Aikuiselta kysyttävää toiselle aikuiselle: kertokaa ajatuksianne.

Maailmantuskaa koen varmasti, mutta miten elää elämää ilman että se vie elämänilon kokonaan?

Minä ajattelin nuorempana hyvin paljon tuolla tavoin. Kärsiville (villi)eläimille et mitään voi tehdä, se kuuluu luontoon. Ei ehkä ole mukava ajatus, että eläimet elävät kärsien kylmyyttä, nälkää ja pelkoa ennen kuin ne joku syö. Näin kuitenkin tapahtuu, ja olen sen hyväksynyt, koska yhtä lailla voisin itkeä sitä, että aurinko nousee joka päivä. Näin vain on. Ei-villien (tässä tapauksessa tuotanto-) eläinten vointiin voit parhaiten vaikuttaa olemalla syömättä niitä. Yksinkertaista.



Lasten ja ihmisten kärsimys on sitten vaikeampi juttu, ja samalla se kylmempi. Itse olen tutkinut jonkin verran maapallon materiaalivirtoja ja muuta kulutusta ja ylikansoittumista. Olethan ap kuullut näistä "Tarvitsisimme neljä maapalloa lisää, jotta voisimme elää kuten elämme nyt"-tutkimuksista? Ne ovat täysin totta. Meitä on todella paljon liikaa. Itse hyvin tieteellismielisenä olen saanut lohdutusta (huono sana, mutten keksi parempaa) siitä, että vaikka joidenkin ihmisten elämä on kärsimystä täynnä ja lapset kuolevat, niin tämä auttaa koko maapalloa siinä, että se voisi toimia vielä hieman kauemmin. Maapallo on niin uskomaton ja käsittämättömän ainutlaatuinen maailmankaikkeudessa, että yksittäisten olentojen kärsimys ei ole verrattavissa siihen, että se saa vielä olla olemassa.

Mä koin sitä pitkään myös. Sitten mä aloin ajatella, että on oikeastaan ihan huollua syyllistyä siitä, mitä muut ihmiset tekevät toisella puolella maapalloa. On luonnonkatastrofeja, mutta myös paljon sellaista pahaa, jonka ihmiset ihan itse siirtävät sukupolvelta toiselle. On heidän vastuullaan muuttaa käytöstään.



Mä keskityin ihan vaan tähän kotimaahan ja lähiympäristöön, ja olen paljon onnellisempi. Teen oman osani MLL:n ja muiden järjestöjen kautta ja saan siitä hyvän mielen. Ihminen voi ajatella globaalisti,mut kuitenkin se ainoa realistinen keino vaikuttaa, mikä monille on tarjolla, on toimia paikallisesti oman yhteisön hyväksi.



Auttaisko ap jos ajattelisit, että olet vaan ihan tavallinen ihminen, etkä pysty muuttamaan maailman kärsimystä. Voit sen sijaan tehdä jotain konkreettista ihan vaan oman yhteisösi hyväksi - siinä näkee että hyvä kantaa hedelmää ja siitä saa itsellekin voimia.

Olen lopettanut kaikki hyväntekeväisyydet ulkomaille esim. vauvanvaatteiden ja lelujen lahjoitukset itänaapuriin väärinkäytösten takia. Henkilökunta omi ne itselleen ja myi edelleeen.

Jelpin joitakin lapsia lähipiirissä anonyymina. Sossupuoli tai srk vievät lahjoittamiani tavaroita tarvitseville perheille. Helpompi toimia näin, ainakin minulle.

mutta tuo ylikansoittuminenhan on nimenomaan köyhien maiden ongelma ja pitäisi hoitaa muulla tavoin, kuin niin että "ylimääräiset" vain kuolevat pois. Tällä hetkellä maapallolla vallitsee karkea epätasapaino taloudellisen hyvinvoinnin suhteen, eikä rikkailla mailla löydy kiinnostusta korjata tilannetta. Minusta on hyvä, että löytyy ap:n kaltaisia ihmisiä, jotka näkevät laajemmalle kuin sen oman elinpiirinsä.

Oletko ap harkinnut ryhtymistä järjestötyöhön tai politiikkaan?

Minä ajattelin nuorempana hyvin paljon tuolla tavoin. Kärsiville (villi)eläimille et mitään voi tehdä, se kuuluu luontoon. Ei ehkä ole mukava ajatus, että eläimet elävät kärsien kylmyyttä, nälkää ja pelkoa ennen kuin ne joku syö. Näin kuitenkin tapahtuu, ja olen sen hyväksynyt, koska yhtä lailla voisin itkeä sitä, että aurinko nousee joka päivä. Näin vain on. Ei-villien (tässä tapauksessa tuotanto-) eläinten vointiin voit parhaiten vaikuttaa olemalla syömättä niitä. Yksinkertaista.

Lasten ja ihmisten kärsimys on sitten vaikeampi juttu, ja samalla se kylmempi. Itse olen tutkinut jonkin verran maapallon materiaalivirtoja ja muuta kulutusta ja ylikansoittumista. Olethan ap kuullut näistä "Tarvitsisimme neljä maapalloa lisää, jotta voisimme elää kuten elämme nyt"-tutkimuksista? Ne ovat täysin totta. Meitä on todella paljon liikaa. Itse hyvin tieteellismielisenä olen saanut lohdutusta (huono sana, mutten keksi parempaa) siitä, että vaikka joidenkin ihmisten elämä on kärsimystä täynnä ja lapset kuolevat, niin tämä auttaa koko maapalloa siinä, että se voisi toimia vielä hieman kauemmin. Maapallo on niin uskomaton ja käsittämättömän ainutlaatuinen maailmankaikkeudessa, että yksittäisten olentojen kärsimys ei ole verrattavissa siihen, että se saa vielä olla olemassa.

todellakin, ymmärrän että maailmassa eläinten kesken on luonnonlaki ja se, että seepra kuolee savannilla leijonan hampaissa ei aiheuta mitään tuskaa: kyseessä on luonnollinen prosessi, jota tarvitaan luonnon monimuotoisuuden sekä yleisen toiminnan säilyttämiseksi.



Luonnonkatastrofit myös eivät aiheuta järjetöntä tuskaa, koska ne ovat täysin ihmisen vaikutusvallan ulkopuolella. Mutta sitten nämä pienet, jotka joutuvat elämään nälässä, väkivallan ikeessä tai jossain vielä kamalammassa tilanteessa. Ja eläimet, joista juuri sai taas Hesarissakin lukea: kuinka tuotantoeläimille aiheutetaan tahallista tuskaa. TAHALLISTA.



Ahdistaa niin hemmetisti, että vaikka muuttuisin vegaaniksi, muuttaisin koko perheeni vegaaneiksi ja muuttaisimme jonnekin susirajalle täysin omavaraistalouteen, on se pisara meressä vain, kun ajatellaan maapallon jatkuvaa ylikansoittumista ja mitä se tekee eläimille ja köyhyydessä eläville.



Politiikka vaikuttaa niin likaiselta, etten koe sen avulla voivani vaikuttaa. Järjestötoimintaa olen sivunnut päätyöni ohessa, mutta siinäkin usein näkee vain lisää tuskaa (esim. kiireelliset huostaanotot), joita pohtien sitten yöni taas valvon.



Mutta hienoa, että saan jakaa täällä ajatuksiani, ja saan vastakaikuakin.

mulla tepsi!

tapoja auttaa kuin mennä politiikkaan tai just niihin rankimpiin vapaaehtoishommiin. Minä esimerkiksi olen ollut mukana vapepan etsintäryhmässä, MLL:n toiminnassa ja aihan vaan paikallisessa asukastoiminnassa. En mä koe että mulla ois edes mitään koulutusta/resursseja olla mukana jossain lastensuojelutapauksissa tai eläinrääkkäysjutuissa.



Suurin osa ihmisistä on ihan tavallisia, hyväntahtoisia tyyppejä, ja mut heistäkin monet, ellei kaikki, tarvitsevat jossain elämänsä vaiheessa jonkinlaista tukea ja apua. Se apu on ihan yhtä arvokasta, vaikkei sen avun kohde ole äärimmäisessä kriittisessä tilassa. Vapaaehtoistyötä voi tehdä ihan omasta osaamisesta käsin; mennä spr;n tai seurakunnan toimintaan mukaan, käyttää omaa ammattitaitoaan yhdistysten hallituksessa jne.



Tuo eläinsuojelupuoli minuakin usein mietityttää. Ostain luomuna sen minkä voin, liha on suurilta osin riistaa, kala luonnonvesistä ja tietyt tuotteet jätän ostamatta. Eihän se paljoa ole, mut tietääpä ainakin ettei se oma pihvi ole joutunut kärsimään.

5

ja sun negatiivisuutesi vaan lisää sitä osaltaan. Eli voisitko ajatella että tuot omalta pieneltä osaltasi positiivisuutta, iloa ja onnea tähän maailmaan olemalla ja levittämällä itse ympärillesi positiivista mielialaa.



Se, että sinä täällä murehdit ja synkistelet ei todellakaan auta yhtäkään kärsivää. Koeta mieluummin tuntea iloa siitä pienestä vähästä hyvästä jonka oma toimintasi saa aikaan.

Tämä asia hyvä tunnustaa ja myöntää, vaikka kärsimyksiä on voi olla onnellinen, sillä onnellisuus tulee ihmisen sisältä.



Saa nauttia siitä miten kaunista on ja muustakin hyvästä mitä meillä on. Se ei ole keneltäkään pois. Toisia voi auttaa vain jos huolehtii myös itsestään.

On kovin vaikeaa lakata ajattelemasta millaisessa maailmassa oikein elämme. Loputon ahneus, oman edun tavoittelu ja itsekkyys on huipussaan. Sen huomaa ihan joka päivä täällä AV:llakin.



Itse yritän ajatella niin, että omilla valinnoillani ja teoillani on suuri merkitys. En ole vain pisara meressä vaan jotain paljon suurempaa, jokainen teko kohti parempaa maailmaa on iso asia.



Yritän myös kasvattaa lapsiani niin, etteivät he sortuisi maailman menoon, rahaan ja valtaan vaan oppisivat mikä elämässä on oikeasti tärkeää ja arvostamaan maapalloa kauniina ja ihmeellisenä asiana. Toivon heidän opettavan tämän myös omille lapsilleen jne. Sitä kautta koen voivani vaikuttaa monen ihmisen elämään ja tekoihin.

paljon hyviä ajatuksia, joita voin lähteä työstämään. Lisää otan edelleen vastaan, mikäli jollain on vielä annettavaa.



Kiittäen, ap.

Saat elämällesi tarkoituksen ja jonkun logiikan siihen miksi kaikki on niin kuin on. Sekä rauhan ja tyytyväisyyden.

ja kun et voi, opettele olemaan ajattelematta niitä. Älä lue jokaikistä karmeaa uutista, josta ahdistut. Ei ole pakko lukea.

Niinku sanotaan, tieto lisää tuskaa.

Mutta on myös opetettu tosiaan tuo eka asia. Jos et asialle voi mitään eikä päättäminenkään siitä ole vallassasi, opettele unohtamaan.

Kannattaa keskittyä asioihin joissa voit vaikuttaa, siitä on jotain hyötyäkin.

Panostat lähellä sinua oleviin asioihin, tee jotain naapurisi hyväksi, muista kotimaan köyhiä lapsiperheitä, voisitko auttaa ihan lähisukulaista tai ystävääsi?