Lue keskustelun säännöt.
Vaativa vauva - vaiko kipeä sittenkin?
24.02.2011 |
Kahden allergiavauvan kokemuksella pohdin tässä päivänä eräänä, että monikohan ns. vaativa vauva oireileekin tosiasiassa ruoka-aine allergiaansa.
Meillä esikoinen huusi heti synnäriltä asti monta tuntia joka yö puolen yön ja aamuviiden välillä, ja oli todella itkuinen päivisinkin. Kovat huudot loppuivat, kun itse ymmärsin ryhtyä maidottomalle imeytsdietille lapsen ollessa 3 kk. Senkin jälkeen lapsi oli kuitenkin vielä ns. vaativa vauva; perustyytymätön, nukkui lyhyitä päikkäreitä, ellen jaksanut työnnellä vaunuissa tuntikaupalla, eikä viihtynyt missään vaiheessa yhtään itsekseen lattialla tai sitterissä, vaan jatkuvasti piti viihdyttää ja hyssytellä.
Nyt sitten kuopuksella on vauva-aikana todettu paljon laajemmat allergiat, mutta kun imetysdietti on saatu hyvän allergologin avulla kuntoon, on tämä aiemmin myös hyvin itkuinen ja vaativa vauva oikea päivänsäde. Ei paljon huutele, ellei ole väsynyt tai nälkäinen ja lattialla ja sitterissäkin viihtyy itsekseen niin, että pystyn laittamaan ruokaa yms. askareisiin.
Olenkin alkanut pohtia, että esikoisenkin kohdalla taisi sittenkin olla kysymys laajemmista allergioista. Maidon poisjättämisellä saatiin pahin terä lapsen tuskasta pois, mutta kipuaan taisi pieni edelleen oireilla, kun ei kovin tyytyväinen vauvavuotensa aikana monesti ollut. Vaikka lapsi onkin nyt terve ja toimelias taapero, tuntuu edelleen kurjalta, että hän joutui niin kovasti kärsimään vauva-aikanansa.
Elämä tämän kakkosen kanssa, kun lapsi on terve, tuntuu niin uskomattoman erilaiselta kuin esikoisen vauva-aikana. Alan vähitellen ymmärtää niiden äitien puheita, jotka kertovat nauttivansa/nauttineensa vauva-ajasta. Kyllä vaan oma terve, hymyilevä vauvan pullero ON maailman suloisin olento.
En tällä pohdinnallani toki väitä, etteikö lapsilla olisi temperamenttierojakin ja varmasti jotkut vauvat ihan oikeasti ovat ns. vaativia, ilman, että heillä olisi minkäänlaista vaivaa tai kipua. Silti kehottaisin tällaisten vauvojen äitejä miettimään myös ruoka-aineallergioiden mahdollisuutta ja kokeilemaan imetysdiettiä tai allergiakorvikkeita. Lapsen kuntoon saaminen on niin äärettömän palkitsevaa. Elämä todella hymyilee, kun vauva jokeltelee tyytyväisenä.
Kommentit (3)
Ihanaa että teillä menee paremmin ja vauva voi hyvin!
Meillä esikoinen oli aivan samanlainen kuin kuvailit omaa esikoistasi, olin tulla hulluksi ja uuvuin. Tilanne parani kun lapsi oppi istumaan ja nousemaan itse pystyasentoon, mikä näin jälkikäteen on saanut minut epäilemään refluksia.
Nyt1,5 vuotiaana hän on mitä aurinkoisin ja hyväntuulisin lapsi, eli ehkä se ei sittenkään ollut muuta kuin fyysistä kipua. Harmittaa etten vaatinut tarkemmin ottamaan selvää mikä tyttöä niin huudattaa.
Nyt odotamme toista ja toivon tietysti ettei sama toistu, mutta jos tilanne siltä näyttää, aion kyllä koittaa sulkea pois allergioiden tai refluksin mahdollisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroa kuin yöllä ja päivällä. Esikoinen nukkui alusta asti törkeän hyvin, 3-kuisesta eteenpäin ihan kunnon yöunia ja aina oli leppoisalla tuulella. Ihmetteli elämää, söi mitä eteen kannettiin ja hauskuutti kaikkia.
Kakkosen kanssa lähti tukka päästä jo laitoksella. Raivoisaa huutoa, "joo joo kolmen kuukauden koliikki" -diagnoosia neuvolasta ja lääkäreiltä, ei nuku, iho täynnä punaista karheaa laikkua. Onneksi vein yksityiselle, diagnoosina maitoallergia, korvikkeena lopulta Neocate ja nyt 6-kuisena jo useampi ruoka-aineallergia, mm. kaikki tähän mennessä kokeillut viljat.
Nämä kaksi lasta ovat aivan eri pesueesta ja olen niin kiitollinen, että oli alla tuo kokemus "helposta, normaalista" esikoisesta. Muuten en olisi tämän kakkosen kanssa ollut niin nopeasti jyvällä siitä, että tuollainen huuto ja iho-oireilu kertoo jostakin isommasta. Terveysasemalla kirjoitettiin kortisonirasvaa ja antibiootteja, ei kuulemma ollut allergiaa, korkeintaan yleistä atooppista oireilua. Jos olisi ollut esikoinen, rasvattaisiin varmaan vieläkin rasvakääreillä ja uitettaisiin kortisonissa ja ihmeteltäisiin, kun ei auta.
Olen myös ihan ketterästi itselleni kateellinen siitä esikoisen helposta vauva-ajasta. :D
Piilevä refluksi on toinen sellainen vaiva, joka lienee täysin alidiagnosoitu. Sehän "paranee" sitten itsestään kun lapsi oppii kävelemään.