En oikein tiedä, pitäisikö antaa lapseni olla isovanhemmillaan...vai ei?

Sitten olisin huolissani jos pappa ärhentelee lapselle. Jos mummo ja pappa kohtelevat hyvin lasta, niin ei mitään hätää.



Minulla kokemusta vastaavasta tilanteesta omasta lapsuudesta omasta mummolastani. Mummon ja ukin tapa kommunikoida toisille oli sellainen tiuskiva. Luulen, että se oli heillä ennemminkin vain tapa, välittivät varmasti toisistaan. Muistan joskus sitä ihmetelleeni mutta ei siitä mitään traumoja todellakaan jäänyt. En ottanut sitä mitenkään itseeni enkä pelännyt sitä. Huomasin kyllä mutta jotenkin se vain kuului ns. asiaan, että he puhuvat toisilleen niin. Mummo ja ukki molemmat olivat erittäin rakkaita minulle vaikka toisilleen tiuskivatkin :)



Onhan lapsenkin opittava, että niin paljon kun maailmaan mahtuu ihmisiä, niin paljon on myös erilaisia tapoja olla ja elää. Eivät kaikki ihmiset kommunkoi ja ole samalla lailla kuin äiti ja isi.

No eihän lapsenlapsi tai oma lapsi mitään vieraita ole.

älä vie.

Toiseksi itse en halua omien vanhempien puuttuvan elämääni koska he eivät myöskään koskaan anna mitään.Itse pitää olla eväät,vaipat ym.mukana jos menee hoitoon että ei se ilmaista ole.

Esim. sanomalla ohimennen joku kerta, että lapsi sanoi papan olleen äkäinen mummolle ja kysyä, onko jotain kenties tapahtunut. Mahtaisiko toimia? Minkä ikäinen lapsi muuten on?

he eivät puutu elämäämme, eivätkä käytä alkoholia. kaikki muuten ok, vain heidän tapansa kommunikoida keskenään on surullinen. ap

ja on hämmentyy joka kerta, kun pappa avaa suunsa. :( Olen sanonut asiasta jo ennen lasta, kun ärähteli minullekin. En ole itsekään tottunut tuollaiseen puhetyyliin. Pappa ei tarkoita pahaa, puhetyyli on mitä on, tuskin tulee muuttumaan. On vanha jäärä.

mutta pyytäisin puhumaan sillä aikaa toisilleen toisella tapaa, jos asia muutu, menisin itse sinne mukaan, enkä jättäisi lasta sinne yksin.

mä välillä ihmettelen että mitä se on; sehän on tätä!

Vanha pappa ärähtelee ja nyt ei voi lapsi siellä käydä. Mitä jos te kotona juttelisitte siitä ärähtelystä ja kertoisit että pappa ei ole vihainen lapselle vaan on erilainen, vanha mies jonka tyylistä ei kannata olla huolissaan. Jos kerran lapsella on siellä muuten mukavaa niin päivää vaan jos papan ärähtely estää tapaamiset.

Minun isovanhempieni välit olivat myös aika kireät. Kaikenlaista oli 40-50 vuoden aikana tapahtunut. Olin myös lapsena joskus aika hämmentynyt siitä tavasta millä he toisilleen puhuivat, ja sitä ihmettelin vanhemmilleni.



Siltikin oli parempi että kävin siellä. Olivathan he kuitenkin isovanhempani ja mummolaan oli kiva mennä. He eivät kohdelleet lapsenlapsia huonosti, vain toisiaan. Jos lapsi kuitenkin ihan mielellään menee sinne, niin antaisin mennä.

Ei lapsi mene rikki, vaikka vaari ärhentelee. Joku jo kirjoitti, että selittäkää lapselle, että se on vaarin tapa, ei sen kummallisempaa.



Mummo ja pappa elävät yhdessä tuollaista elämää, se saa lapselle ja sinulle riittää. Kun toisen kanssa on vaikka 40 vuotta, ei välttämättä enää edes huomaa mitään ärhentelyä vaan ymmärtää, että toinen on tuollainen, ei paha ollenkaan, vaikka ei osaakaan itseään ilmaista lällytellen.



Lapselle tekee ihan hyvää nähdä sekin, että maailmassa kaikki eivät ole koko ajan toisissaan kiinni halaamassa ja pussaamassa, ja silti rakastavat toisiaan omalla tavallaan.

Kiitos omakohtaisesta kokemuksesta.



Ja se joka aiemmin kirjoitti Curling-vanhemmuudesta, niin juu, en ole käsitteeseen törmännyt, joten en tiedä edustanko tällaista porukkaa. Sen toki myönnän, että olen varovainen lapseni suhteen, oma lapsuuteni oli täynnä riitoja ja mykkäkoulua, teen kaikkeni, jotta oma lapseni ei joudu kokemaan samaa mitä minä. Mutta toki se on varmasti eri asia, näkeekö lapsi silloin tällöin tuollaista tapaa elää yhdessä kuin mummolassaan, kuin että joutuisi päivittäin näkemään sellaista kotona.

ei haluta, että kolmivuotias kokee jatkuvasti papan ärähtelyä mummon suuntaan, siis joka ikisellä käynnillä, kuten ap:n tekstistä käy ilmi. Kolmivuotias on vielä pieni ja vaikkei häntä itseään kohtaan osoitetakaan mitään negatiivista, niin varmasti hän on kokenut papan ärhentelyn aika voimakkaana, koska (ilmeisesti) muistaa joka kyläilykerran jälkeen mainita siitä.



Joku kysyi, miksi isovanhempien täytyy esittää jotain näytelmää aina kun lapsenlapsi on paikalla. Ei kai kukaan sanokaan, että täytyy? Mutta onko se muka näytelmän esittämistä, jos puhuu toiselle neutraalilla äänensävyllä sen sijaan, että ärisee tälle kuin pahimmalle viholliselleen?