Autismin kirjon lasten äidit?

NOT

jos et tahdo.



Molemmat lapseni tarvitsevan kaiken mahdollisen tuen pärjätäkseen koulussa ja vammaistuki paikkaa minulla tulonmenetyksiä mitä tulee terapiakuskauksista ym.



Autismin kirjon diagnooseihin liittyy usein haastavaa käytöstä ja ihan varmasti jokainen vanhempi on joskus unelmoinut, että miksi mikään ei voi sujua helposti ja itsestään. Ihan tavallisia taitoja opetellaan tuhansin toistoin ja silti ne ei pysy mielessä kauaa. Kuormittaahan se koko perhettä.

Ja ymmärrän toki että on paljon vaikeampiakin tapauksia. Mutta rakkaus lapseen ei kuitenkaan vähene siitä että on vaikea.



Itse miellän nämä neurologiset häiriöt samanlaisiki kuin vaikka astma tai näkövamma. Hankaloittaa ne arkea, mutta elämä on.. :)



ap

Kyllä ero on tietyissä asioissa kuin yö ja päivä asperger-lapsen kanssa. Terveelle ei tarvitse monia perusasioita opettaa erikseen, kun taas asperger "vaatii" vanhemmilta paljon enemmän. Mm. pitää olla "tulkkina" ympäröivän maailman ja as-lapsen välillä monissa tilanteissa ja lapsi on myös paljon ripustautuneempi vanhempiin kuin esim. 4 v "terve" lapsemme.

Samoin taidollisesti esim. piirtämisessä kuopuksemme menee jo as-lapsemme ohi. Kun as-lapsemme lähtee tuolta taitotasolta ekaluokalle syksyllä, on koulun vaatimukset hänelle jo lähtökohdiltaan valmiiksi haastavampia kuin esim.muille samaníkäisille "terveille" lapsille.

Asperger on varmasti enemmän ominaisuus kuin sairaus, mutta koska esim. koulumaailma on suunniteltu "terveille" lapsille, näkyvät as-lapsen kaltaiset vaikeudet siellä "sairautena" toisiin verrattuna.



Ei meilläkään kotona pojasta ihmeempää huomaa,jotka voisi luokitella "sairaudeksi" mutta ulkomaailmassa näkee varsin pian käytöksessä outoja ja haastavia piirteitä.

Ja ymmärrän toki että on paljon vaikeampiakin tapauksia. Mutta rakkaus lapseen ei kuitenkaan vähene siitä että on vaikea.

Itse miellän nämä neurologiset häiriöt samanlaisiki kuin vaikka astma tai näkövamma. Hankaloittaa ne arkea, mutta elämä on.. :)

ap

Mun kahdella lapsella on lapsuusiän autismi kummallakin, toinen lievemmästä päästä ja toisella taas kehitysvamma tuohon päälle. Tuon "helpomman" tapauksen ongelmista monet muistuttaa tuntemiani as-lapsia.

Eihän se vamma tai mikään diagnoosi poista sitä lapseen kohdistuvaa rakkautta, ihana ja valloittava persoona on tuo "vaikeampikin" lapseni enkä kumpaakaan olisi pois vaihtamassa. Silti vaikka nuo ongelmat ovat osa heidän persooniaan, useinkin mietin kuinka mielelläni soisin heille helpomman elämän. Ihan heidän itsensä takia. Kuten joku sanoi jo; pienet lapset ja pienet ongelmat, kyllä se tulevaisuuskin huolettaa vaikken vielä halua sitä turhaa stressata. Kyllä myös tänä päivänä miettii toisinaan kuinka helppoa elämä olisi ilman näitä pikku omituisuuksia.

Todella ihanaa että teillä menee noin hyvin. Ymmärrät varmaan kuitenkin että toisilla voi olla paljon rankempaa. Ei se että valittaa välillä väsymystään tarkoita ettei lapsi olisi samalla rakas ja vanhempien ylpeys. Elämä vaan on tällaista ja joskus on hyvä purkaa myös niitä negatiivisia tunteita että saa tilaa niille positiivisille.

poikkeavuuteen, erilaisuuteen, vammaisuuteen tai sairauteen.



Minä pidän vammaisista lapsistani valtavasti, vaikka heillä on suuri vaikeuksia selvitä normaalien keskellä.



Yhdellä lapsella on autistisia piirteitä ja näen, että se aoheuttaa hänelle haasteita. Muut eivät ymmärrä hänen rajoituksiaan. Minulle hän on tietysti rakas juuri noin eikä minua vaivaa se, että päivässä pitää olla tarkka rytmi, tavaroiden olla paikoillaan, ritualeja on paljon, aistit herkkiä.



Vammaisuus-sana ei vaivaa minua lainkaan. Minun ei tarvitse kiertää sitä.

minulle loisi kamalia paineita jos toinen olisi normaali ja minulta edellytettäisiin vielä taviselämään valmistavaa kasvatusta.

Minua vaan loukkaa tavattomasti, kun esim luen jostain "hienosta" keksinnöstä jolla voidaan tunnistaa jo sikiöstä as ja abortoida.. :´(



Ei ole muuta vertaistukea kuin nettipalstat, ja niiltä saa aina lukea miten kamalaa elämä on.. Itse en edes tajuaisi lapsen olevan poikkeava, ellen vertaisi tavis-lapseeni, joka tuntuu tietyissä asioissa normaaliudessaan poikkeavalta, kun on tottunut haastavaan erityislapseen..



Mietin jopa onko pienempi myöhemmin katkera siitä että toinen on niin "erityinen"..



ap

olen käynyt niin poikkeuksellisen elämänkoulun lasten ja tämän perheen kanssa, että ihan "vertaisia" tuskin kovin helpolla löytyy. MInulla on oma arvomaailmani, muilla omansa. MInun murheeni ovat vain tälle perheelle sopivassa mittakaavassa, muilla se asteikko on erilainen.



Ymmärrän, että joku ei voisi ajatellakaan synnyttävänsä vammaista tai kehityshäiriöistä lasta, minulle se taas ei ole ollut katastrofi.

Riittää, että sairaat tai erilaiset lapset sopivat meidän perheeseemme ja rakkaimmille lähi-ihmisille. Ne ystävät ja sukulaiset, joille tämä kaikki on ollut liian vaikeaa, ovat pudonneet matkan varrella pois ja hyvä niin. 10

tuen nimeksi vammaistuki. Joillekkin tuntuu olevan kova pala jos lapsesta maksetaan vammaistukea!



Meidän lapsella on astma ja saa tuota vammaistukea :D. Eikä haittaa pätkääkään!

että tämä maailma on rankka taviksillekin ja aikuiselämä tuottaa suunnattomasti stressiä niille, joiden hermorakenne ei ole terästä ja teflonia.



Itse toivon että lapseni löytää oman paikkansa ja että hän ymmärtää itseään ja heikkouksiaan ja myös sen, että kaikkea ei tarvitse kestää ja jaksaa.

edes oiein laske vaikkapa aspergeria ja adhd:ta autismiksi, kuten sanoit ap, voihan niitä verrata astmaan;-)

Autismiksi luen sen kun lapsi/nuori ei pärjää itsekseen mitenkään, ei kommunikoi ja tila ei tule muuttumaan aikuisenakaan ja tarvitsee 24/7 jonkun aikuisen huoltoa.

Vammaistuki ja luokitus on tällöin kohdallaan.

oma tyttöni on autistinen, mutta kontakti vaan on erilainen muihin ihmisiin nähden, muuten hänessä ei huomaa mitään erilaista muihin verrattuna. Hän on yksisuuntainen, ottaa kontaktin ja kommunikoi kun se on hänelle tärkeää, muuten ei ole ketään kotona.

autismista. adhd:ta ei lasketa autismin kirjoon...

sikiöaikoina mitään ultrakuvissa poikkeavaa? Omillani oli aivojen rakenteessa yksi juttu, jota en kerro tarkemmin, ellei muillakin ole ollut. Syntymän jälkeen lapset todettiin terveiksi, että kovin merkittävä ei tämä poikkeavuus sitten käytännössä ollut. Meillä on siis kaksi asperger tyyppistä lasta, joilla sama juttu ultrakuvissa ja yksi tavallinen, jolla ei mitään erityistä kuvissa ollut.

raskausaika ongelmaton.



molemmat autismin kirjon lapsia

Kuulemma vaarattomia ja häviää jossain vaiheessa, eikä näitä tutkittu sen tarkemmin. En usko että on ollut vaikutusta näillä aspergeriuteen.

sikiöaikoina mitään ultrakuvissa poikkeavaa? Omillani oli aivojen rakenteessa yksi juttu, jota en kerro tarkemmin, ellei muillakin ole ollut. Syntymän jälkeen lapset todettiin terveiksi, että kovin merkittävä ei tämä poikkeavuus sitten käytännössä ollut. Meillä on siis kaksi asperger tyyppistä lasta, joilla sama juttu ultrakuvissa ja yksi tavallinen, jolla ei mitään erityistä kuvissa ollut.

sikioajasta lahtien tosi pieni muttei kukaan siita huolestunut, kuin mina sita aina ihmettelin. Nyt kun lapsi vihdoin 6v paasi,tutkimuksiin, laakari kiinnitti siihen huomiota, tehtiin mri-kuvauskin, muttei loytynyt mitaan. Paakallo on myos ihan eri muotoinen kuin sisaruksillaan.

Lapsi on autisminkirjossa, aspergertyyppisia oireita, adhd, add.

mutta keskimmäinen lapsemme on selkeästi ADD-tyyppinen. Eli omaan maailmaan vajoamista ja toiminnanohjauksen vaikeutta.



Jotenkin surettaa lapsen puolesta se, että koulujärjestelmän silmissä hän on "ongelmatapaus", koska ei ole aivan sellainen kuin järjestelmä on päättänyt tehokkaan oppilaan olevan. Lapsi tarvitsee joissakin tilanteissa hieman erilaista ohjausta kuin muut. Lisäksi hän tarvitsisi kiireetöntä ja luovuuden mahdollistavaa ympäristöä kukoistaakseen. Se ei suomalaisessa koulujärjestelmässä passaa. Joskus tuntuukin, että diagnoosit pitäisi antaa ahdasmieliselle yhteiskunnalle eikä massasta poikkeaville yksilöille.

Ihan normaalin oloinen poika. Hyvin käyttäytyvä, mukava poika.

Järjettömän hankala vaatteiden kanssa ja suuttuu kotona, muttei koskaan eskarissa.

Tarkkaavaisuuden ylläpitäminen suurin ongelma. Voisi olla hyvinkin add poika, mutta dg on nyt lievä adhd.