Lue keskustelun säännöt.
Ystävän erityislapsi käyttäytyy meillä kuten muut ikäisensä.
22.02.2011 |
Kyllä, ystävälläni on erityislapsi.
Kyllä, kotonaan ja koulussa käyttäytyy kuten erityislapsi.
Tämä lapsi viettää meillä paljon aikaa. Ja kyllä, meillä ollessaan käyttäytyy muiden ikäistensä ei-erityislasten tavoin.
Kyllä, meillä on rajat ja ruoka-ajat yms kaikille lapsille samat. Myös tälle erityislapselle. Kyllä, uskallan väittää, että niiden avulla tämän erityislapsen käytös normalisoituu valtavasti.
Ja ei, en väitä, että tämä pätee kaikkiin Suomen erityislapsiin. Mutta kyllä, väitän että on erityislapsia ja "erityislapsia", molempia diagnoosilla ja ilman.
Kommentit (71)
Sille, että JOTKIN vanhemmat eivät ymmärrä, miten heidän oma käytöksensä vaikuttaa lapsien kasvuun ja kehitykseen?
Marginaali-ilmiö, mutta suututtaa lasten puolesta, kun JOTKIN vanhemmat menevät diagnoosin taakse piiloon omaa hoito ja kasvatusvastuutaan.
Millä lihaksilla noin väität? Mitä esimerkkejä sinulla oikeesti on tuollaisesta toiminnasta? Eikö diagnoosin saaneet saisi käyttää hyväkseen niitä apukeinoja (olkoon vaikka koulukuljetus ja ip-hoito) mitä heille kuuluu, tarkoittaako se heti oman hoitovastuun väistämistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sille, että JOTKIN vanhemmat eivät ymmärrä, miten heidän oma käytöksensä vaikuttaa lapsien kasvuun ja kehitykseen? Marginaali-ilmiö, mutta suututtaa lasten puolesta, kun JOTKIN vanhemmat menevät diagnoosin taakse piiloon omaa hoito ja kasvatusvastuutaan.
Millä lihaksilla noin väität? Mitä esimerkkejä sinulla oikeesti on tuollaisesta toiminnasta? Eikö diagnoosin saaneet saisi käyttää hyväkseen niitä apukeinoja (olkoon vaikka koulukuljetus ja ip-hoito) mitä heille kuuluu, tarkoittaako se heti oman hoitovastuun väistämistä?
Se on mulle ihan se ja sama, vaikka joku marginaali tälläisen edun saisikin.
Se mistä minä puhun, on lapsen normaalin kehityksen normaali päivittäinen tukeminen. Siis kaikki se, mitä meillä ja teillä tehdään lapsen eduksi päivittäin. Kun saadaan diagnoosi, niin ei tarvitse enää etsiä rikkaa omasta silmästä... Siis tässä ystäväni lapsen tapauksessa, ja joissakin muissakin. Valtaosa erityislasten perheistä on toki ennen diagnoosia ja vielä sen jälkeenkin syllistänyt itseään ihan turhaakin.
ap
Sille, että JOTKIN vanhemmat eivät ymmärrä, miten heidän oma käytöksensä vaikuttaa lapsien kasvuun ja kehitykseen?
Marginaali-ilmiö, mutta suututtaa lasten puolesta, kun JOTKIN vanhemmat menevät diagnoosin taakse piiloon omaa hoito ja kasvatusvastuutaan.
se hoito- ja kasvatusvastuu vaan kasva diagnoosien myötä. Hämmästyttää asenne, että joku yrittäisi päästä "helpommalla" hankkien lapselleen turhan diagnoosin, kun ei ole jaksanut asettaa rajoja ja hoitaa vanhemmuuttaan. Tietäen että se diagnoosi ei taivaasta tipu ja se seuraa lasta, ja vanhempia, koko elämän ajan.
noi superkasvattajat, joilla on ehkä yksi tai kaksi helppoa (tai alistettua..) lasta, ei tule koskaan ymmärtämään, mitä se rajojen asettaminen joissakin erityisperheissä oikeesti vaatii. Uskon monessa perheessä käydyn läpi huomattavasti isomman työn kuin sinä perheinesi olet koskaan edes kykenevä käymään. Ja mistä tiedän tämän? No siitä, että ne, joilla on oikeesti ollut vaikeaa, ja jotka on oikeesti seisseet tarvittaessa vaikka päällään, ei tule tänne palstoille taivastelemaan muiden perheitä ja kiillottamaan omaa kilpeään sillä, että on hei saanut erityislapsen käyttäytymään. Ehkä sun kannattaisi ottaa tää puheeksi sen erityislapsen äidin kanssa, niin ei varmaan tarvii sunkaan enää sitä lasta normaaliksi kasvattaa.
heittää väliin vihainen kommentti avioerolapsista... Meidän tilanne tuli vaan niin mieleen ap:n kertomuksesta. Mieheni lapset asuivat ennen meillä ja kaikki meni ok. Sitten oikeus päätti, että mielenterveysongelmainen äiti onkin parempi vaihtoehto (sos.työntekijät puolsivat meitä) ja joitain vuosia meni jotenkuten. Nyt toinen lapsista oireilee rajusti äidillään, saa mahdottomia raivareita jne. Lapsi on ollut temperamentikas aina, mutta mielestäni ihan normaali. Nyt sitten asiantuntijat pohtivat miten tukea tätä perhettä ja diagnoosin ja lääkkeetkin ovat antaneet. No kiva tietty joo että yritetään auttaa, mutta KENELLEKÄÄN asiantuntijalle ei ole tullut mieleen, että äidin ongelmallisella käytöksellä olisi MITÄÄN tekemistä lapsen ongelmien kanssa. Tai ainakaan tätä ei saa sanoa ääneen. Jos me sen sanoisimme, mehän vain haluaisimme riistää lapsen äidiltään. Jos ihminen riittävän kauan elää ongelmaympäristössä, hän sairastuu ihan oikeasti. Tämä on suurin pelkomme.
kyllä, kruunua päähäsi.
Ei, et sitä saa ;))
Ihan eri asia olla kylässä kuin kotona, itse kullekkin, normaalille lapselle, ertiyislapselle ja niille "erityislapsille"
Ja kyllä, sain sinusta todella hölmön vaikutelman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoulun aikana jo kerroin, että koulunkäynti on vaativampaa kuin esikoulu. On uusi ympäristö ja joutuu hakemaan omaa paikkaansa kaveriporukoissa.
Koulun alettua tuli joitakin kiinnipitämistä vaatineita kohtauksia. Rauhoitimme arkea ja laitoimme lapsen nukkumaan aikaisemmin. Teimme läksyjä yhdessä ja kannustimme. Välillä oli vaikeaa saada lasta tekemään läksyt. Sitten tilanne rauhoittui. Uusia kavereita kutsuttiin kotiin ja lapsi koki sosiaalisestuikin olevansa siten vahvempi.
Emme ole vaatineet häneltä itsenäistä läksýjen tekoa vielä, mutta hän on alkanut osoittamaan oma-aloitteisuutta läksyjen suhteen ja siitähän me vanhemmat olemme hyvin mielissämme. Lapsi on älykäs, mikä on sekä haastavaa, että helpottavaa näin vanhempien näkökulmasta. Se, että me vanhemmat pidämme koulua ja läksyjä tärkeinä on varmasti auttanut lastammekin. Olemme keksineet ratkaisuja aina kun lapsen ote koulunkäyntiin on meinannut herpaantua.
35.
Nyt kyllä laitoit sappeni kiehumaan....
ainakaan täällä Hämeessä ei diagnoosia saa sillä, että vanhemmat ovat sitä mieltä.
Meidän lapsemme tutkimukset kestivät kaksi vuotta, ennen kuin lapsi sai diagnoosin; epätyypillinen autismi.
Ja jos joku kadehtii Kelan korvauksia ja taksikyytejä, niin ei kannata. Pieni "korvaus" siitä, että ko. lapsen elämä tulee olemaan aikuisiälläkin haastavaa.
Minun pojastani ei ehkä heti huomaa, että on erilainen, kuin muut ikäisensä, mutta hän tarvitsee vanhempien tukea arjen jokaisessa askareessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen täysin päinvastaista mieltä sun kanssa erityislapsia on ihan liian vähän.
Monet "normaali"lapsen vanhemmat tarvitsisivat huomattavasti enemmän tukea ja apua rajojen asetteluun sekä kasvatukseen kuin poikani luokalla olevat erityislapset.
vaikka sitä aloituksellasi epätoivoisesti nyt haet.
Lapset sen sijaan ovat vieraskoreita, käyttäytyvät vieraissa paremmin kuin kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanatarkkaan?!
Meillä käy myös ystäväni "erityislapsi", joka käyttäytyy meillä aivan normaalin lapsen tavoin.
tästä kyllä hullua hurskaammaksi tule. Jos joku väittää, että luultavasti on joitain lapsia, jotka ovat melko heppoisin perustein saaneet erityislapsen diagnoosin, niin mitä se on pois oikeiden erityislasten vanhemmilta? Jos te närkästyneet olette sitä mieltä, että esim. teidän lapsellanne diagnoosi tuntuu pätevältä ja on vaikka auttanut elämäänne, niin hyvähän se on, ei kai ap ole juuri teidän lastenne diagnooseja väheksynyt? Minä ainakin oletan, että myös hoitohenkilökunta tekee joskus virheitä (valitettavasti!) ja jotkut vanhemmat ovat taitavia vedättämään, kun jostain hämäristä motiiveistaan käsin haluavat vaikka jonkun diagnoosin tai eivät halua jotain. Ei kai se ole hyökkäys teitä vastaan? Toivotan teille kovasti voimia ja iloa elämäänne, mutta älkää lukeko joka viestiä kuin piru raamattua.
Asia erikseen on sitten se, että usein lapset käyttäytyvät kaikkein kamalimmin omassa kotonaan, joten johtopäätöksiä on aika vaikea vetää yksittäisessä tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kun kuulostaa niin tutulta tämä kuvauksesi lapsenne arjesta, pakko vaan kommentoida.
Meillä on aspergerin oireytyhtymä lapsella ja hyvin samantapainen arki on meillä ollut ja samalta kuulostavia tilanteita.
Eihän mitään diagnooseja ole pakko lapselle hakea, jos elämästä selviää. Siis pärjää arjessa ilman ulkopuolisia tukitoimia.
Esikoulun aikana jo kerroin, että koulunkäynti on vaativampaa kuin esikoulu. On uusi ympäristö ja joutuu hakemaan omaa paikkaansa kaveriporukoissa.
Koulun alettua tuli joitakin kiinnipitämistä vaatineita kohtauksia. Rauhoitimme arkea ja laitoimme lapsen nukkumaan aikaisemmin. Teimme läksyjä yhdessä ja kannustimme. Välillä oli vaikeaa saada lasta tekemään läksyt. Sitten tilanne rauhoittui. Uusia kavereita kutsuttiin kotiin ja lapsi koki sosiaalisestuikin olevansa siten vahvempi.
Emme ole vaatineet häneltä itsenäistä läksýjen tekoa vielä, mutta hän on alkanut osoittamaan oma-aloitteisuutta läksyjen suhteen ja siitähän me vanhemmat olemme hyvin mielissämme. Lapsi on älykäs, mikä on sekä haastavaa, että helpottavaa näin vanhempien näkökulmasta. Se, että me vanhemmat pidämme koulua ja läksyjä tärkeinä on varmasti auttanut lastammekin. Olemme keksineet ratkaisuja aina kun lapsen ote koulunkäyntiin on meinannut herpaantua.
35.
Sille, että JOTKIN vanhemmat eivät ymmärrä, miten heidän oma käytöksensä vaikuttaa lapsien kasvuun ja kehitykseen?
Marginaali-ilmiö, mutta suututtaa lasten puolesta, kun JOTKIN vanhemmat menevät diagnoosin taakse piiloon omaa hoito ja kasvatusvastuutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku väittää, että luultavasti on joitain lapsia, jotka ovat melko heppoisin perustein saaneet erityislapsen diagnoosin, niin mitä se on pois oikeiden erityislasten vanhemmilta? Jos te närkästyneet olette sitä mieltä, että esim. teidän lapsellanne diagnoosi tuntuu pätevältä ja on vaikka auttanut elämäänne, niin hyvähän se on, ei kai ap ole juuri teidän lastenne diagnooseja väheksynyt? Minä ainakin oletan, että myös hoitohenkilökunta tekee joskus virheitä (valitettavasti!) ja jotkut vanhemmat ovat taitavia vedättämään, kun jostain hämäristä motiiveistaan käsin haluavat vaikka jonkun diagnoosin tai eivät halua jotain. Ei kai se ole hyökkäys teitä vastaan? Toivotan teille kovasti voimia ja iloa elämäänne, mutta älkää lukeko joka viestiä kuin piru raamattua.
Asia erikseen on sitten se, että usein lapset käyttäytyvät kaikkein kamalimmin omassa kotonaan, joten johtopäätöksiä on aika vaikea vetää yksittäisessä tapauksessa.
Mistä hemmetistä ap tai joku muu voi tietää että yleensä kenenkään diagnoosi olisi väärä? Kun täällä on moni rautalangasta vääntänyt, että niitä diagnooseja ei heppoisesti tehdä, eikä niissä mikään vanhempien "vedätys" auta.
Hurskastelua on tuo, että ei oikeesti hyökätä teitä vastaan keillä on oikea diagnoosi. Mitä meidän pitäisi tehdä, heiluttaa niitä diagnoosilappuja teidän epäuskoisten edessä aina ja joka tilanteessa.
Nuo teidän motiivinne tässä nyt alkaa vaikuttaa hämäriltä, olette ilmeisesti sitä mieltä että jos kaikki vaan yhtä jämäkästi kasvattaisi lapsiaan kuin te, niin kaikki ongelmat maailmasta poistuisi.
Haistakaa huilu!
Lisäksi ulkoilee pakkasella kerran silitti koiraakin. Kuulin että niillä olis joskus ollu lemmikkikani. Sen disgnoosi pitää peria, ei ole yhtään astmaisen oloinen. Varmaan saa jotain tukiaisia ja kortisoonia reseptillä, vetää sitä sitten ihan turhaan. Mokomakin!
Itsekin epäilen, että lapsemme saisi asperger diagnoosin, jos jonkun saisi. Suvussa on joitakin mahdollisia aspergereita, mutta tietäkseni vain yhdellä on diagnoosi. Akateemisesti koulutettuja kaikki jo aikuisiksi ehtineet:)
Mielestäni lapsemme älykkyys auttaa meitä elämään ilman diagnoosia. Kun lapsemme kasvaa, uskomme, että hän tiedostaa aina vain erilaisuutensa, tulee sen hyväksymään ja elämässään sen kanssa pärjäämään. Hän oppii sopivan käytöksen ja saa olla sisimmältään neurologisesti erilainen kuin muut, joita tavallisiksi väitetään:)
Opettajalta olemme saaneet vain positiivista palautetta. Yksikään lapsemme kanssa tekemisissä ollut ammattilainren ei ole halunnut tutkia lastammne tarkemmin, joten olemme olleet itsekin hiljaa tästä minkä tiedämme.
Taidan olla itsekin vähän asperger:)
35.
Joku laktoosi-intoleranssi keliakia mikälie. Meillä lapset kylässä joka päivä välipala-aikaan, ja kummasti maistuu jäätelö ja pulla lapsille.
Ihan vedätystä ja nirsoilua tollaiset diagnoosit. Niiltä pitää viedä oikeus erikoisruokavalioon ja se kelan tuki pois!
Kunnon kermajäätelö ja itse tehty pulla parantaa kaikki vaivat!
Olen huomannut, että moni lapsi, vaikka olisikin "ihan tavallisesta perheestä" elää ilman kunnollista perushoitoa. Tähän perushoitoon lasken päivittäisen ulkoilun (todella harvoin meidän n100000 asukkaan kaupungin puistoissa on yhtään ketään!), terveellisen ruoan (katson todellakin järkyttyneenä kaupan kassajonossa mitä sokeri -, lisäaine yms. moskaa vanhemmat syöttää lapsilleen), elämysten tarjoamisen, (monet tutuistani eivät ole käyneet lasten kanssa uimahallissa, elokuvissa, lastenlaulukonserteissa yms.), virikkeellisen toiminnan (lasten kanssa ei pelata, askarrella, lauleta, tanssita, lelut ovat jotain muovikrääsää, joka ei vahingossakaan kehitä lapsen taitoja) yms. yms. Tähän vielä lisäksi vielä rajojen ja rutiininen puuttuminen, niin ei mikään ihme, että lapsi on hieman erityinen!
Olen huomannut, että moni lapsi, vaikka olisikin "ihan tavallisesta perheestä" elää ilman kunnollista perushoitoa. Tähän perushoitoon lasken päivittäisen ulkoilun (todella harvoin meidän n100000 asukkaan kaupungin puistoissa on yhtään ketään!), terveellisen ruoan (katson todellakin järkyttyneenä kaupan kassajonossa mitä sokeri -, lisäaine yms. moskaa vanhemmat syöttää lapsilleen), elämysten tarjoamisen, (monet tutuistani eivät ole käyneet lasten kanssa uimahallissa, elokuvissa, lastenlaulukonserteissa yms.), virikkeellisen toiminnan (lasten kanssa ei pelata, askarrella, lauleta, tanssita, lelut ovat jotain muovikrääsää, joka ei vahingossakaan kehitä lapsen taitoja) yms. yms. Tähän vielä lisäksi vielä rajojen ja rutiininen puuttuminen, niin ei mikään ihme, että lapsi on hieman erityinen!
kirjoita hei kasvatusopas kun kerran tiedät, ja hei apua, muovilelut, kai sä oot jo tietämistäsi tapauksista ls-ilmon tehnyt?
Meillä varmaan aika samantyyppiset lapset luonteeltaan. Säännöllinen arki on tosiaan ihan välttämätöntä, samoin karkin syömisen minimointi, riittävä lepo jne.
Millainen koulumotivaatio sinun lapsellasi on? Meillä ei läksyt kiinnosta, mutta rakastaa lukemista ja liikuntaa. Koulukirjat kamalassa kunnossa : /