Haluatko kysyä jotain uskonsa menettäneeltä ex-fundamentalistilta?

Minkä ikäisenä aloit epäillä "totuutta", johon olit uskonut? Mikä sai sinut kyseenalaistamaan asioita? Oliko uskon menettäminen hyvin tuskallista?



t. toinen ex-fundamentalisti

Oliko lähtöisin jo kotoa vai saitko herätyksen uskontoon vanhempana?



Mitä tuttavasi ajattelevat muutoksestasi?



Mitä ajattelet itsestäsi fundamentalisti-aikoina? Siis mitä nyt ajattelet siitä millainen silloin olit?

Minkä ikäisenä aloit epäillä "totuutta", johon olit uskonut? Mikä sai sinut kyseenalaistamaan asioita? Oliko uskon menettäminen hyvin tuskallista?

t. toinen ex-fundamentalisti

Aloin epäillä totuutta alle kolmekymppisenä. Huomasin, ettei usko toiminut ihmisillä niin kuin oli "luvattu". Hehkutusta jaksaa aikansa, mutta jos sille ei ole todella kestävää katetta, ihminen uupuu ja pettyy.

En sanoisi että uskon menettäminen on hyvin tuskallista. Toisaalta se on helpottavaakin, mutta tietenkin sattuukin. Asiassa on puolensa ja puolensa.

ap

Oliko lähtöisin jo kotoa vai saitko herätyksen uskontoon vanhempana?

Mitä tuttavasi ajattelevat muutoksestasi?

Mitä ajattelet itsestäsi fundamentalisti-aikoina? Siis mitä nyt ajattelet siitä millainen silloin olit?

Muutokseen suhtautuminen riippuu tuttavasta. Lähimmät ystävät ovat tukeneet ja ymmärtäneet, vaikka itse olisivatkin vielä uskonnon piirissä. Mutta nämä ystävät eivät olekaan sokeasti uskossa, vaan itsekin osaavat kyseenalaistaa tiettyjä asioita.

Jotkut etäisemmät tuttavat tuomitsevat ratkaisuni. Joiltakin on tullut aika kärkevääkin kommenttia, mutta aika paljon välttelen näitä tilanteita.

Kun ajattelen itseäni fundamentalistina, niin hävettää eikä itkukaan ole kaukana. En ole vielä pystynyt hyväksymään tuota aikaa osaksi elämääni.

ap

uskonnon olemuksesta, säännöistä ym.? Eli uskotko vielä kristittyjen jumalaan?

ansiosta menetit uskosi? Mikä oli siis syy?

Minkälainen vaikutus fundalismillasi on ollut lähimpiin ihmissuhteisiisi? Mihin uskot nykyisin?

Muuttuiko käsityksesi Jumalasta vai uskonnon olemuksesta, säännöistä ym.? Eli uskotko vielä kristittyjen jumalaan?

Se mikä oli minulle ennen ainoa oikea usko, onkin nyt vain yksi tapa tulkita asioita. Fundamentalismiin liittyy ihan järkyttävää ylimielisyyttä ja luuloa omien käsitysten paremmuudesta.

Mutta kyllä käsitykseni Jumalastakin on muuttunut. Jumala on nykyään minulle huomattavasti etäisempi, monitulkintaisempi ja vaikeammin ymmärrettävä.

Kyllähän nämä asiat liittyvät toisiinsa: kun on ahdas käsitys Jumalasta, pitää myös uskoa harjoittaa "kapealla sektorilla". Ja toisaalta kun käsitys uskon harjoittamisesta horjuu riittävästi, on Jumalakuvaakin pakko laajentaa.

ap

ap

Mitä olet menettänyt fundalismisi vuoksi? Minkälainen vaikutus fundalismillasi on ollut lähimpiin ihmissuhteisiisi? Mihin uskot nykyisin?

Esim. parisuhteeni alkoi kun olin vielä fundamentalisti. Niin oli mieskin, ja pikku hiljaa me molemmat olemme luopuneet sellaisesta uskosta. Olemme siis kulkeneet samaa polkua, mikä on vahvistanut suhdettamme. Myös suhteet lapsuudenperheeseen ovat kunnossa. Ei uskoni niihin juurikaan vaikuttanut.

Itsetuntoon fundamentalismi aiheutti kyllä kolauksen. Tai ehkä ongelma on siinä, etten pysty vielä hyväksymään tätä aikaa elämässäni. Häpeän ja suren menneisyyttäni ja harmittelen tiettyjä valintoja, jotka tein uskon takia. Asia on taakka, josta en ole päässyt yli.

Nykyään uskon jollain tapaa kristinuskon Jumalaan, mutta en pysty esim. menemään mihinkään hengellisiin tilaisuuksiin (lukuunottamatta ehkä perusluterilaista messua). Puheet, laulut ja kaikki muukin suututtaa ja ahdistaa niin paljon, että tulen siellä vain vihaiseksi.

ap