Kauan pitää olla puutteessa ennen vieraisiin menoa?

Ei sinun täällä kannata asiaa kysellä. Kysy se suoraan vaimoltasi. Johan on kumma, jos ei ala seksihaluja löytymään. Jos kuitenkin käy niin, että niitä haluja ei sittenkään löydy, niin lähde suhteesta. Pettäminen ei ole koskaan hyvä ratkaisu.

Minulla on parisuhdetta takana viitisentoista vuotta. Suhde alkoi seksillä, mutta muuttui hyvin nopeasti seurusteluksi. Vaimoni halut alkoivat vähetä hyvin nopeasti. Libidomme ovat olleet hyvin eritasoiset.



Asiasta riideltiin. Asiasta keskusteltiin. Asia painettiin villaisella. Ja taas riideltiin, keskusteltiin ja painettiin villaisella. Kuluneen vuoden aikana olen enää osannut kysyä: "Miten minun pitäisi sinun mielestäsi hoitaa huomattavasti voimakkaammat haluni?" Hän ei suostunut ottamaan asiasta enää edes tuon vertaa vastuuta. Ei vaatinut pidättäytymään, ei ehdottanut itsetyydytystä, ei enää selittänyt, että haluaisi itse haluta enemmän.



Kyllä hän tajuaa, miksi etäännyn hänestä. Olen sanonut suoraan, eikä hän ole tyhmä ihminen, ei totisesti. Kodin ulkopuolella hän on sosiaalisesti erittäin lahjakas, ja tekee menestyksekkäästi erinoimaisia ihmissuhdetaitoja edellyttävää työtä. Enkä tarkoita manipulointitaitoja, vaan oikeaa huomioimista.



Tiedän että hän haluaisi lapsen ja että hänen biologinen kellonsa tikittää vuosi vuodelta kuuluvammin. Mutta minä en halua lasta hänen kanssaan, koska en tunne että tätä suhdetta olisi yritetty ylläpitää tai kohentaa tasapuolisesti. Niin muodoin, jos hän on lähitulevaisuudessa raskaana, ero on käsillä. Tosin onhan sitä tässä lähestytty muutoinkin.

päinvastoin, jos ei rakastele niin ei minun mielestäni kyllä rakastakkaan...

Mulle ei kyllä rakastaminen ja rakasteleminen ole millään lailla synonyymeja. Rakasatan mä lapsianikin, veljiä, vanhempia jne., mut en rakastele. Rakastelemiseen ei välttämättä tarvita sitä mitä mä käsitän rakkaudella, eikä rakkaus myöskään vaadi rakastelemista. t;m46

päinvastoin, jos aviopari ei rakastele niin ei minun mielestäni kyllä rakastakkaan toisiaan...

ps. postasin uudestaan kun jäi lainaus pois...

kai minäkin kuvittelin kun olin eroaikeissa ja ilmotin siitä puolisolleni. En sitte tiedä oliks se sääliä, empatiaa vai mitä hyvänsä, mutta kovasti vaikutti myös itseeni tuo toisen hekisen ja fyysisen tilan selkeä muutos, pahoinvointi sen jälkeen. Siks jatketaankin yhdessä ja sitä rakasteluakin, tai ainakin seksiä, nyttemmin toisinaan on myös. Et näillä niinku nyt mennään.

t;m46

Ei se välttämättä ole aina niin,että pettämään mennään sitte kun on ollut seksitöntä aikaa joku tietty määrä. Ei se myöskään ole enemmän oikeutettua tietyn ajan jälkeen.



Pettää voi myös hellyyden puutteesta tai siksi että ei saa kotona sitä mitä haluaa. Kotona voi olla seksiä kerran kuussakin,mutta jos jää halut tyydyttämättä niin se on ihan sama vaikka ei olisikaan seksiä ollenkaan.



Pahinta on puolison jatkuva arvostelu kumppanin sesitaidoista tai muista henkilökohtaisista ominaisuuksista. On henkisesti niin sanotusti lyöty.



Kaikki ei aina huomio muitakin vaihtoehtoja.

riitti minulle, jonka jälkeen löysin täydellisen rakastajattaren, jolla oli myös hirveät halut mutta oma mies pihtasi. Kummankaan pihtaaja-vaimot ja miehet eivät tiedä mitään meidän sutinoista, mutta ovat ilmeisen tyytyväisiä omalla tahoillaan selvästi, kun sitä ikävää seksiä ei enää vongatakaan. Parempi ettei avioliitossa tiedä mitään toisen rakastajasta tai rakastajattaresta. Kiinni ei myöskään kannattaisi jäädä. Mutta ilman näitä järjestelyitä voisi mennä :mielenterveys: tai jotain muuta rikki. Suosittelen vain yhtä avioliiton ulkopuolista :rakastaja-kumppania: Kaikki hyvin toistaiseksi (ollut jo 3v.) Mies 33

ja 10 vuotta tuli juuri täyteen.

Muutama vuosi kärsittiin molemmat fyysisen kosketuksen puutteesta, ennenkuin toisemme löydettiin.

N45

ja niin kauan kuin miehet tätä toisilleen toistavat totuutena jatkuu epäonni avioliitoissa:



Suurelta osin haluamiskysymys on naisen osalta tahdon asia, näin viisaammat väittävät



Ei haluja voi tahdon voimalla luoda, tai tukahduttaa. Mutta se, toteuttaako halunsa, tai toimiiko niiden vastaisesti, SE on tahdon asia.



Useimmiten ainaki jossain vaiheessa suhdetta molemmat, tai ainakin toinen puoliso toimii vastoin halujaan/tukahduttaa halunsa ja riutuu hiljaa. Mutta uskollisuushan on tärkeintä, vai?

Olen niitä naisia, joka on joutunut tukahduttamaan halunsa suhteessa ja nyt, lopputuloksena, en enää halua seksiä laisinkaan. En enää halua miestäni, suorastaan karttelen häntä. Masentavaa, minä kun olen ollut vuosia se halukkaampi osapuoli ja tämän takia saanut pettyä liian monta kertaa; mm. kaikki ulkomaanmatkamme ovat olleet pettymyksiä, kun olen kuvitellut meidän lähtevän lemmenlomalle, mutta kuvitelmiksihan ne aina ovat jääneet. Olen vongannut, olen tyrkännyt omia alastonkuviani hänelle hänen exänsä alastonkuvien tilalle (jotka itsekkäästi vaadin hänet poistamaan koneeltaan), olen ehdotellut seksitreffejä, joille saapuessaan mies ehdottikin kaljalle lähtöä...

Ja nyt ovat haluni nuupahtaneet täydellisesti. En enää fantasioi miehestäni, kuten ennen tein lähes päivittäin. Nukkuminen tuntuu paremmalta vaihtoehdolta kuin mahdollisen seksin odottelu. Tuntuu kurjalta, kun mieheni ehkä kerran kuussa haluaa ja silloinkin pyrin hänet nykyisin siis torjumaan.

Mitä sanoa kumppanille, kun ei enää yhtään halua? Mitä tehdä, jotta voisi vielä haluta? En todellakaan tiedä.

ja niin kauan kuin miehet tätä toisilleen toistavat totuutena jatkuu epäonni avioliitoissa: Suurelta osin haluamiskysymys on naisen osalta tahdon asia, näin viisaammat väittävät Ei haluja voi tahdon voimalla luoda, tai tukahduttaa. Mutta se, toteuttaako halunsa, tai toimiiko niiden vastaisesti, SE on tahdon asia. Useimmiten ainaki jossain vaiheessa suhdetta molemmat, tai ainakin toinen puoliso toimii vastoin halujaan/tukahduttaa halunsa ja riutuu hiljaa. Mutta uskollisuushan on tärkeintä, vai?

En ole tuota itse keksinyt, vaan todella alan ammattilainen. Ei siis suurimmalta osin vaaan suurelta osin.

No näkökulmakysymys, että että meneekö sen taakse, että kun ei haluta niin sitten se on lupa loppuelämän lupa olla haluamatta vai tekeekö asian eteen mitään.

Aivot piti olla naisen suurin sukupuolielin ja ja on kyllä naisen yksi valinta muiden joukossa, että harjoittaako aivojumppaa vai ei.

Jos kumppani jätetään fyysisesti tai henkisesti täysin paitsioon, mielestäni siinä vaiheessa suhde on joiltain osin päättynyt.

Parisuhteessa kuuluu pitää huolta MOLEMPIEN osapuolten tarpeista ja seksin pihtaaminen on tässä(kin) tapauksessa ollut vallan käytön väline.

Missä ihmeessä on kirjoitettu sääntö, että aina nainen saa päättää milloin seksiä harrastetaan?

Ja jos sekin on NEVER, eihän sellaiseen tarvitse kenenkään parisuhteessa olevan miehen suostua.

Itse naisena hakisin seksiä muualta, jos kotona ei sais. Ihminen on seksuaalinen olento, jonka tarpeita kuuluu kunnioittaa!

Mikä teitä muita naisia vaivaa? Seksihän on ihanaa!

NainenÄiti37

Valitettavasti porno on todennäköisesti heikentänyt rakastajan taitojasi, mutta aina voi parantaa tilannetta. Aloita tarjoamalla hierontaa ja kertomalla vaimollesi haluistasi. korosta, että haluat hänellekin nautintoa. Vieraisiin menoon et ole oikeutettu - tietenkään. Mitään hyvää ei saa helpolla. :D

Aina jaksaa kummastuttaa, kun ihmiset ei puhu keskenään. Porno voi loukata naista tosi syvästi esim. juuri synnytyksen jälkeen, kun keho on mitä on. Puhukaa puhukaa. Tämä on väärä foorumi parisuhteen hoitoon. Ja tietenkään et ole oikeutettu vieraisiin menoon!

Missä on sanottu herran katsoneen pornoa ennen kuin rouva otti ja sulki namulaarin? Jotkut naiset kuvittele että voivat kintut ristissä ja miehen pitäisi vaan kärvistellä.



Aina puhutaan naisen tunteista jne... Mutta miten on miehen tunteet ja halut. Rakastaako tälläinen vaimo miestään?



Jos vieraissa käynti pelastaa liiton ja takaa lapselle ehjän perheen niin sadetakki päälle ja viidakkoon.

odotin puoli vuotta. Helppoo ehdottaa puhumista jne., mut se useini vaatii kahta ihmistä eikä mitään monologia et syntyis keskustelua. Meillä arki sujui mitä mainioimmin, talous ok jne. Otin aina välillä esille tota läheisyyden vähäisyyttä suhteessamme ilman sen kummempaa vastakaikua. Itselleni se olisi tärkeää mut tuntui, että kumppanille ei. Kokeilin myös kaikkea maan ja taivaan väliltä, yltiöpäistä kodinhoitoa jne, mut ei tuohon alueeseen mitään vaikutusta.



20 vuoden yhdessäolon aikana vaan hiipui tuo puoli suhteesta ja vaikka olin ollut "periaateuskollinen", mitä se sitten kullekin merkitsee, niin päätin puolen vuoden seksittömän ajanjakson riittävän siihem että toi uskollisuusvelvoite on keskenämme rauennut. Eihän voi olla uskollinen ei kenellekään? Mun mielestä seksuaalisuus ei ole vaimolle ikinä ollut lähelläkään ykkösprioriteetti, ja ehkä aiemmin sitten oli harrastanut tota hieman useammin ihan vaan velvollisuudentunteesta?



Miten hyvänsä, itellä toi läheisyyden puute jäyti takaraivossa jatkuvasti ja vaikutti omaan käytökseen ja kärttyisyyteen; oli asia mikä hyvänsä niin siihen suhtautumiseen oman mausteensa aina pukkas toi kanssakäymisen puuttuminen. Kun sit puoli vuotta oli vierähtänyt kuivaa kautta katsoin, ettei enää ole noissa asioissa vaimolle tilivelvollisuutta ja taruinkin sitten heti ekaan vastaantulevaan tilaisuuteen.



Ja sen jälkeen sitten aika moneen muuhunkin. Elämän laatu ja parisuhde parani merkittävästi, hymy palas kasvoille kun ei enää toi puute häirinnyt joka kerta kun pari suunsa avasi. Tätä jatkui sitten pari vuotta kunnes vasttaan tuli tapaus joka alkoi kiinnostaa enempikin. Siitä ajatukset sitten eteni siihen, että haluanko todella viettää loppuikäni näin, tällaisessa parisuhteessa, vai olisko aika astua eteenpäin? Päätös oli näennäisesti helppo.



Päätin että lähden nykyisestä suhteestani, mut en suinkaan pikamarssia jos ei lähetetä, vaan "oikeaan aikaan", lähinnä tarkastellen sitä lasten kannalta milloin tilanne olisi heille vähiten vaikea. Ja luonnollisesti korrektina kerroin aikeistani myös vaimolle, samoin kuin noista muista suhteista. Vaikutus oli kovin erilainen kuin mitä olin kuvitellut. Vaimo romahti täysin sekä henkisesti, että fyysisesti. Niin pahasti, että oikeesti rupes pelottaa miten hänelle käy. Olin ollut aivan varma, ettei hän tunne mitään minua kohtaan, enkä vastaavasti enää minä häntä kohtaan mitään varsinaista "rakkautta", mutta olin väärässä.



Niinpä sitten jonkin ajan kuluttua vedin tuon "ukaasin" takaisin ja lupasin jatkaa parisuhteessa niin kauan kuin vaimo sitä haluaa. Sen jälkeen löytyi sitten jo enempi halua tohon kommunikointiinkin ja joitain lukkoja sai avattua sekä toi seksielämäkin palasi "ennalleen". Harmi vain, että tuona väliaikana oli tullut sen verran kokemuksia, ettei victoriaaninen virkamiesseksi enää mitään ihmeellisiä elämyksiä tarjoa. Ja kun tietää "paremmasta", intohimoisesta nautinnosta puolin ja toisin, niin ei tuo enää niin kauheasti itseäkään kiinnosta. En ole koskaan tarvinnut enkä halunnut naista miksikään "tyhjennysastiaksi", vaan taspuoliseen kanssakäymiseen ja nautintoon, ja noi vaimon pitkän ajan pidättymiset vei ajatukset siihen, ettei asia todellakaan hänelle kovin tärkeä alue ole.



Niinpä tämän hetkinen tilanne on se, että arki rullaa edelleen kuten ennen, seksiä harrastamme keskimäärin ehkä kerran viikkoon. Ulkopuoliset suhteet ovat jääneet mukana kuviohin, ja niissä tuo fyysinen kanssakäyminen on vilkkaampaa kuin kotiseinien sisällä. Vaimo on suhtautunut asioihin yllättävän hyvin, on vain todennut tapahtuneen lisänneen hänen epävarmuuttaan. Pidän edelleen kiinni siitä, että parisuhteemme jatkuminen on täysin vaimoni käsissä, lasten tilannekin alkaa olla jo sellainen, ettei ero varmaan sen kannalta enää juuri heidän elämänsuuntiaan muuttaisi. Nähtäväks jää sitten mikä on lopputulema viiemistään silloin kun kun lapset muuttaa pois.



t;m46

Olen seurannut lähipiirini tapahtumia ja on todettava, että mies ei lähde parisuhteesta ennenkuin on uusi hoito valmiiksi katseltuna.Täyshoidosta ei luovuta. Olisi pelkästään selkärankaista erota ensin tai ainakin ilmoittaa aikeistaan etukäteen.



Iljettää tuo edellinen tarina. Ihme, etti vaimosi tehnyt itsemurhaa!

Itse olen tälläinen periaateuskollinen mies. Joku heitti, että puoli vuotta ja lupa lähteä vieraisiin. Tuota en allekirjoita, koska sitä sitoudutaan myötä ja vastoinkäymisiin.



Siinä se periaateuskollisuus mitataan, kun erotiikkaelämä hiipuu ja mies alkaa olla onneton sillä saralla sen 10-20 vuotta. Yleensä ne lapsetkin kasvaa aikuisiksi, ja yllätys yllätys ero voi tulla. Sitä ihmettelen, että jos se sitten aina kauhea yllätys vaimolle. Kun lapset on tehty ja asunto ja asuntolaina saatu niin tuntuu, että naisille on saavutettu etu ryhtyä haluttomiksi.



Miesnäkökulmaa on, että jos ollaan sitouduttu olemaan yhdessä ja harrastamaan seksiä vain yhden naisen kanssa, niin kyllä sitä seksiä sitten pitää myös olla.

Erosta ei keskusteltu edes silloin, kun vaimo oli jo jäänyt kiinni vieraan panemisesta. Eli ei sitä selkärankaa löydy naisiltakaan. Kyllähän selusta pitää varmistaa, että on paikka minne palata. Tapahtuneesta aikaa pian 2 vuotta ja edelleen se vaikuttaa parisuhteeseen, varsinkin seksiin negatiivisesti.

M33

Olen seurannut lähipiirini tapahtumia ja on todettava, että mies ei lähde parisuhteesta ennenkuin on uusi hoito valmiiksi katseltuna.Täyshoidosta ei luovuta. Olisi pelkästään selkärankaista erota ensin tai ainakin ilmoittaa aikeistaan etukäteen. Iljettää tuo edellinen tarina. Ihme, etti vaimosi tehnyt itsemurhaa!

Olen seurannut lähipiirini tapahtumia ja on todettava, että mies ei lähde parisuhteesta ennenkuin on uusi hoito valmiiksi katseltuna.Täyshoidosta ei luovuta. Olisi pelkästään selkärankaista erota ensin tai ainakin ilmoittaa aikeistaan etukäteen. Iljettää tuo edellinen tarina. Ihme, etti vaimosi tehnyt itsemurhaa!

Mikä siinä erityisesti iljetti? Miten mielestäsi olisi pitänyt toimia? Mä kerroin monta kertaa, että meillä on mielestäni pelkkä "toimintaministeriö", missä rutiiniasiat hoituu ja arki sujuu maniosti, enkä ole tyytyväinen asiain tilaan. En toki nähnyt mitään syytä minkä takia olis pitänyt toimia siinä järjestyksessä, että ensin eroaa ennenkuin hakee sitä fyysistä läheisyyttä muualta. se puoli ei vaimoa tuntunut kiinnostavan niin ajattelin sen olevan hänelle merkityksetön asia, silloinhan sen jos istten harrastan noita asioita jonkun muun kanssa ei pitäis olla häneltä millään lailla pois?

Vai onko siinä kuitenkin kyse vain kiristämisestä ja alistamisesta? Ja minä olen sitten se syyllinen, vaikka olen yrittänyt asioista puhua, niitä selvittää ja olla mieliksi tuloksetta? Ei mulla ollut alunperin aikomusta lainkaan erota, mutta kuten sanoin, rupes tulemaan voimakkaita tunteita yhtä tapausta kohtaan ja mieli muuttui. Toki se muuttui sitten takasinkin päin, mutta emme mielstäni edelleenkään ole seksuaalisesti kovinkaan yhteensopivia. Kaikki muu sen sijaan toimii erinomaisesti. Pitäiskö pelkästään tuon asian takia erota, onko parisuhde yhtä kuin seksi?

Kerrot, että mies sitä, mies tätä. Täytyy sulle sen verran valistaa, että olin kuitenkin 20+ vuotta menemättä vieraisiin peteihin. Kutsuja on tullut sitä ennen ja sen jälkeen, ja aina kutsujana on ollut nainen. Itse ei ole tarvinut aloitetta tehdä, riittää kun on normaalivartaloinen, itsestään huolta pitävä ja keskustelutaitoinen. Varmaan tyypillinen miehen vika sekin mielestäsi?