Lue keskustelun säännöt.
Miten oppisin hyväksymään ei-liikunnallisen lapseni?
27.02.2011 |
Meidän 9-vuotias tyttö ei ole pätkääkään kiinnostunut mistään liikunnasta. Toistaiseksi on hoikka mutta pelkään että murrosikä kartuttaa kiloja jos aktiivisuus ei parane.
Olemme aian pienestä pitäen vieneet erilaisiin paikkakunnalta löytyviin urheiluharrastuksiin mutta maksimissaa puoli vuotta on yhtä harrastusta kertynyt ja sitten ei edes pakottamalla onnistu. Lahjoja eikä intoa ei vain ole :(
Kuvataiteista ja lukemisesta pitää, samoin esittämisestä mutta täällä ei ole mitään näytelmä/teatterikerhoa lapsille
Antaako olla ja kokonaan lopettaa edes pieni muotoinen painostus liikuntaan ( esim. nyt on "pakko" olla yksi liikuntaharrastus/vko) vai lahjoa vielä enemmän? Lapsi ei tunnu tajuavan että liikunta on nykymaailmassa pakko ja kaikki harrastavat jotain ohjatusti. Hän tulee syrjäytymään :(
Kommentit (33)
Mutta käy luistelemassa, leikkimässä kavereiden kanssa ulkona, lukee ja piirtää. Leikkii vielä legoilla, rakentelee. Käy uimassa ja keilaamassa ja kesällä pelaa sulkkista ja pyöräilee paljon. Käy myös laskettelemassa. Haluais oppia laitesukellusta, mutta siihen on vielä liian pieni.
Aiemmin harrasti yhtä pallopelia. mutta se vei kaiken vapaa-ajan ( läksyjen jälkeen). Itse ei halunnut sitä enää jatkaa, en painostanut. Samoin jätti kuvataidekoulun, koska ei halunnut tehdä just niin kuin ohjaajat määräsi.
En ole huolissani, uskon että keksii kyllä pian, mitä oikeasti haluaisi harrastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä kaikki pidä joukkuelajeista tai "jumpista", joissa kaikki tekevät samalla tavalla samassa tahdissa.
Olisiko jokin omaehtoinen liikunta enemmän tyttösi mieleen? Olisiko vaikkapa hiihto, pyöräily, rullaluistelu, metsäkävelyt tytölle mieluista? Arkiliikunta ja hyötyliikuntakin on riittävää, kunhan sitä vain on. Entäpä yhdessä perheen kanssa tehden jotain noista tai vaikkapa sulkapalloa, pihapelejä (sähly, jalkapallo, erilaiset hippa- ja muut juoksuleikit)? Uinti, suunnistus?
Lasten kaikki illat pitää olla harrastuksia täynnä, perheillä minuuuttiaikataulut, normaalipainoinen aikuinen on kamala läski ja mikään ei riitä :(
että suurin riskit tytölläsi on nyt äiti, joka ei hyväksy häntä ja leimaa hänet jo etukäteen syrjäytyneeksi. Se voi tuoda itsetunto-ongelmia ja vaikeuksia hyväksyä itsensä ja se jos mikä aiheuttaa ongelmia.
Ei ole mikään pakko harrastaa liikuntaa ohjatusti. Yritä löytää lapselle mahdollisuuksia harrastaa oman kiinnostuksen kohteensa asioita ja kehittyä niissä. Jos ei ole valmiiksi sopivaa kerhoa, yritä selvittää voisiko joku sopiva taho sellaisen perustaa. Kyllä keinoja on, kun ihan oikeasti haluaa järjestää. Ja jos ei onnistu, niin yritä etsiä jotain kuvataide- tai teatterileirejä kesäksi, käytte lomilla ja viikonloppuisin taidenäyttelyissä ja teattereissa jne.
Ei kaikille sovi ohjattu liikunta, mutta ei silti tarvitse alkaa sohvaperunaksi. Jotkut liikkuvat mieluummin omaehtoisesti, esim. lenkkeilemällä, retkeilemällä metsässä, uimalla jne. Yrittäkää etsiä lapselle joku mieluinen liikuntaharrastus, ei sen tarvitse olla ohjattua liikuntaa.
Lapsi ei tunnu tajuavan että liikunta on nykymaailmassa pakko ja kaikki harrastavat jotain ohjatusti. Hän tulee syrjäytymään :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on todella liikunnallinen ja jatkuvasti saa nähdä vaivaa siinä, että saa tarpeeksi liikuntaa. Eipä auta kuin hyväksyä, että olemme erilaisia. Molemmat vanhemmat olemme mahdollisimman epäliikunnallisia.
Etkö AP hyväksy lastasi muka vain koska hän ei ole kaltaisesi, aktiivinen liikunnallisesti?
Pakottaminen tappaa viimesenkin innon liikuntaan.
Mulla oli isosiskoni (mua 4½v vanhempi) tollanen joka aina olis halunnu pakottaa mut (perheen kolmen lapsen ei-liikunnallinen :P) liikkuu... ruoes aina huutaa raivoo itkee jos ei onnistunu pakottaa mua luistelee, hiihtää, lenkille, pyöräilee, tai edes jotain...
Lajontakin on huono.
Ite enemmin antaisin lapsen olla sellainen kun on ja vahvistaisin lapsen omia vahvuuksia, vaik niit taiteellisuuksia.
Ja ei, nykymaailmassa kaikki ei harrasta ohjatusti.Ei etenkään liikuntaa.
Jos todella haluut et hän harrastaa ees jotain liikuntaa niin voithan ehkä mahollisesti hakkia koiran jota hän voi ulkoiluttaa, saa säännöllistä kävelyä ainakin.
Pakottaminen kuitenkin voi tappaa innon täysin ja tehdä aikuisena kaikesta liikuntaan liittyvästä ahdistavaa ikävää pakkopullaa jota ei tosiaankaan vapaaehtosesti tehdä. Sen sijaan jos annat lapsen olla mitä on, hyväksyt hänet, hän voi ihan hyvin vaik sit aikusena innostua liikunnasta.
Ja kiloja ei kerry jos opetat lapses syömää terveellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yksi lapsistani harrastaa aktiivisesti liikuntaa joukkueessa 4-6x viikossa. En tykkää. Pelkään, että koulu kärsii, eikä ehdi tehdä muuta. Lisäksi itsetunnon kehitys liikunnan myötä voi minusta häiriintyä, kun on joukkuelajista kysymys. kun hävitään niin syy voidaan vieritää esim maalivahdin harteille ym. ja painostus on valmentajien puolelta kova.
Olen tyytyväinen, kun muut lapset eivät ole niin aktiivisia. Muut eivät itse asiassa harrasta liikuntaa vaan juuri kuvataiteita, partiota ja musiikkia. minusta nämä harrastukset ovat paljon voimaannuttavia ja parempia itsetunnolle ja lapsen kehitykselle kuin liikunnalliset harrastukset.
ja kaikki lapseni (4) ovat hoikkia, yksi alipainoinen.
Etkö AP hyväksy lastasi muka vain koska hän ei ole kaltaisesi, aktiivinen liikunnallisesti?
Pakottaminen tappaa viimesenkin innon liikuntaan.
Mulla oli isosiskoni (mua 4½v vanhempi) tollanen joka aina olis halunnu pakottaa mut (perheen kolmen lapsen ei-liikunnallinen :P) liikkuu... ruoes aina huutaa raivoo itkee jos ei onnistunu pakottaa mua luistelee, hiihtää, lenkille, pyöräilee, tai edes jotain...
Lajontakin on huono.
Ite enemmin antaisin lapsen olla sellainen kun on ja vahvistaisin lapsen omia vahvuuksia, vaik niit taiteellisuuksia.
Ja ei, nykymaailmassa kaikki ei harrasta ohjatusti.Ei etenkään liikuntaa.
Jos todella haluut et hän harrastaa ees jotain liikuntaa niin voithan ehkä mahollisesti hakkia koiran jota hän voi ulkoiluttaa, saa säännöllistä kävelyä ainakin.
Pakottaminen kuitenkin voi tappaa innon täysin ja tehdä aikuisena kaikesta liikuntaan liittyvästä ahdistavaa ikävää pakkopullaa jota ei tosiaankaan vapaaehtosesti tehdä. Sen sijaan jos annat lapsen olla mitä on, hyväksyt hänet, hän voi ihan hyvin vaik sit aikusena innostua liikunnasta.
Ja kiloja ei kerry jos opetat lapses syömää terveellisesti.
kun lapsi syö terveellisesti ruoka-aikoina, niin hän ei liho vaikkei harrasta yhtään liikuntaa.
koiran hankintaa en kyllä kannnata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän 9-vuotias tyttö ei ole pätkääkään kiinnostunut mistään liikunnasta. Toistaiseksi on hoikka mutta pelkään että murrosikä kartuttaa kiloja jos aktiivisuus ei parane. Olemme aian pienestä pitäen vieneet erilaisiin paikkakunnalta löytyviin urheiluharrastuksiin mutta maksimissaa puoli vuotta on yhtä harrastusta kertynyt ja sitten ei edes pakottamalla onnistu. Lahjoja eikä intoa ei vain ole :( Kuvataiteista ja lukemisesta pitää, samoin esittämisestä mutta täällä ei ole mitään näytelmä/teatterikerhoa lapsille Antaako olla ja kokonaan lopettaa edes pieni muotoinen painostus liikuntaan ( esim. nyt on "pakko" olla yksi liikuntaharrastus/vko) vai lahjoa vielä enemmän? Lapsi ei tunnu tajuavan että liikunta on nykymaailmassa pakko ja kaikki harrastavat jotain ohjatusti. Hän tulee syrjäytymään :(
Edelleen olen hoikka, kaunis ja akateemisesti koulutettu hyvässä ammatissa ja kavereita riittää. En siis ollenkaan syrjäytynyt. Ainoat ihmiset, joita kartan ovat ap tyylisiä urheilufanaatikkoja, niiden elämän sisältö on aika ankeeta usein. Kaikkea hyvää lapsellesi, toivottavasti ei saa traumoja urheiluhullusta äidistään.
Hyväksyt lapsesi ihan samalla tavalla kuin minä ei-liikunnallinen äiti hyväksyn omat kaksi liikunnallista lastani. Onneksi kolmas on kaltaiseni...
Voi sitä 'riemua' kun saa töistä tullessaan hirveällä kiireellä syöttää tenavat ja lähteä kuskaamaan sinne sun tänne, notkumaan kaukalon reunalle testosteronilemun sekaan, tai vaihtoehtoisesti tallin lemuun. Parhaimpina päivinä molempiin. Illalla on itse niin puhki, ettei jaksa juuri edes pyykkiä pestä, mutta ovatpa tenavat päässeet toteuttamaan itseään...
mä oon niin nyppiintynyt, kun yksi perheen lapsista harrastaa aktiivisesti niin toisen vanhemman kaikki illat ja viikonloput kuluukin sitten pojan harrastusten merkeissä :(.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jos nyt neuvoista huolimatta päässäsi itää ajatus pakottamisesta liikuntaharrastukseen, niin et sitten tunge sitä vastentahtoista lastasi mihinkään ohjattuun liikuntaan, VARSINKAAN joukkuelajiin!
Vastentahtoiset, vanhempien pakottamat ipanat pilaavat koko muun ryhmän ilon ja tunnit jatkuvalla marinallaan. Ihan hiton hauska maksaa isoja maksuja ja vastineeksi saadaan se että ohjaajan aika menee nitisijöitten paimentamiseen.
Hyväksyt lapsesi ihan samalla tavalla kuin minä ei-liikunnallinen äiti hyväksyn omat kaksi liikunnallista lastani. Onneksi kolmas on kaltaiseni...
Voi sitä 'riemua' kun saa töistä tullessaan hirveällä kiireellä syöttää tenavat ja lähteä kuskaamaan sinne sun tänne, notkumaan kaukalon reunalle testosteronilemun sekaan, tai vaihtoehtoisesti tallin lemuun. Parhaimpina päivinä molempiin. Illalla on itse niin puhki, ettei jaksa juuri edes pyykkiä pestä, mutta ovatpa tenavat päässeet toteuttamaan itseään...