Lue keskustelun säännöt.
miksi mun laihdutuksessa/elämäntaparemontissa aina käy näin?!
27.02.2011 |
Aloitin elämäntaparemontin 5 päivää sitten. Olen syönyt terveellisesti, huomioinut proteiinit, kasvikset jne ja syönyt noin 1400-1800 kcal päivässä. Nälkä ei ole ollut.
Tänään sitten jostain ihmeen syystä olen vaan mättänyt ja ahminut kaikkea mahdollista ja paljon, enkä ole pystynyt estämään itseäni. Olen syönyt tänään 8 leipää päällysineen, paketillisen viennetta-jäätelöä, puolukkarahkaa 5 dl, hernekeittoa kaksi lautasellista, juustoa paljon, keksejä puoli paketillista, omenan ja raejuustoa purkillisen. Ihan siis mitä on sattunut kaapista löytymään.
Jos vanhat merkit paikkansa pitää niin tätä ahmimista kestää vielä monta päivää. Sitten taas palaan tavalliseen syömiseen (eli en laihdu enkä liho) mutta jos yritän laihduttaa, tapahtuu aina näin, vaikka en millään kitukuureilla olenkaan!
Ikäänkuin päässä napsahtaa joku levy päälle niin että rupean ajattelemaan vaan ruokaa ja syömistä ja sitten tapahtuu tällainen ahmiminen :(
(niin ja laihdutettavaa olisi n. 15 kg)
Kommentit (43)
Voisko olla pms oire?
Mullakin kyllä tuo ruoka näyttelee ihan liian suurta osaa elämästä. Miksi sen pitää olla niin hyvää?
se liittyy jotenkin siihen, että kun yritän elämäntaparemonttia tavoitteena hoikistua ylikiloni pois, niin jokin sitten mielessäni pistää vastaan, alan ajatella syömistä koko ajan ja sitten se purkautuu jotenkin tollaisella ahmimisella. Äh.
Ikuisestiko läskejäkö tässä sitten ollaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja siis herkut tupsahtaa siitä, että esim. meillä käy ystäviä kahvilla, ja tuovat herkkuja, tai mies tuo herkkuja tms.
Aina niitä jostain ilmaantuu. ja ei herkuissakaan vika ole, jos ei ole herkkuja niin vedän himossani vaikkapa juustoa ja metvurstia tai leipää tai puuroa tai mitä tahansa, mutta PALJON.
ap
että kävin kaupassa vain ja ainoastaan silloin, kun ei ollut hirveitä himoja. En koskaan pitänyt (enkä pidä edelleenkään) kaapeissa mitään herkkuja, vain ns. sallittuja ruokia. Ahmimishimon yllättäess, kaapeissa ei ole siis mitään, jonka syömisestä tulisi morkkis. Itsekuria pitää löytyä sen verran, ettei ahmimishimoisena lähde kauppaan. Helpompaa tuota on kontrolloida kun sitä, että kaapit olisi jo pullollaan herkkuja, kuten ilmeisesti sinulla on??
Elämäntaparemontti vaatii aina itsekuria, alkuun ruokaa tulee ajateltua enemmän, jopa pakonomaisesti. Kun muutama viikko on takana, olo tuntuu jo niin hyvältä, ettei herkkuja edes kaipaa millään tasolla.
Kyllä sä vielä onnostut. Tsemppiä!
miehelle ja ystäville, että sulla on alkanut uusi elämä, joihin herkuilla ei ole sijaa. Miksi sun miehes kantaa kotiin herkkuja, jos tietää, että sulle tulee niistä kiusauksia? Sitten, kun olenjo hyvässä vauhdissa elämäntaparemppasi kanssa, ei herkkujen katseleminen enää tee pahaa tai ole vaikeaa. Alkuun kyllä pitäisi pitää koti herkuttomana vyöhykkeenä.
liittyykö se tunnetilaan jonka ehkä tulkitset ruuantarpeeksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kaapeista ei löydy jäätelöä tai keksiä tai pullaa ahmimishimoon, ahmin ihan mitä tahansa. Päivästä jäljelle jäänyttä ruokaa, leipää, juustoa, jogurttia, kaikkea mitä kaapista löytyy ja niin paljon, että varmasti on hirveät morkkikset ja kamala kasa kaloreita (laskin tänään jälkeenpäin että varmaan vedin n. 4000 kcal napaani)
ap
Naisen energiantarve on n. 2000 kcal, ehkä kannattais vähentää syömistä vähitellen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
liittyykö se tunnetilaan jonka ehkä tulkitset ruuantarpeeksi?
mutta siis ei mulle tarvitse tulla mitään kummallista tunnetta. Kaikki voi olla hyvin, tai huonosti, tai voin olla kiireinen, hermostunut, tai sitten yhtähyvin rauhallinen ja kaikessa rauhassa. Ilonen, tai surullinen. Ruoka vaan pyörii mielessä koko ajan, kunnes se sitten laukeaa tällaiseen järkyttävään ahmimiseen. Sen jälkeen on hyvä olla eikä ruoka pyöri enää mielessä, paitsi että on huono olo kaikesta syömisestä.
ap
Kirjoitin, että olen syönyt 1400-1800 kcal. Yhtenä päivänä tuon 1400 ja muina sitten 1800 tai pikkasen yli. Enkä mä nälkääni syö, ei mulla yhtään nälkä ole ollut, ollenkaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos syön tavallisesti, käyn jumpassa, tapaan ystäviä kahvilassa (yleensä syön jonkun sämpylän kakkupalan sijaan), käyn ulkona syömässä (salaattia ja lihaa yleensä, ei pizzaa tms). Paino pysyy samasas, eli ei lähde mihinkään n. 10 kg jotka olis aiheellista saada pois.
MUTTA, jos aloitan kuntoremontin, eli yritän lisätä hyötyliikuntaa, käyn jumpan lisäksi uimassa tai kävelyllä, mietin tarkemmin kotona laitettavat ruoat jne. Käy kuin sulle. NAPS päässä. Mä olen vajonnut jopa niin alas, että olen kiskonut kitaani lasten säästämät karkkipäivä herkut :(.
minä en edes ehtisi syömään noin paljoa, ei siihen liikaa aikaa pidä mennä. Ruoka on polttoainetta, jotta jaksaa, sinä taidat elää syödäksesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos syön tavallisesti, käyn jumpassa, tapaan ystäviä kahvilassa (yleensä syön jonkun sämpylän kakkupalan sijaan), käyn ulkona syömässä (salaattia ja lihaa yleensä, ei pizzaa tms). Paino pysyy samasas, eli ei lähde mihinkään n. 10 kg jotka olis aiheellista saada pois.
MUTTA, jos aloitan kuntoremontin, eli yritän lisätä hyötyliikuntaa, käyn jumpan lisäksi uimassa tai kävelyllä, mietin tarkemmin kotona laitettavat ruoat jne. Käy kuin sulle. NAPS päässä. Mä olen vajonnut jopa niin alas, että olen kiskonut kitaani lasten säästämät karkkipäivä herkut :(.
Tän on pakko olla jokin ihme juttu päässä, kun siis ei mulla NÄLKÄ ole ollut, että siksi ahmisin. Keho vastustaa laihtumista jotenkin? Tai MIELI vastustaa? En tiedä.. ärsyttävää ja turhauttavaa kuitenkin.
ap
omaa toimintaasi. Minusta myös tunne-elämän asiat ovat tärkeitä ahmimisongelmissa. Mikä on se kaipuu ja tarve sinussa on jota ruualla täytät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ahminut koko viikonlopun kuin hullu. Karkkia, pitsaa, lohta, broilerin koipipaloja, hedelmiä, siideriä, rahkaa. Huhhuh. Tämä ei ole normaalia, olen todella ahdistunut.
Älä ajattele olevasi laihiksella. Tarkoituksena on löytää sellaiset ruokatottumukset, että pärjäät vaikka pysyvästi niillä. 1400 kaloria esimerkiksi ei ole terveellistä pidemmän päälle.
minä en edes ehtisi syömään noin paljoa, ei siihen liikaa aikaa pidä mennä. Ruoka on polttoainetta, jotta jaksaa, sinä taidat elää syödäksesi?
mutta totta, taidan ennemminkin elää syödäkseni kuin syödä elääkseni. Ruoka on mulle todellakin paljon enemmän kuin tankkausta ja energiaa elämistä varten. Nautin syömisestä ja ruoasta ihan liikaa.
ap
tulee varmaan ero ennen kuin tää on ohi. Olen 1,5kk laihdutellut onnistuneesti ja painoakin lähtenyt 7,5kg. Jäljellä vielä vajaat 20kg. Mies tänään otti puheeksi, että miksi olen tälläinen äksy ja huudan jatkuvasti pikkujutuista, kun aina olen ollut niin leppoisa ja hyväntuulinen ihminen. Se on se laihtari. Muuta en keksi. Kai se kiristää hermoja, kun pitää taistella joka hetki...
Kysyin mieheltä, että kestäisikö nyt kuitenkin, jos saa sitten polleana katsella kauniimpaa minää.:) Yritän toki kiinnittää asiaan huomiota jatkossa.
omaa toimintaasi. Minusta myös tunne-elämän asiat ovat tärkeitä ahmimisongelmissa. Mikä on se kaipuu ja tarve sinussa on jota ruualla täytät?
Mä en ahmi, kun en yritä laihduttaa. Ja sitten paino pysyy tässä lukemassa, eli ylipainossa.
Heti kun yritän laihduttaa, vaikka hitaastikin ja elämäntaparemonttia tehden, mieli pistää vastaan, ruoka alkaa pyöriä päässä (vaikka ei olisikaan yhtään nälkä ja olisin syönyt sopivin väliajoin ja terveellisesti ja huolehtinut proteiinin saannista enkä kituuttanut vähillä kaloreilla) ja sitten repsahdan ahmimaan kauheat määrät.
ap
Älä ajattele olevasi laihiksella. Tarkoituksena on löytää sellaiset ruokatottumukset, että pärjäät vaikka pysyvästi niillä. 1400 kaloria esimerkiksi ei ole terveellistä pidemmän päälle.
on helkkarin paljon helpommin sanottu kuin tehty. Ja siis nytkin söin yhtenä päivänä tuon 1400 kcal, muina 1800 tai jopa ylikin. Ei todellakaan ollut nälkä.
ap
Voisko olla pms oire?
Mullakin kyllä tuo ruoka näyttelee ihan liian suurta osaa elämästä. Miksi sen pitää olla niin hyvää?