Autismin kirjon lasten äidit?

samoin niitä autisminkirjon oireista kärsiviä lapsiakin.

Jos sulla sujuu, naapurilla ei ehkä sujukaan. Ei niistä nyt aina puhuta kauheina risteinä mutta vaikean assin aikuiseksi kasvattaneena voin todeta , että rankkaa on voi olla ja todella. Sanonta pienet lapset ja pienet murheet-isot lapset ja isot murheet on meillä assin kanssa kertautunut satakertaiseksi. Eli kun ikää tuli, tuli kyllä niitä murheitakin siitä aspergerista.

Toivottavasti teillä sujuu hyvin jatkossakin!

Joo... lapsi on rakas.

Elämä autismin kirjoisen lapsen kanssa on aika rankkaa. Lasta ei voi jättää kovin pitkäksi aikaa silmistään, ei päästää yksin ulos, karkailee jne. Ei voi mennä esim. tavalliseen teatteriesitykseen, koska lapsi todennäköisesti käyttäytyisi muita häiritsevästi esim. kiljahtelisi. Juhlissa juokse jatkuvasti paikasta toiseen, kun on hermostunut. Ruokapöydässä aina pientä taistelua, unen tarve pieni/uni katkeilevaa ja saattaa yöllä ruveta katsomaan videoita, jos ei huomata olevan hereillä. Huomioi toisia ihmisiä omien halujensa mukaan, ei ymmärrä puhetta kuin tiettyjä tuttuja fraaseja, jotka lyhyitä, puhe 2-3-vuotiaan tasolla, tuhrii, kun ummetus iskee ilman lääkitystä, pelkää eläimiä, katsoisi koko päivän videoita/tablettia, jos saisi, ei osaa huolehtia tavaroistaan, pukee miten sattuu eli aina pitää katsoa, että ok vaatteet jne., inhoaa rajoittamista. 

Lapsi pystyy tuskin koskaan itsenäiseen elämään... oletan, että tähän päälle vielä tulee jonkinlainen kehitysvamma-diagnoosi.

Kuudesluokkalaisella pojallani on lievä AS. Ei ole virallista diagnoosia, koska ei neurologin mukaan tarvitse. Tämä lääkäri ei itse pidä koko diagnoosista, koska se ei kerro ihmisestä paljonkaan. Osa hänen potilaistaan on kuulemma johtavassa asemassa työelämässä, poliitikkoja tms. "korkea-arvoista", osa on kehitysvammaisen tasolla. Kun luen juttuja heistä, joilla on vaikea autismin kirjon häiriö, eroaa poikani heistä kuin yö päivästä. Ja kyllä hänen "omituisuuksistaan" onkin välillä helppo iloita, hän esim. oppii nopeasti, kun todella uppoutuu asioihin. Toisaalta taas rasittavaa on esim. se, että vaikka on jo tuon ikäinen, häntä ei voi juuri jättää valvomatta pikkuveljen kanssa, koska käytös saattaa äkkiä muuttua, jos tulee joku harmi mieleen ja jumittuu siihen, ja siihen jos pikkuveli vähän härnää, keittää yli. Mutta kaiken kaikkiaan siis sanoisin, ettei joku termi "autismin kirjon häiriö" kerro välttämättä paljonkaan siitä, millaista elämä lapsen kanssa ihan käytännössä on (ja kuinka helppo on iloita hänen erityispiirteistään).