Saksalaisministeriltä vietiin tohtorin arvo, miksei suomalaisministeriltä viety maisterin arvoa?

Noin siis asiallisesti.



Pilkkua viilaten sitten todettakaan että kyseessähän ei Suomessa ole arvo, vaan tutkinto. Maisterin arvoja ei ole ollut sen jälkeen kun 1990-luvun alussa ylemmän korkeakoulututkinnon nimi muutettiin kandidaatista maisteriksi. Tätä ennen maisterin arvon saattoi ostaa, jos oli ensin suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon eli tietyn kandidaatin tutkinnon. (Alempien korkeakoulututkintojen tutkintojen nimi oli myös kandidaatintutkinto, se oli aina jonkun muun tieteenalan nimellä oleva kandidaatintutkinto. Esim filosofian kandidaatti oli ylempi ja humanististen tieteiden kandidaatti alempi samassa ketjussa) Sen jälkeen on pitänyt/voinut suorittaa maisterin tutkinon, eikä mitään ostettavaa jää. Eli meillä ei ole maisterin arvoja enää.



Tohtorin arvo on, sen myöntää yliopisto kunniatohtoreille. Oikeat tohtorit sen sijaan ovat suorittaneet tohtorin tutkinnon. Lisäksi meillä on myös dosentin arvo, jonka yliopisto vovi myöntää tohtorin tutkinnnon suorittaneelle henkilölle, joka on tohtorin tutkintonsa lisäksi tehnyt vähintään toisen väitöskirjan verran laadukastaja kansainvälistä tutkimusta ja osoittanut vähintään hyvää opetustaitoa. Sitten vielä on professorin arvonimi, jonka myöntää tasavallan presidenti kavereiden hakemuksesta ansioituneille tieteentekijöille, mutta sekin on eri asia kuin "oikeat" professuurit, jotka ovat valtion virkoja, joissa tehdään töitä ja joista maksetaan palkkaa.

homma on mennyt niin että gradun alkuperäiset arvioitsijat ovat jo alunperin gradua tarkastaessaaan huomanneet plagioinnin (jota he kutsuvat suoraksi lainaamiseksi, vaikka siinä ei lähdeviitettä ollutkaan) ja kirjanneet sen lausuntoonsa. Silloin he ovat hyväksyneet gradun puutteineen (ts todenneet, että surkea, mutta jhyväksyttävä). Koska plagiointi on silloin huomattu ja hyväksytty (lainauksena, muka) päätöstä ei oikeasti hallintolain mukaan enää voi muuttaa hallintoalamaisen haitaksi. Siksi gradua ei voi uudelleen arvioida, eikä tutkintoa peruttaa.



Tosi on. Näin meidän hallintolaki sanoo. JOS sitä ei olisi huomattu silloin tai ainakaan kirjattu mihinkään paperiin silloin, uudelleenarviointi olisi voitu tehdä. Nyt ei.



Tämä tarkoittaakin sitä, että väärintekijä ei oikeastaan olekaan Vilen (joka on siis vain pässi, joka ei saa itse aikaan kunnon gradua edes kasvatustieteesen) vaan hänen graduntarkastajansa, jotka ovat huomanneet vilpin ja antaneet sen jatkua. Nythän on nimittäin niin, että kyllä gradussa toisen tekstiä lainata saa, pitkästikin, mutta lainaukseen pitää laittaa lähdeviite. Jos lähdeviite on, kyseessä on vain surkea, mutta hyväksyttävä gradu. Jos lähdeviitettä ei ole, kyseessä on vilppi. VIlpillistä työtä ei saa hyväksyä. TÄmä perusasia pitäisi jokaisen ymmärtää, myös kasvatustieteilijän!