Lue keskustelun säännöt.
Millainen imukuppisynnytys oikeasti on?
22.02.2011 |
Olen aina kuvitellut siihen mukaan sellaisen punaisen, puuvartisen imukupin, jolla putkia auotaan, ja kätilön sitä junttaamaan alapäähän, mutta ei se taida ihan niin olla. Millainen siis se itse laite on ja miten sitä siinä synnytyksessä käytetään? Tuntuuko pahalta homman aikana, entäs jälkeenpäin?
Kommentit (25)
Tässä nyt ei ihan tainnu 17 lääketieteellinen arvio toteutua!
uurasti lähemmäs vuorokauden kunnes päädyttiin imukuppiin. Hän sanoi sen olleen metallinen ja se "ruuvattiin" vauvan päähän. Kätilö + lääkäri olivat kimpassa sitä repineet ihan tunteella ja ystäväni repesi TODELLA pahasti. Hän sai yhteensä 63 tikkiä alapäähänsä ja toipuminen oli todella hidasta. Meni lähemmäs puolivuotta ennenkuin hän pystyi edes istumaan normaalisti ja eka kerta miehen kanssa oli vasta lähemmäs 1½ vuotta synnytyksestä. Sanoi kuitenkin ettei silti jäänyt traumoja ja nykyään heillä toinenkin lapsi.
mehän emme taustoja voi tietää. En ole väittänyt, että lääketieteellinen arvio olisi erehtymätön tai jälkikäteen todettavissa vääräksi. Sehän olisi ihan hölmöä. Ihan yhtä hölmöä kuin vaatia sektiota varmuuden vuoksi siksi, että alasynnytyksessä voi mahdollisesti tulla komplikaatioita.
Edelleen olen sitä mieltä, että itse pidän imukuppisynnytystä monin verroin parempana kuin sektiota. Sitä paitsi onneksi esikoisen jälkeen olen voinut synnyttää ilman imukuppia.
17
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pelastus pitkittyneesen synnytykseen ja ponnistusvaiheeseen. Vain pari ponnistusta yhteistyössä imukuppia käyttäneen lääkärin kanssa ja vauva oli syntynyt. Mies sai olla vierellä ja sain vauvan heti syliini, tarkastukset tehtiin hieman myöhemmin. Eppari tehtiin puudutuksessa, joten en tuntenut mitään. Mitään riuhtomista ja repimistä ei siis esiintynyt,enkä muista mitään suurta kipuakaan, varmaan lääkitys auttoi sen suhteen.
Osa naista on taas naita kirjoituksia etta "pelotelkaa esikoista odottava kuoliaaksi"...
Eli rauha maahan, naa on niin yksilokohtaisia tapauksia. Jos aiti on revennyt pahasti, MUTTA lapsi jaanyt kuitenkin eloon, eiko se ole paaasia? Musta ainakin on.
Ma punnersin esikoista ulos vajaan tunnin, kun sitten laakari (synnytin ulkomailla) sanoi, etta hakee pihdit. Tehtiin pienen pieni viilto, joka parani nopeasti ja ongelmitta, ja vauvalla oli hennot jaljet paivan verran paan ymparilla.
Ponnistusvaiheen pitkittymiseen loytyi sitten syy: lyhyehko napanuora, joka oli vauvan leuan alla (onneksi ei sit kaulan ymparilla), ja aina kun yritin ponnistaa ja vauva liikahti alaspain, napanuora nykasi vauvaa takaisin pain.
Kaikesta erittain postitiiviset muistot, vaikka synnytys oli kaynnistetty ja vauva syntyi Kiinassa ;-)
Naislääkäri lapmsii sisään synnäriin, komentaa kiukkuisesti kätilöä kiinnittämään jalat.
Ne sidotaan kamalilla nahkaremmeillä metallitukiin kiinni, kuin jostain kauhuleffasta.
Epiduraaliletku paikallaan, mut lääkärin mielestä nyt ei mitään puudutteita lisäillä.
Sörkkii työkalut sisään joka sattuu aivan SAATANALLISESTI ja lekuri vain ärjäisee mulle, et oo hiljaa ei tä satu. Potkasisin jos jalat ei olis sidottu.
Änkee imukupin vauvan päähän, sellainen letkunpäässä oleva lärpäke, kiskoo vauvan ulos ja surinpiirtein viskaa vauvan mun rinnuksille ja marssii sanaakaan sanomatta ulos synnärisalista.
Tällaista kivaa oli aikanaan TAYS:issa.
kun synnytys oli kestänyt lähes 40 tuntia ja ponnistusvaihekin yli tunnin.
Minä olin täysin uupunut ja lapsi virhetarjonnassa. Eli ihan perusteltu kai.
Kun imukuppi otettiin käyttöön, kesti noin 2 minuuttia ja lapsi oli ulkona. Eppari jouduttiin tekemään ja repesin silti niin, etten istunut 3 viikkoon. Lapselle jäi päähän muhkura, joka katosi noin kuukaudessa.
Tosi kipeä olin synnytyksen jälkeen, mutta en tiedä, johtuiko se imukupista vai olisinko joka tapauksessa revennyt.