Lue keskustelun säännöt.
Hiton 2,5v uhmis!
23.02.2011 |
Sotkee, tuhoaa, tekee ilkeyksiä, heittelee tavaroita, hajottaa tavaroita, huutaa, alkaa itkemään heti jos vähänki komentaa, ei kestä pettymyksiä, niskottelee, uittaa tavaroita vessanpytyssä, paiskoo ovia... lista on loputon!
-hiukan väsynyt äiti-
Kommentit (49)
Meillä ei ole onneksi vielä tuota vessanpyttyä keksinyt, mutta eiköhän se vielä. Tämä on kuitenkin vasta 2.v.
Eniten sieppaa tuo jatkuva kitinä, narina ja huuto. Eikä tosiaankaan kestä pienintäkään pettymystä. Tänään tämä äiti olisi ansainnut PARAS ÄITIPALKINNON kun vajosin 2.v tasolle ja huudettiin ja paiskottiin tavaroita yhdessä.
Meidän arjen kohokohta on kun mies tulee töistä ja minä painun pihalle koiran kanssa samalla oven avauksella ja savu tulee korvista.
On tämä IHANAA!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas helpottavaa huomata, että muitakin on... Ja ihan tavis lapsissakin. Meillä on 3v erityislapsi ja oon luullut hankalan käyttäytymisen johtuvan suurimmaksi osaksi siitä.
Meillä vielä äitin pitää olla koko ajan joka jutussa mukana tekemässä, huoh. Mutta samalla pitäis myös olla 1,5v tytön ja 6v pojan kanssa.
Miten kummassa tätä jaksaa ??
just tänään raivosin äijälle, että sen vika kun poika on tuommonen (2v 3kk) kun antaa kaikki periksi... Ehkä se sitten ei ihan miehen vika olekkaan ;)
Oon kanssa sairaan kyllästynyt siihen, että herään aamuisin joka hiton aamu lapsen kirkunaan, kun huutaa isälleen alakerrassa BÄÄÄÄÄ, EI EI EI EI EI, BÄÄÄ ja tätä sitten jatkuu... ja kyse ihan vaan siitä, että haluis kattoo töllöstä joko Pikkukakkosta tai sitten paria lempivideotaan, mutta ei vaivaudu ilmaisemaan, että mikä se halun kohde on. Puurolle mennessä karjutaan, ovia rumpsutetaan koko päivä sadatta miljoonatta kertaa puolen vuoden sisällä.
Päikkäreiltä herätään ulvomaan, nukkumaan mennään ulvoen. Ja aina ulinaa säestää huuto EI EI EI EI. Eikä auta kun kysyy, että mitä ei, tai pyytää rauhoittumaan ja sanomaan tai näyttämään, että mikä se asia on.
Hulluks tuun kohta, ja voi olla että mieskin tulee, kun saan sitten vastaavasti itkupotkuraivarin sille, kun se tulee kotiin ;)
Meilläkin 3-vuotiaan esikoisen uhmis on ollut raju ja kestänyt pitkään, jo puolitoista vuotta... Ihana lukea, että muillakin on temperamentikkaita tenavia - ei se omaa arkea millään lailla helpota, mutta vertaistuki... kiitos siitä! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 2v neuvolaan olis vissiin minun pitäny pistää treenivaatteet päälle. Sen verran pisti hikeen tapella ton lapsen kanssa,että lääkäri sai tutkittua-.-
Ja tuttua on itku ja vääntö.Lattioilla makailu. Potkiminen,tukasta repiminen...
-ei ulos
-ei ulkovaatteita
-ei jaksa kävellä
-ei halua olla rattaissa
sitten maataan keskellä tietä ja äiti tunkee huutavan kakaran rattaisiin
-ei sisälle
-ei rapusta kotiin
-ei ulkovaatteita pois
sitten onkin kuuma jo ja sitä punasena karjuvaa saa sitten väkisin riisua
-ei käsienpesulle
-käsienpesua ei saa lopettaa
-ei syömään
-ei tota ruokaa
.....................................
Joskus tekis äidinkin mieli huutaa maassa ja no huutaa:D
Omani eivät ole olleet kovin uhmaisia, mutta kaikki ovat olleet todella huonoja nukkumaan. Nyt tajuan, että jos pitää valita, otan mieluummin uniongelmat kuin uhmaongelmat. Tietysti joillakuilla voi olla kumpikin ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta hallinnassa vielä. Itse pelkään eniten antavani lapselle jonkinlaisen "hylkäysviestin", jos sanon, että "ei sitten lähdetä ulos" (kun ei suostu pukemaan) ja menen tekemän jotain muuta. Jätän siis lapsen siihen vaatteiden keskelle miettimään, haluaako lähteä vai ei. Tässä siis aina tiedän, että haluaa lähteä.
Aina varoitellaan,e ttä lapsi ei saisi tuntea oloaan hyvätyksi, vaikka häntä kiukuttaa: teenkö minä nyt juuri niin?
Aivan ihanan terapeuttinen ketju!! Kiitos tästä.
Itse olen helisemässä tuon 2,5 veen kanssa. Lapsi on välillä niin täynnä raivoa, etten kertakaikkiaan ymmärrä mistä sitä riittää. On hyviä päiviä, on huonoja ja on TODELLA kamalia päiviä. Tänään esimerkiksi ollut tuollainen ihan jäätävän hirvittävän karmea päivä.
- haluaa ulos
- ei halua pukea
- haluaa pukea itse
- ei halua enää ulos
- on nälkä
- ei ole nälkä
- taas on nälkä
- en syö
- on jano
- en juo vettä
- haluan mehua (ei saa, vesi on meidän janojuoma)
- ei halua päiväunille
- väsyttää
- leikitään
- en nuku
- väsyttää
- en nuku
- en herää
- en syö
- jano
.... loputon kierre, ihan kamalaa. Ja vähän väliä lapsi painottaa sanojaan hirvittävillä itkuhuutoraivareilla, hakkaamalla minua kirjalla, potkimalla koiria ym. Mistä sitten seuraa lisää kieltoja-> kiukkua, huutoa ja hammasten kiristystä.
On muuten mamman piuha niiiiiiin kireä, että oksat pois. Kun ei millään jaksaisi. Eieieieiei. Ja sekin nolottaa, että mitä nuo naapurit mahtaa ajatella asiasta kun täällä ei seinät ole mitkään maailman paksuimmat. Ei varmaan niidenkään ole kiva noita jatkuvia kilareita kuunnella. Vaikka uhma toki kuuluu lapsen normaaliin kehitykseen, mutta kumminkin.
Miten tuo voi joka he***tin ikisestä asiasta tahkota niin lujaa vastaan. siis ihan kaikista päivittäisistä rutiineista on tullut käsittämätöntä vääntöä. Joku on vienyt minun suloisen aurinkoisen lapseni ja tuonut tilalle tuon huutavan karjuvan raivopään :O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko nostaa tätä ketjua,vaikka vanha onkin.Meillä on juuri tällainen järkyttävä 3v. hirviö ja vastasyntynyt,joten elämä on yhtä taistelua.Vauvaa pitää ärsyttää ja vaikka kuinka annetaan kahdenkeskistä aikaa molempien vanhempien kanssa,niin mikään ei riitä.Pahinta on se,kun hetkeä aiemmin on osannut käyttäytyä ja yhtäkkiä silmät muljahtaa,"hä-hä-hää" raikaa ja käytös muuttuu järkyttäväksi!Karkailee ulos yksinään(asutaan onneksi maalla),viskoo tavaroilla,puree,keksii kaikkea älytöntä.Ei auta uhkailu,lahjonta tai kiristys.Ja aina pitää mennä ärsyttämään vauvaa,vaikka muutoin vauvasta tykkääkin.Huomionhakuisuuttahan tuo uhmailu sisältää,mutta ei sitä huomiota voi antaa toiselle 24/7!Sylitellään ja halaillaan paljon,mutta se uhmaajaa useinmiten vaan ärsyttää.Nyt on sitten vielä tullut ihan hölmöjä juttuja perus"tyhmä äiti"-juttujen lisäksi.Väittää välillä,että äiti tönii tai lyö,mitä en kuuna päivänä tekisi.Odotellaan vaan,että elokuu tulisi ja pääsisi lapsi takaisin päiväkotiin osapäiväiseksi,tai ehkä vienkin kokopäiväiseksi!
Ihanaa kuulla että muillakin on tämmöistä. Itellä on niin paha olo kun tyttö nyt jo muutaman kuukauden kieltäytynyt syömästä ja aamulla sit hermostuin ihan totaalisesti ja huusin kuin joku kapiainen sen korvaan että syö se puuro! Me on kokeiltu hyvällä ja pahalla ja annettu olla huomioimatta se ei syömättömyys mut mikään ei auta. Se istuu siinä pöydässä ja karkaa kun silmä herkeää, menee piiloon, itkee ja huutaa ja kokeilee kaikki mahdolliset verukkeet: pissalle/kakalle, maha kipeä, väsyttää yms. Mut paino putoaa ja me tosi huolestuneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täälä poika 2v3kk ja aika mahdoton pideltävä. Inhottava olo ittellä, kun koko ajan pitää kieltää ja komentaa. Kaikki kaapit ja laukut penkoo, mikään ei saa olla rauhassa. Ja koko ajan tuolilla kurkottelemassa kaapeille jne. Ja tosiaan heti suuttuu, jos jotain ei saa.
Huonommin asiat tietysti aina vois olla ja ei tarvi hankkia lapsia, mutta pliis älkää kukaan kuitatko mitään sellaista....
Ennen niin aurinkoinen lapsi kitisee ja vänisee nykyään vähän joka asiasta. Pukeminen ei suju enää ollenkaan eikä riisuminen. Poika ei myöskään haluaisi pestä hampaita tai käydä nukkumaan.
Ei onneksi pengo kaappeja tai muuta sellaista. Loukkaantuu herkästä, jos isoveli jotain tekee. Uhmis saattaa läppästä muita tai töniä suuttuessaan.
Kaikista kyllästynein mä olen siihen jatkuvaan kitinään. Sen oikein kuuluu, että se on sellaista, kunhan tässä inisen ja kitisen-tyyppistä touhua. Mitään ongelmaa ei oikeasti ole. Jos ton kitinän vaan saisi loppumaan niin muut touhut jaksaisin.
Ei se esikoinen tälläinen ollut. Hän suuttui ja leppyi, mutta kuopus jatkaa vaikka maailman tappiin sitten, kun huuto alkaa. On pitkävihainen nähtävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isosiskon kanssa alkaa nahistelu ja huuto heti. Muutenkin on tosi omapäinen. Pukeminen on tosi hankalaa, ensin pitää ajaa takaa minuutteja, kun saa kiinni, niin vaatteet painitaan päälle. Kaikki on tehtävä itse - jos puutut prosessiin, se alkaa alusta. Koko ajan itkettää, ja tullaan kantelemaan että sisko löi, sisko ei anna sitä, MINÄ HALUAN!! Mutta toisaalta on taas tosi herttainen, äskenkin päiväunille mennessä sanoi että "minä rakastan sinua" :).
Ennen niin aurinkoinen lapsi kitisee ja vänisee nykyään vähän joka asiasta. Pukeminen ei suju enää ollenkaan eikä riisuminen. Poika ei myöskään haluaisi pestä hampaita tai käydä nukkumaan.
Ei onneksi pengo kaappeja tai muuta sellaista. Loukkaantuu herkästä, jos isoveli jotain tekee. Uhmis saattaa läppästä muita tai töniä suuttuessaan.
Kaikista kyllästynein mä olen siihen jatkuvaan kitinään. Sen oikein kuuluu, että se on sellaista, kunhan tässä inisen ja kitisen-tyyppistä touhua. Mitään ongelmaa ei oikeasti ole. Jos ton kitinän vaan saisi loppumaan niin muut touhut jaksaisin.
Ei se esikoinen tälläinen ollut. Hän suuttui ja leppyi, mutta kuopus jatkaa vaikka maailman tappiin sitten, kun huuto alkaa. On pitkävihainen nähtävästi.
kova uhmistelija. Mutta sillä erotuksella että tuo tyttö ei kyllä koskaan itke tai muutenkaa hirveesti kiukuttele, mutta näitä muita tuhmuuksia ihan koko ajan. Koko ajan juoksee paikasta toiseen ja tekee tuhojaan ja nauraa, sanoo eka että hähhää ja virnistää ja nauraen juoksee seuraavaan paikkaan ku minä alan järjestään edellistä tuhotyötä.
myös yksi.
Tyttö on 2v.10kk.
Itkua, raivareita ja kielen näyttämistä kun joku komentaa neitiä.
"Minä en rakasta sinua enää" sanoo tyttö kun komensin että veljeä ei saa lyödä.
Syöminen ja pukeminen sujuu mutta läpsii siis veljeään ja välillä muitakin kun komennamme.
Toivolla odotan sitä päivää että helpottaa.
meillä tyttö 2v11kk ja en kohta edes muista aikaa ennne tätä... Kaikki on kamalaa ja vastahankaista:pukeminen,riisuminen, pottailu, vaipat,syöminen, lääkkeiden otto (meillä joutuu ottamaan niitä useamman kerran päivässä -tosi raivostuttavaa tuhlata tähän hommaan aikaa tolkuttomasti). Jos vaikka katson häntä ja hymyilen niin sekin on väärin ja siitä tulee huuto. Ja kaikkea sitten säestetään polkemalla jalkaa maahan ja huutamalla "nyt heti!" tai "ei!" tai "älä äiti kiusaa!". Isoveli on sekä maailman ihanin että kamalin; tyttö kiusaa veljeään koko ajan ja veli on jo epätoivonen ja haluaa vain olla rauhassa.... Odotan mielenkiinnolla 3v neuvolaa, emme varmaan saa edes vaatteita ipanalta pois....
Siis ihan mahtava ketju! ja sitten vielä joku kysyy, miten "raaskit" viedä lapsesi hoitoon;) Tosin kaipa se sitten on niin, että läheisen vastustustahan nuo pienet uhmaajat tarvitsevat. Pärjäävät sitten mainiosti myöhemmin elämässä!
On tää luksusta nyt, kun tuo uhmis on päikyillä ja saan hetken hengähtää. Ihmettelen vain, mistä tuota tahdonvoimaa oikein riittää? "Ei" on kyllä kieltämättä käytetyin sana tytön sanavarastosta. Kysyi sitten mitä vain.
Ja tosiaan. Eilen ongin vessanpytystä 2 täysinäistä vessapaperirullaa ja tytön housut! Siis oli käynyt pissalla ja viskannut kaikki pyttyyn. Oli myös löytänyt pullon, jossa vettä ja kastellut sitten huoneensa lattian, lelut, nuket, kirjat, sängyn ja matot sillä vedellä. Onneksi oli siis vain vettä.
Mutta tuo kekseliäisyys ja se ilinkurinen nauru "hä-hää-hää" ja kulmien alta luimistelu. Tämän täytyy olla geeneihin kirjoitettu. En mä muuten tajua, mistä tuo keksii nuo kaikki jutut.
-ap-
Nämä on aina niin helpottavia luettavia kun huomaa, että emme ole ainoita maailmassa. Miten vain kaikilla kavereilla on ne pikkuenkelit??
Meillä ollut ihan sama kasvatus esikoisen ja tämän kuopusuhmiksen kanssa. Esikoisen kanssa ei todellakaan ollut tällaista...