ettei suostu järjestämään juhlia, koska ainoastaan lukiosta valmistuminen on juhlan arvoista! Siis u-s-k-o-m-a-t-o-n-t-a!
Meni kyllä maku anoppiin. En todellakaan halua, että pääsee kieroutuneilla asenteillaan vaikuttamaan minun lapsiini.
Kommentit (44)
Lukiosta valmistunut ei ole mitään, ammattikoulusta valmistuneella on jo ammatti.
Ja minä olen käynyt lukion ja hyvät paperit sieltä, ettei kannata takertua...
älyllisiä panoksia eikä samaa ahkeruutta kuin lukio jos sen hoitaa hyvin. Amikseen menijä yrittää yleensä päästä helpolla ammattiin ja aika moni ei muuten edes saa mitään työtä heti valmistumisensa jälkeen. Moni työnantajakin palkkaa mieluummin ylioppilaan kuin ammattitutkinnon suorittaneen amislaisen, koska ylioppilaaksi selviytyminen osoittaa jonkinasteista ahkeruutta, sitoutumista jne.
Mistä näitä ihmisiä oikeen tulee jotka kuvittelee että lukion käyminen on jotenkin yliloistava ja mieletön juttu... amislaiset taas eivät ole mitään ja mitään eivät joudu tekemään sen eteen että valmistuvat. Huoh...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valmistuin aikoinani ammatillisesta opistosta (vastaa siis lähinnä nykyistä amk-tutkintoa) ja vielä alalta, joka pätevöitti minut jatkamaan vanhempieni yrityksessä. Syyksi, miksi juhlia ei pidetty ilmoittivat sen, että olihan oppilaitoksessa valmistujaisjuhlat...
Pikkusisko kirjoitti puolta vuotta myöhemmin ylioppilaaksi ja hänelle pidettiin kaksipäiväiset juhlat kotona.
Olin siskon juhlissa mukana ja jotkut vieraat siinä ohessa sitten onnittelivat minuakin ja toivat lahjoja. Äitini paheksui tätä ääneen, ja sanoi, että yritänkö minä vielä ilon siskoltani hänen juhlapäivänään... No, en kyllä ollut ketään pyytänyt minua muistamaan! :)
Kirjoitin sitten myöhemmin ylioppilaaksi aikuislukiosta. Lakkiaisissa kuulin, että mieheni itse asiassa on tehnyt suuremman työn, kun on hoitanut lapsiamme, että sain opiskella.
Hieman olen noiden tapausten aikaan katkera ollut, mutta toisaalta en ole koskaan ollutkaan varsinkaan äitini suosikki. En jaksa enää nykyisin päätäni tällä vaivata.
Mutta AP:lle sanoisin, että järjestäkää te ne juhlat, kuulostaa ihanalta ajatukselta :)
Nimittäin käytännönopiskelukin vaatii, kyllä, älyllistä panostusta ja kurssien läpivienti myös ahkeruutta. Edes amiksessa ei voida antaa arvosanaa jos opiskelija ei ole paikalla/tee mitään eli ei osoita osaamistaan, tai antaa kovin hyvää arvosanaa jos opiskelijan rahkeet eivät sellaiseen riitä. Käytännöntaidotkin vaativat tietoa, jonka opiskelu on toki erilaista kuin teoria, mutta harvemmalla alalla sen helpompaa kuin lukio-opiskelu.
Heikkoja lenkkejä löytyy kyllä joka opinnahjosta, kuten itsekin totesit: Jotta lukio kertoo jotain ihmisen ahkeruudesta, se pitää hoitaa hyvin. Toisin sanoen, jos on niitä ahkeria lukiolaisia ja "luuseriamiksia", niin on niitä rimaa hipoen keskiarvolla lukioon päässeitä "kun en tiedä mitä muutakaan"-nuoria jotka tuskin on ahkerampia kuin ne pääsykokeilla paikkansa ansainneet, jotka hankkivat itselleen ammattitaidon - eivät vain "käy koulua läpi".
Ammattiopistotutkinnolla ei ehkä ratkaista pitkän matematiikan kaavoja, mutta eipä lukiotodistuksellakaan opita tekemään hääkampauksia, huoltamaan autoja tai työskentelemään raksalla. Yhtä arvokkaita taitoja kaikki, ja eiköhän työnantajalle se työhön soveltuva osaaminen ratkaise eniten.