Valurautapannu, -pata jne

Jos tehdään, niin ne ovat sellaisia patoja, joissa on emalipinta sisällä.



Rautapadoissa ja pannuissa haudutellaan patoja ja kastikkeita. Käytön jälkeen ne pestään käsin kuumalla vedellä ilman pesuainetta, kuivatetaan hellan jälkilämmöllä ja rasvataan mieluiten suolattomalla sianihran palalla tai hätätilassa öljyllä.

Nille on ihan oma paksupohjainen teräskattilansa.

Valurautainen paistinpannu on mun mielestä ihan ykkönen. En mitään pinnoitettua enää huolisikaan.

siten siihen ei tartu ruoka.



Ensimmäinen rasvapoltto kannattaa tehdä uunissa. RAsvaa puhdas pannu sisältä kauttaaltaan sianihralla, laita pannu kuumaan uunniin ja anna savuta siellä kunnes rasva on hiiltynyt.



Anna pannun jäähtyä uunissa ja pese sitten mustunut pinta ilman pesuainetta. Alta paljastuu hyvä paistopinta.

koulussa (kokkikoulussa) opetettiin käsittelemään valurautapannut ruokaöljyllä käytön jälkeen. Eli ekaksi pestiin ja sitten hieman ruokaöljyä.

Kokkikoulussa opetettiin öljyn käyttö vain sen takia, että ihran hankkiminen saattaa olla haastavaa. Ihra kestää kuumemman lämpötilan kuin öljy ja siksi siitä tulee kestävämpi pinta.

Esim. Primassa on lihaosastolla silavaa (sori, saattaa olla kaksi eri asiaa mutta olen elänyt siinä uskossa että ovat yksi ja sama) ja öljyosastolla myydään, oliko Muurikka-merkki, tuubissa ihraa. Vai oliko se silavaa.

valmistamme vain pataruoat, kuten karjalanpadan. kai siinä voi uunipuuronkin valmistaa, mutta epäilen että tarttuu kiinni. minusta pinnoitettu paistinpannu on monikäyttöisempi, koska valurautaan tarttu kaikki kiinni helpommin. eli siinä paistamme lähinnä vain pihvit ja muun kuuman pannun vaativat jutut. pesen vain kuumalla vedellä, tai lisäksi miedolla tiskiaineliuoksella, ettei rasvapinta irtoa. kaupasta saa ihan rasvapolttoa varten omaa rasvaa, jos pinta tuntuu sitä tarvitsevan.