Lue keskustelun säännöt.
Pohdintaa ja epäilyksiä kolmannen lapsen hankinnasta... kommentteja kiitos!
22.02.2011 |
Meillä on kaksi lasta, eivät enää mitään vauvaikäisiä, esikoinenkin jo koulussa.
Olen potenut vauvakuumetta tässä jonkin aikaa, olisi niin ihanaa saada vielä yksi lapsi lisää rakastettavaksi! Miehenikin toivoisi vielä yhtä.
Toisaalta epäilyttää ja pyörittelen mielessä, että olisiko sitä ihan hullu jos nyt tekisi kolmannen, kun nyt kaikki on viimein taas helppoa ja on sitä omaakin aikaa, koti pysyy siistinä ja saa nukkua yönsä hyvin ja olo on taas levollinen ja rento, eikä väsymyksestä ärtynyt... töitäkin olisi ehkä mukava taas tehdä, kun on kolme vuotta ollut tässä kotona.
Toisaalta viihdyn kotona, eikä taloudellinen tilanne ole niin tiukka etteikö voisi vielä kotona oloa jatkaa, jos yksi tulisi lisää. (Emme ole rikkaita emmekä kai edes keskituloisia nykyisen mittarin mukaan, mutta elämme sen verran "nuukasti" että esim. viime vuonna oli varaa laittaa 3000 € perheen lomamatkaan. Tämä ei tod. minään kehuskeluna, jos joku luuli, mutta esimerkkinä taloudellisesta tilanteestamme)
Mutta siis asiaan. Kaipaisin kommentteja jos täällä on mahdollisesti niitä, jotka ovat tehneet kolmannen (tai toisen, neljännen...) vaikka ovat pyöritelleet mielessä että jaksaisikohan sitä vielä vai ei..
Ei kannata sanoa mulle, että "älä tee, jos epäröit" koska olen sen sorttinen ihminen että epäröin aina ja kaikkea ja pohdiskelen toisinaan vähän liikaakin. Päätökset ovat mulle hankalia ja varsinkin tällaisessa asiassa, yksi uusi ihminen lisää perheeseen ei ole mikään pikkujuttu!
Mutta siis jo pienissäkin asioissa pohdin asioita joka kantilta ja mietin "entä jos, entä jos, entä jos" esimerkiksi tässä kolmannen lapsen kohdalla pohdiskelen että entäs jos lapsella onkin vaikka koliikki, tai jos hän ei olekaan terve, tai entäs jos tapahtuukin jotain kauheaa, jos vaikka kuolenkin joskus niin miten mies pärjäisi kolmen lapsen kanssa (tämä esimerkkinä siitä, että taidan pohtia välillä vähän turhan pitkälle.. :) ei kai sitä voisi tehdä mitään, kun ainahan on riskinä että voi kuolla, heh)
Mutta siis, jakakaa mietteenne ja kertokaa miten on käynyt, jos olet pohtinut lisälapsen "hankintaa" ja miettinyt miten jaksaisit, hankitteko sitten vai etkö ja miten loppujenlopuksi meni?
Kiitos :)
Kommentit (48)
Meillä esikoinen on tarkka, tunnollinen, älykäs ja vastuuntuntoinen. Minä yritän pikemmin suojella häntä liialta vastuun ottamiselta ja rohkaista rentouteen. Ei tulisi mieleenkään käyttää hänen luonnettaan hyväksi ja vaatia häntä olemaan joku kuuliainen, aina valmis lapsenpiika.
Kakkonen taas on haaveileva, elämäniloinen taiteilijasielu. Tarkkuus on toisinaan niin ja näin, mutta pienimmäisen hoidossa hänkin on osoittanut kyllä ihailtavaa vastuuntuntoa ja huolenpitoa. Meillä tämä keskimmäinen ei ole kyllä jäänyt varjoon, koska hänen kanssaan on aina saanut olla enemmän sydän syrjällään kuin esikoisen.
Saa nähdä mitä pienimmästä tulee. Aavistelen, että hän muistuttaa luonteeltaan enemmän esikoista.
6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun hetken olin poissa palstalta :)
Itse olen kolmilapsisesta perheestä, ja esikoinen, ja tyttökin vielä (kuten varmaan älysitte, heh), minulla siis kaksi nuorempaa sisarusta, veli ja sisko.
Tottakai lapsena autoin välillä kuopuksen hoidossa, siis jotain pikkujuttuja. Mä olin/olen kuitenkin nuorinta veljeäni miltei 12 vuotta vanhempi.
En kuitenkaan koskaan kokenut, että olisin ollut millään lailla varavanhempi. Joskus nuorena sitä huomasi, että itseä pidettiin enemmän "kurissa", esim. pääsin koulun discoihin vasta yläasteella ysiluokalla, ja silloinkin tiukan neuvottelun jälkeen, nuorempia sisaruksiani sen sijaan on kuskattu jo ala-asteella discoihin ja yläasteilla on päästy jo konsertteihin yms.
Mutta ei nuo ole sellaisia asioita, joista jaksaisi mitään traumoja itselleen kehittää :)
Ja siis näistä "tylsistä faktoista", jota joku listasi, meillä olisi siis esikoinen jo sen ikäinen sitten jos/kun vauva tulisi, että ei tarvitsisi autoon enää turvaistuinta. Mahtuisi todennäköisesti takapenkille keskivyöhön, ja vauvakaukalo toiselle reunalle ja keskimmäisen istuin toiselle. Autoa siis ei tarvitsisi vaihtaa.
Kodissamme on sen verran tilaa, että esikoiselle ja tokalle olisi oma huone, vauvahan ei tarvitsisi omaa huonetta kuin ehkä kolmevuotiaana, ja sittenkin voisi mielestäni jakaa isomman huoneen keskimmäisen kanssa.
Lapsenvahtia tietty voisi olla vaikeampaa saada, mutta esikoinen kun on siis jo koululainen, ja olisi sitten vielä isompi koululainen jos/kun vauva syntyisi, ei hänen perässään enää tarvitsisi hoitajan juosta. Pikemminkin ehkä olisi enemmän jo apuna, kuin "vahdittavana".
Keskimmäinenkin olisi jo sellaisessa iässä, että ei tarvitsisi vaipanvaihtoa (no ehkä pyllynpyyhkimistä) ja osaa syödä itse ja tajuaa puhetta eikä juokse suunapäänä vaaroihin.
Sellaisia mietteitä näistä asioista.
ap
Lapsenvahtia tietty voisi olla vaikeampaa saada, mutta esikoinen kun on siis jo koululainen, ja olisi sitten vielä isompi koululainen jos/kun vauva syntyisi, ei hänen perässään enää tarvitsisi hoitajan juosta. Pikemminkin ehkä olisi enemmän jo apuna, kuin "vahdittavana".ap
Mummo aina kommentoi, että on mukavaa ja helpompaa hoitaa koko porukkaa, kun pienin viihtyy niin hyvin isompien seurassa. Usein lapset leikkivät keskenään ja mummo vain seuraa vierestä. :)
6
Se esikoistyttö on niin kätevä ja nöyrä ja alati valmiina oleva piikanen, ettei vanhempi itsekään välttämättä tajua, kun malliin solahtaa.
Meillä isosisko on loputtoman katkera asiasta - ja tiedän paljon perheitä, joissa sama asia hiertää edelleen vaikka ollaan jo keski-ikäisiä.
Av:lla mammat ei antaisi lasten edes leikkiä keskenään, ellei ne satu olemaan kaksoset, ettei vaan se vanhempi siinä sivussa vahingossa "vahdi" nuorempaansa...
Meillä kolme tenavaa, jotka lähinnä "kantelevat" toisistaan ja sitten aikuiset menevät homman selvittämään. Ihan yhtä lailla se 4-vuotias osaa kiljua, että pikkusisko heittelee ruokansa koiralle, kuin 8-vuotiaskin. Tai huutaa, että nyt se sisko kiipee kerrossänkyyn. Tuskin niiden lapsuus siitä pilalle menee. Korkeintaan olen joskus pyytänyt esim. uloslähtiessä vanhempaa kattomaan kaks sekuntia, ettei nuorin karkaa ihan vielä ovesta pihalle/portaisiin, jos vaikka avaimet jäi keittiön pöydälle ja kipaisen ne hakemassa. Varmaan pitäs kopata nuorin silloinkin kainaloon ja hakea ne sen kanssa ettei vanhin saa vaan traumoja ja joudu aikuistumaan... :roll:
Onpas nyt niin hupaisaa naureskella.
Kylläpä on taas aikuiset ihmiset hankkineet lapsia. Taitaa tähän nyt kirjoitella ne, joilla ei muuta keinoa ole kotona kökkimisen jatkamiseeen kuin se että aina tekaistaan uusi lapsi.
Ap:kaan tuskin miettisi tätä "varauloskäyntiä", jos olisi työpaikka.
Kun ei ole, tehdään lapsi.
Hyvin, hyvin, hyvin aikuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että HAAAAAHHHHHAA HHHHAAAA itelles :)))))))))))))))))))))))))))))
"Koulutuskin" on selkeästi jäänyt keskenjääneeseen peruskouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saat vapaasti ajatella mitä haluat, mutta olet kyllä hieman hakoteillä :)
ap
tehdään ensin kaksi putkeen ja kolmas sitten, ettei esikoisen tarvitse tulla koulun jälkeen yksin kotiin.
Esikoinen joutuu melkoiseen rääkkiin kun joutuu olemaan pikkuäiti. Kakkonen huitelee missä sattuu kun kukaan ei ehdi siitä välittää. Ja tämä nuorin on sitten ihan yksin isin ja äidin turvana, ettei tule tyhjän sylin syndrooma.
Mutta ei, kun äidin pitää saada kokeilla, miltä tuntuu nauttia vain yhden vauvan hoidosta ja töistäkin vois vähän aikaa pitää taukoa kun se on niin tylsää.
että emme sitä kolmatta hankkineet. Meillä ei esikoista ole pantu varavanhemman rooliin koskaan.
Hänkin on ihan vaan lapsi.
2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kakkoset niitä hulivilejä.....
Ehkä juuri tässä pitäisi herätä ja miettiä, miksi esikoinen on niin tunnollinen.
"iso tyttö jo, olepas nyt kunnolla ja anna se lapio nyt pikkuveikalle kun olet jo noin iso"
Meillä esikoinen on tarkka, tunnollinen, älykäs ja vastuuntuntoinen. Minä yritän pikemmin suojella häntä liialta vastuun ottamiselta ja rohkaista rentouteen. Ei tulisi mieleenkään käyttää hänen luonnettaan hyväksi ja vaatia häntä olemaan joku kuuliainen, aina valmis lapsenpiika.
Kakkonen taas on haaveileva, elämäniloinen taiteilijasielu. Tarkkuus on toisinaan niin ja näin, mutta pienimmäisen hoidossa hänkin on osoittanut kyllä ihailtavaa vastuuntuntoa ja huolenpitoa. Meillä tämä keskimmäinen ei ole kyllä jäänyt varjoon, koska hänen kanssaan on aina saanut olla enemmän sydän syrjällään kuin esikoisen.
Saa nähdä mitä pienimmästä tulee. Aavistelen, että hän muistuttaa luonteeltaan enemmän esikoista.
6
Vuoden verran pyöriteltiin ajatusta kolmannesta. Yhtään 'järkisyytä' ei löydetty mutta aina vain ajatukset palasi vielä yhden lapsen tekemiseen, niin tultiin siihen tulokseen ettei vauvakuumeesta taida muuten yli päästä. Ikääkin molemmilla sen verran että oli kolmas tehtävä nyt tai ei koskaan. Ja raskaus alkoikin nopeammin kuin oli odotettu. Jo toisella kierrolla tärppäsi : )
Taloudellisesti kuitenkin aina jonkinlainen taantuma aika, kun makselee tarhamaksuja taasen muutaman vuoden jne.. Sitä mihin rahat käyttää joutuu ajattelemaan taas uudestaan. Ja tosiaan tilaa vaaditaan taas yhden ihmisen verran enemmän. Onneksi on kuitenkin vakituiset työpaikat ja valmiiksi tarpeeksi iso asunto.
Kaksi ensimmäistä on jo 11 ja 7 vuotiaat, joten aika itsenäisesti jo menevät. Valvomiset mietityttää, mutta mitä lähempänä synnytys on, niin valvominen ja jaksaminen vähiten huolettaa. Haluaa vain terveen vauvan.
Erittäin tyytyväinen olen meidän ratkaisuun. Tuntuu että tähän kolmanteen on jo niin henkisestikin paljon paremmin asennoitunut, kun kahteen ensimmäiseen. Tätä kun mekin vatvottiin ja mietittiin pitkään.
Ehdottomasti siis jos vauvakuume vähänväliä palailee, niin uskon että enemmän 10v. päästä harmittaa se että lasta ei ole koitettu tehdä, kun että vielä kerran ottaa sen muutaman vuoden rumban alusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saimme kolmannen keskellä vaikeaa hometalokiistaa. Oli sisarustensa tavoin todellinen valopilkku silloin välillä ankeassakin arjessa. Nyt hometaloasia onneksi pois päiväjärjestystä ja raha-asiat parantuneet merkittävästi. Mies käy töissä, itse olen lasten kanssa kotona. Lapset nyt 7v,4v ja 1v.
Mitään lomaahan tämä hoitovapaalla olo ei ole, mutta ihanaa arkea. Kolmen kanssa lähtemiset ja hoitajan saamiset ovat välillä vaikeita. Isompi auto on haussa, tila-auto on pakko olle kolmelle istuimelle. Ja kun on kaksi isoa koiraakin vielä ja jonkunlaiset rattaatkin pitäisi mukaan mahtua...:-)
Kolmas hoituu kyllä minunkin mielestäni vähän kuin "itsekseen", kaikki on helpompaa. Ja isommat sisarukset palvovat, ottivat pienimmän syntymän tosi hyvin. Ihania lapsia kaikki.
asiasta katkeroitunut. On todella ikävää, että teillä ja monessa muussa perheessä on näin käynyt. Mutta koita nyt kuitenkin ymmärtää, että jotkut ihmiset tiedostavat vaarat ja onnistuvat välttämään karikot, vaikka kaikille ei niin hyvin käykään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
He monesti puhelevat, että "kun me aina toivottiin, että meille tulis vauva. Ja sitten meille tuli. Ja Pekka on maailman ihanin vauva, ihanin mitä voin ikinä kuvitella."
Ja ihanaa on myös lasten molemminpuolinen ilo, kun he näkevät toisensa aamulla tai isompien tullessa koulusta. :)
Odotin että lapset olisivat vauvasta mustasukkaisia, mutta sellaista ei ole näkynyt juuri ollenkaan.
6
Ja neljättäkin vielä toivotaan. Meillä lapset alle 3v välein ja tämä on tietysti koko ajan ollut yhtä pikkulapsiaikaa enkä ole päässyt "nautiskelemaan" mistään vapaudesta vielä joten en menettänyt mitään kolmannenkaan myötä. Meillä on tavallinen farmariauto ja se on kyllä kolmelle ihan liian pieni. Turvaistuimet eivät mahdu takapenkille joten jos menemme koko perhe jonnekin niin minä istun siellä keskellä kahden pienimmän välissä ja vanhin istuu etupenkillä, ahdasta on. Puhumattakaan siitä kun pitää olla vielä vaunut mukana jos mennään pidemmälle reissulle, kasseille ei jää myöskään tarpeeksi tilaa.
Hotellissa olemme vielä yöpyneet ongelmitta perhehuoneessa koska vauva nukkuu matkasängyssä mutta en tiedä sitten kun vauva on isompi koska huoneet on mitoitettu 2+2 perheille.
Kaiken kaikkiaan kolmas lapsi solahti tähän lapsiperhearkeen ihan sujuvasti. Sattui olemaan vielä samaa sukupuolta kun keskimmäinen joten vaatteet käyvät kätevästi.
Tietysti se on eri asia lähteä kolmen pienen kanssa kun kahden kanssa johonkin kun kaikkia joutuu vähän auttamaan ulkovaatteissa jne mutta toisaalta isommista on paljon apua ja iloa vauvanhoidossa esim.vauva katselee isompien leikkejä kun teen ruokaa. Ja vauva on ollut suuri ilo isosisaruksille.
Ja neljättäkin vielä toivotaan. Meillä lapset alle 3v välein ja tämä on tietysti koko ajan ollut yhtä pikkulapsiaikaa enkä ole päässyt "nautiskelemaan" mistään vapaudesta vielä joten en menettänyt mitään kolmannenkaan myötä. Meillä on tavallinen farmariauto ja se on kyllä kolmelle ihan liian pieni. Turvaistuimet eivät mahdu takapenkille joten jos menemme koko perhe jonnekin niin minä istun siellä keskellä kahden pienimmän välissä ja vanhin istuu etupenkillä, ahdasta on. Puhumattakaan siitä kun pitää olla vielä vaunut mukana jos mennään pidemmälle reissulle, kasseille ei jää myöskään tarpeeksi tilaa.
Hotellissa olemme vielä yöpyneet ongelmitta perhehuoneessa koska vauva nukkuu matkasängyssä mutta en tiedä sitten kun vauva on isompi koska huoneet on mitoitettu 2+2 perheille.
Kaiken kaikkiaan kolmas lapsi solahti tähän lapsiperhearkeen ihan sujuvasti. Sattui olemaan vielä samaa sukupuolta kun keskimmäinen joten vaatteet käyvät kätevästi.
Tietysti se on eri asia lähteä kolmen pienen kanssa kun kahden kanssa johonkin kun kaikkia joutuu vähän auttamaan ulkovaatteissa jne mutta toisaalta isommista on paljon apua ja iloa vauvanhoidossa esim.vauva katselee isompien leikkejä kun teen ruokaa. Ja vauva on ollut suuri ilo isosisaruksille.
Mahtaako siihen auttaa muu kuin kolmosen saaminen? Luepa omat vastauksesi: poikkeuksetta ikäänkuin puolustelet, miksi kolmonen olisi hyvä asia. Miksi siis ei? :)
Mahtaako siihen auttaa muu kuin kolmosen saaminen? Luepa omat vastauksesi: poikkeuksetta ikäänkuin puolustelet, miksi kolmonen olisi hyvä asia. Miksi siis ei? :)
Ja musta tää mun keskustelunavaus vahvisti päätöstäni toivomallani tavalla, monet esittivät niitä huonoja puolia pohdittavakseni (kiitos niistä) mutta onneksi huomasin tässä vastaillessani ja pohdiskellessani asioita lisää, että eivät ne taida ylitsepääsemättömiltä vaikuttaa :)
kiitos siis vielä teille, vastaajat!
ap
Mä aattelin sen asian niin, että koska kolmas on mielessä ja jos sitä en "tee", niin se ehkä tulee joskus kaduttamaan kun taas lasta en koskaan kadu, kun on jo maailmassa.
Joo, eihän se oo helppoa taas alottaa sitä rumbaa, mutta miks kaiken aina pitäs olla niin helppoa ;).
Ei meilläkään esikoinen tosiaan ole mikään varavanhempi. Tarkoitin vain, että jo pienenä tarkkailin häntä enemmän ja yritin noudattaa jotain oppikirjasäännöstöä nukkumisineen ja syömisineen. Ja odotan häneltä tiettyjä käytöstapoja enemmän jo pienempänä jne. Hän on tuommoinen esikoisteos, jota seurataan tarkemmin, tai miten sen nyt sanoisi. Rinnastan jollain tavalla tuttujeni ainokaiseen, jota läärätään ja jonka tekemisiä puidaan (ehkä vielä enemmän).
Tiedostan tämän hyvin, ja yritän löysätä pipoa.
Tämä meidän tyttömme ei tosiaan ole mikään nöyrä piikanen. :D Mutta kyllä mielestäni hänkin voi joskus esim. puunhakuni tai vessareissuni ajan katsoa, ettei pikkusisko häärää mitään älytöntä.
Toivon, ettei keskimmäinen jää jalkoihin. Hän osaa kylä olla tempperamenttinen, että kyllä hänetkin huomataan. Itsekin olen keskimmäinen, enkä ole (pahalla) kokenut olevani väliinputoaja. Pikemminkin minusta oli kiva, ettei esim. teini-iässä minun kaikkia pöllöilyitäni ehditty ruotia kuten isosisarukseni ennen minua.
Mutta jokaisella on omat traumansa. Toivon vain, että omien lasteni eivät ole kovin pahoja, vaikka meillä onkin liikaa lapsia enkä heitä varmaan oikein osaa kasvattaa. Yritys on ainakin kova.