Pienikokoinen eskaripoika, miten pärjää koulussa?

muutenhan mä en kysymystä ymmärrä

painoa voi olla pari kiloa enemmän mutta just mittasin ja sama pituus. Tähän asti on eskarissa pärjännyt ihan hyvin, jatkaa samassa koulupihassa joten toivottavasti tilanne ei muutu.



Onko teillä ap neuvolassa otettu kantaa pituuteen? Onko teillä allergioita tms.? Meillä on maidon kanssa vähän epäselvä tilanne.

On vain päätä muita lapsia lyhyempi ja näyttää niin pieneltä. Kiusataan sitä pienemmästäkin... ap

Me vanhemmatkaan ei olla pitkiä. ap

painoa voi olla pari kiloa enemmän mutta just mittasin ja sama pituus. Tähän asti on eskarissa pärjännyt ihan hyvin, jatkaa samassa koulupihassa joten toivottavasti tilanne ei muutu. Onko teillä ap neuvolassa otettu kantaa pituuteen? Onko teillä allergioita tms.? Meillä on maidon kanssa vähän epäselvä tilanne.

Hyvin on saanut kavereitakin. Nyt tokalla.

On vain päätä muita lapsia lyhyempi ja näyttää niin pieneltä. Kiusataan sitä pienemmästäkin... ap

Tuo on yksi, mihin tarttua, mutta kyllä se syy aina löytyy. Minun käsitykseni mukaan kiusatuksi tulee lapsi, joka ei osaa heti alussa suhtautua kiusaajan kokeiluun "oikein". Eli on arka ja sopiva kohde. Aihe voi olla hyvin mitätön. Ja toisaalta moni selvästi erilainen (lyhyt, pullukka, erivärinen tms) ei tule kiusatuksi.

Ja tämä ei missään nimessä tarkoita, että kiusaaminen olisi kiusatun syy. Kiusaaminen pitää saada loppumaan aina, jos uhri tuntee tulevansa kiusatuksi, oli se teko mitä tahansa. Mutta tarkoitan, että itsevarma ja sanavalmis alfatyyppi ei joudu kiusatuksi, vaikka olisi punatukkainen hörökorvainen rillipääläski.

Mutta tarkoitan, että itsevarma ja sanavalmis alfatyyppi ei joudu kiusatuksi, vaikka olisi punatukkainen hörökorvainen rillipääläski.

ettei ujo, arka, huonoitsetuntoinen tms. lapsi pysty muuttumaan itsevarmaksi tuosta vaan. Ja yritykset teeskennellä päättyy kahta kauheampaan kiusaamiseen, nimimerkillä kokemusta on yläasteen ajoista. Se ei vaan toimi että riittävän arka ja epävarma lapsi yrittää esittää itsevarmaa. Parhaansa ne muksut siellä yrittää, ei kukaan halua tulla kiusatuksi.

On tokalla ja mitat 122cm, 25kg. Ajattelee itse et pienuuste hyötyä, on ketterä ja pujahtaa peleissä ohi. Tässäkin asiassa uskoakseni vanhemmilla suuri vaikurtus siihen, miten lapsi itsensä hyväksyy. Itsetunto voi olla lyhyellä ihan hyvä.

joka on nyt ekaluokkalainen - hän on mitoiltaan melko samankokoinen kuin ap:n eskarilainen. Joidenkin on vaikea ymmärtää huolta lapsen pienikokoisuudesta mutta tämä maailma vaan voi olla julma paikka ja pienikokoisuus kelpaa kiusaamisen syyksi kuin mikä muu tahansa "muottiin sopimattomuus". Kiusaamista meidän pojan kohdalla ei varsinaisesti ole esiintynyt mutta viime aikoina poika on kertonut toisten nimittävän häntä "pikkuiseksi" ja joku luokkakaveri oli sanonut, että "sinulla on tosi pienet kengät ja ne pitäisi heittää roskiin". Poika oli yrittänyt selittää, että hänen jalkansakin ovat pienet ja kengät ovat hänelle ihan sopivat... Poika itse kyllä sanoo, että ei haittaa vaikka hän on pieni, koska pienet ovat nopeita. Ja hän pärjääkin hyvin liikuntatunneilla polttopallossa tms. leikeissä. Ekaluokkalaisissa (yhteensä n. 50 lasta) on pari muutakin samankokoista poikaa ja muutamia tyttöjä eli onneksi poika ei ole ainoa laatuaan.



Niille, jotka ihmettelevät miten pienikokoisuus voi olla ongelma, kerrottakoon että pienikokoisen lapsen voi olla vaikea esim. avata painavia ulko-ovia, kantaa tarjotinta ruokalassa ja ylettää ottamaan ruokaa linjastolta. Onneksi lapseni sai käydä eskarin tulevan lähikoulun yhteydessä, joten kaikkia näitä hän sai harjoitella jo ennen koulun alkua.



Pienikokoisuus voi aiheuttaa päänvaivaa myös vaatteiden suhteen - pojallani on siis käsitys siitä millaisia vaatteita hän haluaisi mutta niitä ei välttämättä ole saatavilla lapseni kokoa 116/122cm... Ja sopivaa koulureppua jouduttiin etsimään hieman - monissa repuissa ne kantohihnat ovat liian leveät kapeille hartioille. Valintamme (Haglöfs Tight S) on osoittautunut hyväksi; sopivan kevyt, hyvät säädöt ja kirjat mahtuvat mainiosti reppuun.



Koulu on sujunut mainiosti; lapsi huolehtii itse tavaroistaan ja läksyistään, hänellä on kavereita, opettaja on kiva ja hän menee kouluun mielellään. Eli ei meidän elämä pienikokoisuuden ympärillä pyöri eikä se rajoita elämää mitenkään. Ympäristön suhtautumisessa sen sijaan olisi toivomisen varaa; pienikokoisuus ei ole hämmästelyn aihe eikä lapsi ikäistään tyhmempi vain kokonsa takia...

koulussa pienikokoisuutensa takia:( Tosin poikamme on vielä selkeästi pienempi teidän poikaanne.

Kouluunmenomittoja en muista, mutta nyt tokalla on 119 cm ja 19 kg. Luokan pienin on.



Avoimin korvin kannattaa lasta kuunnella, vaikka täälläkin tulee kommentteja että mitäs tuosta. Poikaamme ei ole kiusattu, joskus joku on kommentoinut että ethän voi olla koululainen kun olet noin pieni. Se toki loukkaa. Lapsi väistää rajuimpia leikkejä esim. liukumäessä. Opettaja kommentoi tähän että se on kyllä viisautta kun joillain on massaa reilusti enemmän.



Juttelin pienikokoisen aikuisen kanssa ja hän piti tärkeimpänä sitä että lapsi huomioidaan ikäisenään ihmisenä vaikka sattuukin olemaan pieni.



Muutoin koulussa kaikki sujuu hyvin.

on n. 110 cm ja 17,5 kg. Luokan pienin, mutta pari muutakin pientä on. Paras kaveri luokalta on pari päätä pidempi.



Minkäänlaista kiusaamista ei (vielä) ole ollut. Isänsä oli aikanaan luokan pienin, eikä häntä ole koskaan kiusattu. Minäkin olin luokan pienin koulussa ja minua kyllä kiusattiin, mutta ei niinkään pienuudesta vaan ujoudesta.



Käytännön hankaluuksin on nyt eskarivuotena koulussa tullut esiin vain pari asiaa. Naulakkoon ei yletä, mutta aikuinen aina auttaa (aivan älytöntä että naulakot ovat niin korkealla). Välillä oli lupa jättää vaatteet toiseen, matalampaan naulakkoon, muta poika haluaa mieluummin pitää vaatteita samassa paikassa kuin muutkin.



Poika ei yletä pisuaarille, jolla muut pojat käyvät. Käy tietenkin sitten pöntöllä.



Sisäpelikenkiä ei heti löydetty noin pientä kokoa ja löydetyt maksoivat sitten melkoisesti.



Kivasti on eskari mennyt ja samalla porukalla jatkavat sitten saman open johdolla samassa rakennuksessa ensi syksynäkin. Open mukaan poikamme on pidetty kaveri, koska on reilu ja taitava peleissä ja leikeissä. Oppimispuoli sujuu erinomaisesti.

sillä kaikestahan voidaan! Oleellista on mielestäni se, että lapsella on psyykkiset valmiudet tulla näihin tilanteisiin rohkeana. Ja että hän luottaa siihen, että on tarpeeksi hyvä sellaisena kuin on. Jos muut siitä haukkuvat, niin HE ovat väärässä.



Oma poikani on keskimittainen, mutta varsin laiha ja epäurheilullinen. Kyllä hänelle on joskus sanottu, että hän on esim. hidas. Alkusyksy oli ekaluokkalaisilla melkoista voimien mittelyn aikaa ja paikan hakemista ryhmässä. Poika saattoi tulla kotiin melkein itkusilmin ja sanoa, että joku uhkasi vetää turpaan. SInnikkäästi vaan rohkaisin häntä silti ja yritin selitää, että nuo turpaanvetopuheet ovat poikien tapa uhota ja näyttää kovemmilta kuin ovatkaan. Ne loppuvat, kun ryhmä tutustuu paremmin toisiinsa.



No, nyt poika uhoaa itse näillä turpaanvetämisillä ym. Se ei siis tarkoita mitään oikeaa lyömistä, vaan poikien rehvastelukulttuuria. Hän on kasvanut siihen sisälle pikkuhiljaa. Samalla on kavereita alkanut löytyä ja poika menee tosi mielellään kouluun.



Sanoisin, että ujolla, aralla ja sisäisesti heiveröisellä on vaikeampaa kuin sillä fyysisesti heiveröisellä. Meidän pojan luokassa on monen kokoisia kavereita, osa päätä pidempiä kuin hän ja osa hänen 5-vuotiaan pikkusiskonsa kokoisia (116 cm). Ei se tunnu ainakaan meidän poikaa haittaavan.

hento ja pienikokoinen. On luokkansa toiseksi lyhin, mutta varmasti hennoin.



Minuakin mietitytti tuo kouluunmeno, mutta hyvin on mennyt. Poika ei myöskään ole kovin urheilullinen, mutta pärjää kaikessa ketteryyttä vaativassa toiminnassa ja on saanut siksikin itseluottamusta. Tietääkseni ei ole kiusattukaan ja muuten samanhenkisiä kavereitakin on löytynyt.



Yritä olla murehtimatta etukäteen. Lapsen itsetuntoa voi yrittää kohottaa tuomalla esiin hänen vahvuuksiaan mitä ikinä ne sitten ovatkin- vaikkakin juuri ketteryys tai muu nokkeluus. Varmasti poikasi pärjää!

Juuri kaikki käytännön asiat mietityttää. Eskarissa on jotain pientä naljailua ollut koon takia, lapset osaa olla niin raakoja...:( ap

Mun eskaripoika tällä hetkellä jotain 116-117cm ja eskariryhmässä montakin sen kokoista poikaa. Enpä ole koskaan tullut ajatelleeksi että kokoerot vaikuttais pärjäämiseen.

Mun eskaripoika tällä hetkellä jotain 116-117cm ja eskariryhmässä montakin sen kokoista poikaa. Enpä ole koskaan tullut ajatelleeksi että kokoerot vaikuttais pärjäämiseen.

117cm eskaripojan ryhmässä sekä kahdessa rinnakkaisryhmässä paljonkin alle 120cm poikia eikä todellakaan montaa 20cm pidempää. Mun poika nyt siis 117cm pitkä ja ennuste aikuisena on jotain 175-180cm välillä että melkoisia metriheikkejä teillä päin sitten kasvamassa!

ollu koko eskariajan päiväkodin suosituin lapsi.

Itseasiassa koko päiväkotihistoriansa ajan ollut erittäin suosittu.

Lapsi on empaattinen, iloinen, ei lyö eikä hauku muita, osaa antaa ns. yksityisyyden rajat muille lapsille. On lisäksi liikunnallinen ja kaikenkaikkiaan hyväntuulinen aina ollessaan pk:ssa.

Aikuisten taholta (päiväkodin hoitajat ja koulun opettajat) se taas saattaakin johtua pituudesta. Varsinkin pitkiltä lapsilta vaaditaan paljon ikäistään vanhempien taitoja, kun taas pieniltä ei vaadita välttämättä juuri mitään. Oma poikani on ikäisekseen pitkä (4v 114cm ja 20kg) ja päiväkodissa on myös toinen saman ikäinen (n.90cm pitkä) joten eron todella huomaa henkilökunnan käytöksestä.