Ystävän erityislapsi käyttäytyy meillä kuten muut ikäisensä.

Esikoulun aikana jo kerroin, että koulunkäynti on vaativampaa kuin esikoulu. On uusi ympäristö ja joutuu hakemaan omaa paikkaansa kaveriporukoissa.

Koulun alettua tuli joitakin kiinnipitämistä vaatineita kohtauksia. Rauhoitimme arkea ja laitoimme lapsen nukkumaan aikaisemmin. Teimme läksyjä yhdessä ja kannustimme. Välillä oli vaikeaa saada lasta tekemään läksyt. Sitten tilanne rauhoittui. Uusia kavereita kutsuttiin kotiin ja lapsi koki sosiaalisestuikin olevansa siten vahvempi.

Emme ole vaatineet häneltä itsenäistä läksýjen tekoa vielä, mutta hän on alkanut osoittamaan oma-aloitteisuutta läksyjen suhteen ja siitähän me vanhemmat olemme hyvin mielissämme. Lapsi on älykäs, mikä on sekä haastavaa, että helpottavaa näin vanhempien näkökulmasta. Se, että me vanhemmat pidämme koulua ja läksyjä tärkeinä on varmasti auttanut lastammekin. Olemme keksineet ratkaisuja aina kun lapsen ote koulunkäyntiin on meinannut herpaantua.

35.

erityislapset ei tokene. On meinaan kyllä tehty kaikki tuo ja miljoona kertaa enemmän. Mutta hyvä kun teillä on normaali lapsi.

Koko ajan menee paremmaksi. Maailmassa ei enää ole erityislapsia kunhan vanhemmat vaan

- ulkoilevat _kaupungin puistossa_ päivittäin

- ei koskaan osta kaupasta mitään sokeria tai lisäainetta

- käyvät tuttujen todistajien läsnäollessa uimahallissa, elokuvissa, konserteisa yms

- harrastavat virikkeellista toimintaa puulelujen kanssa.



Vielä rajat ja rutiinit niin siinähän se paketti onkin kasassa.

Johan täällä monet erityislasten vanhemmat ovat puolustaneet sitä ap:n väitettä, että erityislapsi tarvitsee rajat, rutiinit ja rakkautta.



Eivät taas vaan ole nähneet omalta kiukultaan (?) metsää puilta.

Ihan kuin meidän lapsemme.

Kun tulet tänne av:lle kyseenalaistamaan "tämän" (eli ystäväsi) erityislapsi-diagnoosin. Ja niin maireana vielä että kuinka lapsi teillä viihtyy.



Toivottavasti et ole minun ystäväni.

se rikka taitaa nyt jäädä näkemättä niiltä äideiltä, jotka täällä on joukolla kasvattaneet muiden erityislapset "erityislapsiksi".



Toi viimeisin kaupungin puistoja kyttäävä saattaa olla jopa lapseton, ei yllättäisi.



Kyllä jotkut äidit on petoja. Jos ei muuta, niin saavat ainakin muut äidit varpailleen noilla kaiken tietävillä näkökulmillaan. Erityisperheet ei oikeasti tarvitse teitä lähelleen, että jatkossa kannattaa seurustella niiden muiden valioiden kanssa, jotka osaavat pitää yhteiskunnan puhtaana pikku erheistä kun osaavat sentään rajat asettaa.



Tästä saa työpaikan kahvihuoneeseen nätin huoneentaulun, jolle voi sitten välillä väsyessään naureskella. Tervetuloa vaan joskus käymään meillä töissä, tulee ehkä uutta perspektiiviä noihin ajatuksiin. Tai sitten uutta materiaalia vastuuttomista vanhemmista, mene ja tiedä. Jokainenhan tätä maailmaa katselee sieltä omasta vinkkelistään.



Mutta oikeesti tsemppiä erityisperheisiin, oli se syy siihen erityisyyteen missä vaan.

Kun tulet tänne av:lle kyseenalaistamaan "tämän" (eli ystäväsi) erityislapsi-diagnoosin. Ja niin maireana vielä että kuinka lapsi teillä viihtyy. Toivottavasti et ole minun ystäväni.

mihkä aapeen ystävä tarvitsee vihamiehiä,kun on tuommoinen ystävä!

Lisäksi ulkoilee pakkasella kerran silitti koiraakin. Kuulin että niillä olis joskus ollu lemmikkikani. Sen disgnoosi pitää peria, ei ole yhtään astmaisen oloinen. Varmaan saa jotain tukiaisia ja kortisoonia reseptillä, vetää sitä sitten ihan turhaan. Mokomakin!

Varmasti sitten sun naapuris astma sitten oireileekin reilusti. Mutta mitä siitä välittämään, vaikka henkeä ahdistaa, onhan sun naapurilla diagnoosi! Astmastahan tämä kaikki johtuukin. Eihän sille voi tehdä mitään. Kyllä sitä pitää ymmärtää.

Ironiaako yritit? Se on vaikea laji. Hutiin meni.

Johan täällä monet erityislasten vanhemmat ovat puolustaneet sitä ap:n väitettä, että erityislapsi tarvitsee rajat, rutiinit ja rakkautta.

Eivät taas vaan ole nähneet omalta kiukultaan (?) metsää puilta.

tarvitsee olla edes erityislapsen vanhempi, ollakseen vähän eri mieltä ap:n kanssa? ei varmaan niistä rajoista yms. vaan siitä ystävän kyseenalaistamisesta, siitä ettei hän osaa hoitaa lastaan yhtä mainiosti kun ap, vaan on omalla toimillaan aiheuttanut tämän diagnoosin.

nää on näitä puistomammoja, joilla ei elämässä oikeen muuta ole kuin "ystävien" perheenpidon julkinen arvostelu

Miten arvioisit sen koulun henkilökunnan pätevyyden kun kerran koulussakin tämä "muka-erityislapsi" käyttäytyy erityislapsen tavoin? Onko epäpäteviä opettajia? Oppilashuoltoryhmä (erkkaopettajineen, psykologeineen, kuraattoreineen yms.) joka ei tajua, että heitä vedätetään väärällä diagnoosilla??



Mikä saa lapsen toimimaan koulussa siten, että erityisyys menee läpi? rajojen puute? vai se ettet itse ole paikalla?

Olen huomannut, että moni lapsi, vaikka olisikin "ihan tavallisesta perheestä" elää ilman kunnollista perushoitoa. Tähän perushoitoon lasken päivittäisen ulkoilun (todella harvoin meidän n100000 asukkaan kaupungin puistoissa on yhtään ketään!), terveellisen ruoan (katson todellakin järkyttyneenä kaupan kassajonossa mitä sokeri -, lisäaine yms. moskaa vanhemmat syöttää lapsilleen), elämysten tarjoamisen, (monet tutuistani eivät ole käyneet lasten kanssa uimahallissa, elokuvissa, lastenlaulukonserteissa yms.), virikkeellisen toiminnan (lasten kanssa ei pelata, askarrella, lauleta, tanssita, lelut ovat jotain muovikrääsää, joka ei vahingossakaan kehitä lapsen taitoja) yms. yms. Tähän vielä lisäksi vielä rajojen ja rutiininen puuttuminen, niin ei mikään ihme, että lapsi on hieman erityinen!

kirjoita hei kasvatusopas kun kerran tiedät, ja hei apua, muovilelut, kai sä oot jo tietämistäsi tapauksista ls-ilmon tehnyt?

Jotkut saattavat muuten ulkoilla muuallakin kuin puistoissa. Erityisesti, jos haluaa vältellä tietynlaisia äitejä. Niin ja näin 20 asteen pakkasilla fiksut mammat ei lapsiaan väkisin raahaa puistoihin seisomaan tumput suorina ja palelemaan..