Onko kellään muulla huonosti käyttäytyvää miestä?

voin todeta, että on.

ja exä oli.nykyinen mies ei onneksi ole!

ei aina osaa edes seurassa pitää mölyjä mahassaan, myötähäpeää tunnen ihan liian usein.

Gary täältä meidän sohvalta löytyy. Tony käy joskus kylässä, kun on kaverini kanssa naimisissa. Enää ei niin usein onneksi liiku yhdessä, joten ovat rauhoittuneet huomattavasti.

ja tämä äijä ei ainoastaan tiuski vaan saattaa heitellä juuri ostamani ostokset maahan kun ovat liian epäterveellisiä. tai puhelimen, jos se sattuu olemaan kädessä. ja kun ollaan kavereiden seurassa on oikea enkeli.

Milloin mistäkin, olen pukeutunut väärin, puhun liikaa, minulla on tyylitön muovikassi (kun olen käynyt kaupassa), ihan mitä vaan. En siis edusta häntä riittävän hyvin. Lapsella sama juttu.



Mies huokailee, ärähtelee, mulkoilee, kävelee 5 metriä meidän edellä.



Kesällä olimme junassa matkalla mummolaan. Minulla oli kädessä iso laastari, kun olin lapsen kanssa leikkiessä kaatunut asfaltilla. Mies veti täydellisesti herneet nenään, koska kehtaan kulkea laastari kädessä; kaikki ajattelevat, että olen känniäiti tai mies hakkaa.



Kotona mies ei koskaan osaa avata suutaan näistä tyylirikoista, mutta julkisissa paikoissa sitten tekee olostani helvetillisen.

kuvittelin ensin, että vain no... kuvittelen asian, mutta kun viikonloppuna kuulin jo ties kuinka monetta kertaa hänen äyskivän vaimolleen, uskoin, ettei kyse ole vain satunnaisista huonoista hetkistä.



olimme siis mieheni siskon luona kylässä (tämä on miestäni 15 vuotta vanhempi) ja tämän poika perheineen tuli paikalle. ensimmäisenä mies ärhenteli lapsille että näiden on turha esittää avuttomia, vaan joutuvat takuulla riisuutumaan itse. kun vaimo sai vauvan riisuttua, hän riisuutui itse ja pyyteli nolona anteeksi, että hänen hiuksensa ovat hikiset (tulivat pulkkamäestä) ja mies mutisi siinä, että "kyllä se nyt vaan haittaa". myöhemmin kahvipöydässä miehen sisko mietiskeli sitä, ettei vauvalla ole punaisia hiuksia, vaikka isosiskoilla on, mies sanoi, että ehkäpä se johtuu, ettei äiti enää nykyään viitsi edes hiusväristään huolta pitää. äidin hiuksissa oli erittäin pieni juurikasvu, sitä tuskin huomasi, jos ei katsonut tarkkaan.



kyllä suretti naisen puolesta.

Täydellinen luuseri, neiti! Haluaa antaa kuvan jostain ihme täydellisyydestä, jota ei oo oikeesti edes olemassa. Ilmiselvästi raukalla on huono itsetunto ja häpeää omaa perhettään. Tyhmäkin on.. Jos ihmisellä on haava, eiköhän laastari oo silloin parempi kuin jonkin pöpön aiheuttama tulehdus tmv. Ja kuka sivullinen ylipäätänsä kiinnittää huomioita toisten laastareihin tai pukeutumiseen, jos ei nyt aivan hirveissä rääsyissä tai paskaisissa vaatteissa kulje.. Voi voi, säälittävä tapaus:(

.. siis toisinsanoen sulautuu massaan, ei herätä huomiota, ei puhu kovalla äänellä tms..



Mutta sitten ystävien ja tuttavien/sukulaisten seurassa ei piittaa kovinkaan paljon käytöstavoista. Yhtään vieraampien ihmisten kanssa kyllä osaa käyttäytyä, olla kohtelias jne. Mut sit kavereiden kanssa unohtaa kaikki käytöstavat

- syö kahvipöydässä paljon (ja välittämättä yhtään tavasta syödä ensin suolaiset ja sitten makeat. pistelee siis niitä ihan sekaisin lautaselleen)

- syö tosi nopeasti ja on jo valmis ku muut vasta syö ensimmäisiä suu palojaan

- puhuu tosi paljon itse; kyselee harvemmin mitä muille kuuluu

- saattaa viedä tuliaisia ja ilmoittaa tykkäävänsä niistä itse





Onko kellään muulla samankaltaisia ongelmia?

Mieheni kuulostaa aina jotenkin yliaggressiiviselta komentaessaan lapsia, ei osaa komentaa muuta kuin huutamalla niin että koko kylä kaikuu. Kuulostaa varmasti ulkopuolisen korviin ihan siltä, että hakkaa koko perheensä heti tilaisuuden tullen.



Samoin kun ollaan esim. jonkun ystäväpariskunnan (minun puoleltani) luona, soittaa jollekin kaverilleen ja lähtee pihalle tai toiseen huoneeseen puhumaan tunnin mittaista puhelua. Ja isäntäväelle varmasti tulee sellainen olo, ettei miestäni voisi vähempää kiinnostaa. Niinpä ollaankin toooosi suosittuja kaveripiirissäni nykyään. Muutenkin suhtautuu sukulaisiini, kavereihini ym. tosi nuivasti, tyyliin "ei hänen niitä tarvitse miellyttää, jos häntä väsyttää niin hän menee päiväunille vaikka kuinka olisi vieraita käymässä".



Ja pöytätavat ovat myöskin niin huonot, että hävettää. Mieheni ei osaa siirtää lautastaan lähemäs esim. keittokattilaa, vaan kurottaa pöydän yli ja viskaa ruoat lautaselleenniin että aina roiskuu pöydälle. Huokaus...

hukassa täälläkin.



Kylässä



- syö ahmien

- jättää lautasen aina "suttuiseksi" eli jättää sen 1/5 ruuasta syömättä muusattuna lautaselle

- puhuu ruoka suussa

- aloittaa heti syömään, lopettaessaan lähtee pöydästä, vaikka muut vielä syö

- muiden kertoessa hänelle jotakin, hän tuijottelee seiniin ja vaikuttaa siltä, että ei voisi vähempää kiinnostaa



Kotona ihana ihminen, vanhempieni luokse en nyt niin innolla vie.

hukassa täälläkin.

Kylässä

- syö ahmien

- jättää lautasen aina "suttuiseksi" eli jättää sen 1/5 ruuasta syömättä muusattuna lautaselle

- puhuu ruoka suussa

- aloittaa heti syömään, lopettaessaan lähtee pöydästä, vaikka muut vielä syö

- muiden kertoessa hänelle jotakin, hän tuijottelee seiniin ja vaikuttaa siltä, että ei voisi vähempää kiinnostaa

Kotona ihana ihminen, vanhempieni luokse en nyt niin innolla vie.

Olen siis se, joka nosti tuolla aiemmin pöytätavat esille.. Miten, oletko maininnut miehellesi hänen käytöksestään ? ts. naputtanut/huomauttanut sen jälkeen kun olette lähteneet kylästä?

Miten olette yrittäneet muuttaa/sivistää miestenne käytöstä? Itse olen aika toivoton jo tuon tapaukseni kanssa. Ja olen meinannut, että ainut keino voisi olla palkata joku muu vähän miehelleni vieraampi ihminen porsastelemaan oikein kunnolla, ni jospa mieheni sit tajuaisi..