Kauan pitää olla puutteessa ennen vieraisiin menoa?

riitti minulle, jonka jälkeen löysin täydellisen rakastajattaren, jolla oli myös hirveät halut mutta oma mies pihtasi.

Kummankaan pihtaaja-vaimot ja miehet eivät tiedä mitään meidän sutinoista, mutta ovat ilmeisen tyytyväisiä omalla tahoillaan selvästi, kun sitä ikävää seksiä ei enää vongatakaan.



Parempi ettei avioliitossa tiedä mitään toisen rakastajasta tai rakastajattaresta.

Kiinni ei myöskään kannattaisi jäädä.

Mutta ilman näitä järjestelyitä voisi mennä :mielenterveys: tai jotain muuta rikki.

Suosittelen vain yhtä avioliiton ulkopuolista :rakastaja-kumppania:

Kaikki hyvin toistaiseksi (ollut jo 3v.)

Mies 33

Tuntuu jotenkin kummalliselta, että voi elää jotain toista elämää salassa kumppanilta. Ehkä teillä on ihan toisenlainen parisuhde, kuin mihin olen tottunut.Meillä olisi ihan mahdotonta tehdä mitään selän takana, koska kumpikaan ei pystyisi katsomaan itseään peilistä. Jos toista pystyy pettämään ja jatkamaan kuin mitään ei olisi tapahtunut, on joko rakkaus kuollut tai ihmiseltä puuttuu joku perusominaisuus, kuten empatiakyky. Ja on meilläkin näiden 20 vuoden aikana tapeltu pihtaamisesta ja puutteesta, miten päin milloinkin. Minua haavoittaisi todella, jos en esim. tietäisi mieheni olevan tyytymätön tai hän ei antaisi minulle mahdollisuutta yrittää korjata tilannetta ensin. Sitoutuminen on lojaaliutta. Ja lojaalius on sitä, että toisen ihmisarvo on itseisarvo.

ei se nyt kuitenkaan niin kummallista ole. Eihän sitä koskaan tiedä aivan 100 varmasti kuin omat tekemisensä, jos niitäkään, kertoo itse kukin siitä peiliinkatsomiskyvystään sitten mitä tahansa. Kyllä mä väitän, ettei täysin avointa kahden ihmisen välistä suhdetta ole olemassakaan, kaikki valehtelevat toisinaan esimerkiks päästäkseen helpommalla joissain asioissa.



Oon ehkä jäävi arvioimaan mitä itseltäni puuttuu, varmaan paljonkin, mutta en mä näe tota vieraan kanssa fyysistä kanssakäymistä minään "kuoleman syntinä". Ylipäätään jos tota rupee tarkemmin miettimään, ni jokainen meistä varmaankin määrittelee ton "pettämisen" rajan ihan itse. Missä se kulkee? Onko esimerkiks suutelu pettämistä? entä kättely? Entä hiusten paljastaminen? Kasvojen paljastaminen? Eiku vaan Burkhaa pukemaan, ja tasa-arvon nimissä tietty sekä miehille, että naisille, omat koulut ja työpaikat jne. Ai niin, mut sitkin jää vielä mahdolliset Bi:t?



Tuntuu, että monet käsittävät ton lojaalisuuden ikäänkuin jonkinlaisena toisen omistuoikeutena; "et kyllä ...tana aja mun autoo". Mun mielestä se on paljon suurempaa lojaalisuutta kun voi luottaa siihen, ettei parisuhde vaarannu vaikka toisella oliskin joskus fantasioita muista kuin puolisostaan, ihastusta tai jopa ihan seksiäkin. Mitä empatiakykyyn tulee, niin missä on sen pihtarin empatiakyky? Miks sitä vaaditaan vaan "syyttömältä" osapuolelta? Itse tosiaan yritin tuoda ongelmaa esiin monta monituista kertaa eri tavoilla ilman, että se johti yhtään mihinkään. Eikä sinä mitään; jos ei toinen halua, niin eihän siinäkään ole järjen hiventäkään, että pitäis sitten kuitenkin "harrastaa" vasten todellista tahtoaan. Mun mielstä sellanen hipoo jo seksiin pakottamista tai jopa raiskausta ainakin henkisesti, ihan niinku toinenkin voi kokea sen pihtaamisen henkisesti todella vaikeaksi. Koska ainakin itselleni on seksissä tärkeintä, että siinä on kumpikin täysillä mukana, niin silloin on mielestäni molempien kannalta parempi, että hoitaa ne tarpeensa sitten parisuhteen ulkopuolella niin pitäis kummankin osapuolen saada halujensa mukaan ja olla tilanteeseen tyytyväisiä? Ellei sitten kuten aiemminkin vihjasin, tuo asia ole jonkinlainen ase ja alistamis- ja hallinnointikeino? Mut sellanen tapaus on mun mielestä vielä rutkasti etäämpänä rakkaudesta kuin tuo "pettäminen".



t;m46

Mä lupasin tahtoa rakastaa kunnes kuolema erottaa.



Ja henkilökohtaisesti tuohon lupaukseen liittyy myös se, ettei muita panna.

Mikäs siinä jos kyse on aidosta henkilökohtaisesta valinnasta. Ja siitähän se on, ei tossa mitään ohjearvoja voi antaa vaan on tapauskohtaista. Mulle ei kyllä rakastaminen ja rakasteleminen ole millään lailla synonyymeja. Rakasatan mä lapsianikin, veljiä, vanhempia jne., mut en rakastele. Rakastelemiseen ei välttämättä tarvita sitä mitä mä käsitän rakkaudella, eikä rakkaus myöskään vaadi rakastelemista.

t;m46

Onneksi ei sentään ole niin kauaa joutunut ikinä odottamaan. Exäni kanssa oli joskus parin kuukauden taukoja ja se oli aivan kamalaa. En pettänyt. Sitä tunti itsensä niin hylätyksi ja noloksi kun aina joutui vonkaamaan ja aina tuli pakit. Kun seksiä oli, niin se oli ihan kivaa, mutta kaikki tapahtui aina niin nopeasti. Kun minä pääsin vasta vauhtiin, niin mieheltä jo tuli ja hän ei ikinä jatkanut sen jälkeen. Käänsi kylkensä ja alkoi nukkumaan. Minä siinä sitten ihan täyden halut päällä jään kuin nalli kalliolle ja sekös alkoi syömään naista. Noh, erohan siitä loppujen lopuksi tuli, tosin tämä seksi-asia oli ihan niitä pienimpiä syitä eroon.

Nyt uudessa liitossani on alkanut seksin määrä myös harvenemaan. Joskus menee kuukausi, että saan. Elämme kyllä kieltämättä aika hektistä elämänvaihetta. Pieni vauva ja miehellä paljon töitä. Pelkään ihan älyttömästi, että tilanne ajautuu taas samaan kuin exän kanssa, vaikka suhteemme on muuten totaalisesti erilainen, parempi kuin exän kanssa koskaan. Yritän olla kärsivällinen, enkä halua painostaa. Pettäminen ei ole käynyt mielessänikään, mutta pornoa katson välillä ja masturboin säännöllisesti. Tämä on toisteiseksi riittänyt. Seksi on uuden kanssa miljoona kertaa parempaa kuin exän. Mies haluaa tyydyttää minut aina ensin. Se ottaa kieltämättä oman aikanasa, en ole helppo tapaus orgasmin suhteen. Ehkä sen takia mieheni ei aina "jaksa" ryhtyä siihen. Vaikka olisin monesti valmis niihin pikaisiinkin. Kyllä sekin on kivaa.



Mutta siis, kyllä se kipuraja menee siinä puolessa vuodessa maksimissaan. Sitten jo räjähtäisi pää naisellakin. Tsemppiä ap:lle.

Pitäiskö pelkästään tuon asian takia erota, onko parisuhde yhtä kuin seksi?

Kerrot, että mies sitä, mies tätä. Täytyy sulle sen verran valistaa, että olin kuitenkin 20+ vuotta menemättä vieraisiin peteihin. Kutsuja on tullut sitä ennen ja sen jälkeen, ja aina kutsujana on ollut nainen. Itse ei ole tarvinut aloitetta tehdä, riittää kun on normaalivartaloinen, itsestään huolta pitävä ja keskustelutaitoinen. Varmaan tyypillinen miehen vika sekin mielestäsi?

Vastaat itse omaan kysymykseesi. Onko parisuhde yhtäkuin seksi? Joko sitoudut parisuhteeseesi tai sitten et, jos et, niin lähdet siitä. Tuo että elät vaimosi kanssa pettäen häntä, tuhoaa häntä vain. Jos olisit armollinen vaimollesi, olisit uskollinen tai sitten jättäisit hänet. Mutta tuo mitä sinä "tarjoat" hänelle, on kaikkein pahinta mitä voi olla.

Pettäminen loukkaa aina. Jos teillä on ollut ongelmia seksissä, niitä asioita ei ratkota vieraisiin menemällä.

Arvostan miehiä joilla on selkärankaa. Jos sinulla olisi ollut selkärankaa, olisit ensin keskustellut vaimosi kanssa, ja jos ongelma ei olisi ratkennut, olisit eronnut. Sen jälkeen vasta katsellut uusia naisia. Mutta oikeita, tosi Miehiä on vaikea löytää. Sinä olet luuseri, mieshuora.

Pettäminen on sitä, että tekee jotain sellaista toisen ihmisen kanssa, mitä ei voi kumppanille kertoa. Ei siinä ole kyse mistään rajanvedosta suutelun tms. kanssa. Jos asiasta on yhdessä sovittu niin antaa mennä vaan!



Käsityksesi rakkaudesta on outo. Ns. romanttiseen rakkauteen ja parisyhderakkauteen kuuluu tuo eroottinen suhde myös. Lapsia tai veljeään rakastaa pikkuisen toisella tavalla kuin puolisoaan. Kuulostaa siltä, että et tunne kuin veljellistä rakkautta vaimoasi kohtaan. Silloin seksin voi helposti erottaa rakkaudesta.



Minä rakastan miestäni hyvin fyysisesti, siis että rakkaus tuntuu koko kehossa. Siihen kuuluu myös mustasukkaisuus ja se, että haluan kaikin tavoin olla hänelle mieliksi seksuaalisesti. Saan siitä itsekin energiaa. Minulla siis seksi ja rakkaus ovat erottamattomat, samoin väittää mieheni.



Fantasiat muista ihmisistä, porno yms. ovat täysin normaaleja. Pitkässä parisuhteessa sitä vauhtia täytyy välillä hakea uusilta suunnilta, mutta ei toisen selän takana. Yhteisymmärryksessä voi kokea vaikka mitä seikkailuja. Sielunkumppanuus ja seksuaalinen toteutuminen yhdessä ovat arvokas asia, jota pitää vaalia.



Pihtaaminen vallankäyttömielessä on ihan yhtä rumaa. Jos ei halua yrittää tai edes ymmärtää toisen tarpeita, on itsekästä vaatia toiselta täyttä kieltäytymistä. Mutta edelleen: puhumalla, rehellisesti ja yhteisymmärryksessä.



Näin meillä jo 18 vuotta

on moneen junaan. En mä ole ketään sitonut kiinni, asunnosta löytyy ulko-ovi joka on kummankin vapaasti kuljettavissa tai poistumissuunta osotetavissa. Ainakaan tällä haavaa siihen ei tunnu kummallakaan haluja olevan, et se siitä omalta osaltani.

t,m46

Oletteko puhuneet aiheesta vai onko se vain vonkaamista ja tappelua? Onko suhteessa muuta läheisyyttä? Ollaanko iholla vain silloin kun panettaa?



Ainoa aika jolloin itse olen kokenut haluttomuuta johtui ihan siitä että mies oli itsekeskeinen idiootti ja moni muukin asia oli todella pielessä suhteessa. Libido on aina ollut korkealla mutta myönnetään seksiä on käytetty aseena.



Henk,koht olen kyllä sitä mieltä että jos puheista, yrityksestä huolimatta seksuaalinen halukkuus ei kohtaa niin vieraisiin vaan. Missään tapauksessa ei siitä kuitenkaan tule kertoa puolisolle.



2 ukkomiehen fuckbuddy N32

Oletteko puhuneet aiheesta vai onko se vain vonkaamista ja tappelua? Onko suhteessa muuta läheisyyttä? Ollaanko iholla vain silloin kun panettaa? Ainoa aika jolloin itse olen kokenut haluttomuuta johtui ihan siitä että mies oli itsekeskeinen idiootti ja moni muukin asia oli todella pielessä suhteessa. Libido on aina ollut korkealla mutta myönnetään seksiä on käytetty aseena. Henk,koht olen kyllä sitä mieltä että jos puheista, yrityksestä huolimatta seksuaalinen halukkuus ei kohtaa niin vieraisiin vaan. Missään tapauksessa ei siitä kuitenkaan tule kertoa puolisolle. 2 ukkomiehen fuckbuddy N32

Ymmärrän pointtisi. Ehkä meitä vaimojakin on moneen junaan. Ymmärrettävästä syystä olet tutustunut vain niihin toistenlaisten vaimojen miehiin. Vedän nyt hieman takaisin, mitä kirjoittelin tuossa ylempänä m46:lle. Olen joskus vuosia, vuosia sitten kärsinyt laiskasta libidosta (ei kuitenkaan mitään 2vkon pihtaamista kuitenkaan). ymmärrän miestäni nyt paremmin, koska olen nyt itse se, joka haluaa enemmän. Olen luvannut sittemmin pyhästi, etten koskaan mistään syystä kieltäydy seksistä, enkä tarkoita mitään lahnailua, vaan kunnon panoa kun siihen ryhdytään.

Kumma kyllä, siihen kannattaa aiana ryhtyä. Olen huomannut myös sen, että mitä kauemmin on ilman, sitä vähemmän haluttaa. Puhun rehellisyyden puolesta vielä. Olisin valmis neuvottelemaan vieraissa käynnistä, jos tilanne sitä vaatisi, koska ymmärrän itse miltä tuntuu halujen kohtaamattomuus.

Fuckbuddyistakin voi tulla vaimoja ja päinvastoin.

Jokainen ihminenhän kait tässä maailmassa kattelee asioita omasta perspektiivistään, ainakin toivottavasti. Siellä ohjaamassa on sitten erilaisa takaraivoon iskostuneita moraalisääntöjä jotka on myö kaikilla, ja jokaisella omanlaisensa nekin. Meillä kristillisenä yhteikuntana ne pitkälti pohjautuu noihin kristillisiin moraalikäsityksiin ja vaikuttaa, vaikkei sitten niin uskovainen oliskaan. Siihen kuuluu myös toi "uskollisuus" joka juontaa juurensa ajoista jolloin nainen lähinnä oli miehen omaisuutta, miehiähän toi uskollisuuden vaade on aina kohdellut "hieman" hellemmin. Vertaa vaikka Casanova ja lumppu. tää on varmaankin alue jossa ollaan etäännytty vähiten huiviajoista, burkhista puhumattakaan.

t;m46

niin ei se mitä touhuilee vaan että pitää

touhut näkymättömissä ja pelit puhtaina

ja perhe elämän virkeänä eli jos sivu

nainti niin kolme koti peliä periaatteella

jo tuloksiin yltää ps koti peleissä

sitten ei ehkäisyä tulee syntisen kivaa

ja jälki kasvu on dodellinen onni

ihan sivistyneesti erota ja hankkia uuden naisen. Miksi pitää suhmuroida toisen selän takana kun kaikki muukin tuntuu mätttävän?

kai kysyit vaimoltasi mitkä ovat hänen mukaansa hyväksyttävät seksin muodot ja uskooko hän sen riittävän sinulle?



Puhutteko asioista muutenkaan?

seksi on niin monelle tärkein asia parisuhteessa? ja pettäminen kaiken loppu?



Ristiriitaista tuomita toisen pettäminen jos puolisoa ei seksi kiinnosta, vai voiko olla niin että sellaisellekin joka ei ole seksiin vuoteen suostunut seksi kuitenkin on niin tärkeä asia että sen takia pitäisi erota jos kumppani sitä muualta hakee?

Itse keksisin tuhat parempaa syytä eroon kuin syrjähypyt, lojaaliutta on minusta enemmänkin se että pysytään suhteessa ja kumppaneina eikä lähdetä rehellisyyden nimissä ensimmäisen syrjähypyn matkaan.



Ja entä sitten jos seksi kiinnostaa edelleen mutta oman kumppanin kanssa kemia puuttuu? Onko oikea ratkaisu aina heittää se avioliitto ja perhe romukoppaan, olla uskollinen tai erota? ilmeisesti niin, kun avioerotilastot ovat mitä ovat.



Ihmiset olisivat paljon onnellisempia jos ehdottoman uskollisuuden vaatimuksista vähän joustettaisiin. Onhan elämässä ja avioliitossa niin paljon muutakin, tärkeintä on minusta miten aviopuolison kanssa tullaan toimeen päivittäin, onko yhdessä hauskaa ja vallitseeko kunnioitus toista kohtaan? se että katselee muitakin ei kai yleensä ole kuitenkaan tarkoituksellinen loukkaus puolisoa kohtaan, paitsi ääritapauksissa joissa aviomies haluaa "kouluttaa" halveksumaansa pihtarivaimoa?



Romanttinen rakkaus on paljon suurempaa kuin totutut vaatimukset ja avio-oikeudet, eikä pelkkä fyysinen kanssakäyminen välttämättä takaa onnellista liittoa ensinkään, jossei tunnetta ole mukana.

Kirjoitusten perusteella osa naisista/vaimoista ei kykene tai halua ymmärtää, että parisuhteeseen, ja nimenomaan siihen pitkään kuuluu myös erotiikka/seksi. Näiden ajatus menee jotenkin, että henkiset arvot ja kunnioitus syventyvät ja korvaavat erotiikan/seksin.



Kyllä miehet ymmärtävät ja kestävät, jos aina ei haluta. Mutta jos nainen ei himoitse tippakkaan miestään ja näyttää sen verbaalisella ja non-verbaalisella viestinnänllä niin kyllä se syö parisuhteen edellytyksiä. Miehen kunnioitus parisuhdetta ja vaimoaan kohtaan rapistuu, pieninä palasina.



Eri maailmoissa elämisen osoittaa, että täällä ihmetellään, että eikö teillä ole muuta kuin seksi parisuhteen pohjana. Ap ja moni muu olisi jo lähtenyt liitosta vuosikausia sitten, jos tuo pitäisi paikkansa.



Suurelta osin haluamiskysymys on naisen osalta tahdon asia, näin viisaammat väittävät. Onko miehen halua ja seksi uhka vai mahdollisuus?

Meillä ei vaimon kanssa seksihalut kohtaa määrällisesti lainkaan ja itse ehdotinkin, että tämä saa harrastaa seksiä myös suhteen ulkopuolella, kunhan asia pysyy salassa. Meillä ei ole tästä mitään ongelmia tullut ja kaikki ovat enemmän kuin tyytyväisiä.

Kohta parikyt vuotta naikkarissa. Seksielämä on aikas dööd (ainakin mun tarpeisiin nähden) ja asiasta ei voi puhua, koska vaimo ei halua. Mä luulen, että meidän tilannetta ei voi fixaa, koska me ajatellaan koko asiasta täysin eri tavalla. En tarvitse sexiä puutteen poistamiseen (vasuri riittää hyvin). Luulen, että vaimo haluaa seksiä, koska on jostain lukenut sen kuuluvan parisuhteeseen ja mä en taas halua tehdä noita juttuja ihan "pro forma." Uskon, että hän ei tunne mitään intohimoa minua kohtaan mutta haluaa pitää kiinni nykyisestä elämästään ja on taatusti myös asiasta ahdistunut. Me ei vaan osata säätää tätä kuntoon ja taatusti erotaan jossain vaiheessa (ehkä tsekataan toi juttu kuitenkin lasten kannalta). En todellakaan ole mikään komistus mutta ihan normipeelo joka pitää fyysisesti ja henkisesti huolta itsestään ja hoidan myös > 50 % kotitöistä (mikä saattaa olla syynä siihen, että vaimo haluaa pitää kulissit pystyssä). Rehellistä olis kertoo ihan suoraan mikä mättää.

Ihan vaan rohkeesti otat uuden vaimon itelles, jos elät puutteessa. Vaihtoehtoisesti pyydä vaimoltas lupaa käydä vieraissa, mut pettämään elä missään tapauksessa ala, sillä se vielä kostautuu sulle seuraavassa syhteessa alentuneen pettämiskynnyksen muodossa.



M34