Lue keskustelun säännöt.
Miettikää ennen kuin alatte suhteeseen etävanhemman kanssa...
22.02.2011 |
Rohkenisin väittää, että elämä näiden paljon parjattujen yh-vanhempien kanssa on paljon helpompaa. Kerronpa teille oman tarinani:
Kun olin 22 tutustuin mieheen, jolla oli 1-vuotias lapsi. Vahinkoraskaus edellisestä suhteesta. Alkuun kaikki sujui hyvin ja tulin tytön kanssa loistavasti toimeen. Luin iltasadut, vaihdoin vaippoja, syötin ja hellin. Muutaman vuoden elämä sujui mallikkaasti ja muutimme yhteen. Pikkuhiljaa alkoi tyttö vältellä seuraani ja kun hän täytti 4-vuotta, alkoi tilanne olla jo kurja. Äitinsä onnistui kääntämään tytön minua vastaan ja kun tulin raskaaksi, oli kuin maailmansota olisi syttynyt.
Tytön mieli ryyditettiin valheilla ja piinkovalla vihalla äitinsä toimesta, kävelin kuin munankuorilla omassa kodissani ja yritin pitää vauvalle seuraa, jotta isä saa olla rauhassa tyttärensä kanssa. Kylältä alkoi kantautua perättömiä huhuja korviini, kuinka huonosti muka kohtelin tytärpuoltani ja estin miestäni tapaamasta tytärtään.
Mies totta kai hyvänä isänä halusi tavata tyttöä ja yritin olla tytölle ystävä, äitihän hänellä jo on. Mies vietti kaikki vapaapäivänsä ja lomansa tytön kanssa ja koska hän teki pitkää päivää töissä, jäi yhteinen lapsemme minun hoidettavakseni ja isänsä huomion paitsioon. Silloin jo minusta tuntui pahalta, ettei yhteinen lapsemme kelvannut tytölle mihinkään mukaan. Aina hän ja isä kahdestaan. Tilanne meni lopulta siihen, että koska tyttö vietti kaikki miehen vapaa-ajan meillä, ei meille jäänyt kahdenkeskistä aikaa enää juuri koskaan. Tytär saneli kaikki ehdota ja aikataulut. En saanut istua edessä, enkä syödä samassa pöydässä. Mies salli kaiken tämän, kai tunsi huonoa omaatuntoa jostain...
Väsyin ja tunsin huonoa oloa oman lapseni puolesta. Kun viimein ymmärsin lähteä suhteesta, kuulin tämän entisen naisystävän järjestäneen juhlat lapselle sen kunniaksi. Kuinka sairasta...
Nyt elämä on mallillaan, elän suhteessa yh-isän kanssa ja koska hänen 2 lastaan asuvat kanssamme, ei ole tarvetta nostaa lapsia millekkään jalustalle. He saavat olla lapsia perheessä ja heitä arvostetaan lapsina, ei yksinvaltiaina! Nytkin kun lapseni isä hakee yhteisen lapsemme luokseen, ei vanhempi tytär ole ikinä paikalla ja lapseni on siinä käsityksessä, ettei isä ehdi viettää hänen kanssaan aikaa töiden vuoksi. Tottahan se on, koska mies viettää yhden iltapäivän viikossa meidän lapsemme kanssa, joka on nyt 5-vuotias.
Onneksi nykyinen mieheni on aivan ihana lapselleni ja jaksaa touhuta hänenkin kanssaan.
Miettikää siis 2 kertaa, mihin ryhdytte. Poikkeuksiakin varmaan on, mutta tämä oli minun tarinani.
Kommentit (4)
Siksi tämän halusinkin kirjoittaa, koska ikävän monesti olen tämän huomion tehnyt lukiessani "ilkeiden äitipuolien" kirjoituksia. Kuvio tuntuu toistuvan monessa perheessä, joissa uusi puoliso astuu kuvioon mukaan ja hänet alistetaan sietämään lähes kaikki kohtelu lasten taholta. Surullista kun mietin elämäämme taaksepäin. Onhan olemassa uusia puolisoita, jotka tuntuvat vihaavan miehen lapsia entisistä liitoista vain vihaamisen ilosta. Mutta ei aina...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee töistä ku vauva nukkuu ja lähtee töihin ku vauva nukkuu. Se ei oo varmaan nähny lasta hereillä moneen viikkoon. Vp:t meneeki sit lapsipuolen harrastusjutuissa. Muaki ottaa päästä.
yritin olla tytölle ystävä, äitihän hänellä jo on. /// En saanut istua edessä, enkä syödä samassa pöydässä. Mies salli kaiken tämän, kai tunsi huonoa omaatuntoa jostain...
Ei äitipuolen asema ole olla ystävä vaan kasvattaja!!! Jos tosiaan olet ollut noin idiootti, että lapsi on sanellut saatko olla omassa ruokapöydässäsi, niin morjens!
Puolison lapsia kasvatetaan ja kohdellaan samalla tavoin kuin omiakin. Kaikki lapset ovat tasavertaisessa asemassa.
Jos tuo on ollut käsityksesi kasvattamisesta, niin miten mahdat osata kasvattaa lapsia ylipäätään?
t. äitipuoli 2 lapselle ja äiti 2 lapselle
itse äitipuoli ja lapset ovat asuneet sekä meillä että äitinsä luona ja tavallaan onkin helpompaa, kun lapset ovat perheessä suurimman osan ajasta. Silti sanoisin ap, että sinun tapauksessasi ongelmana olivat lähinnä lapsen kaksi sairasta vanhempaa. Äidin ongelmista ei kai tarvi kommentoidakaan, mutta ei lapsen isäkään täysillä käynyt. Aikuisen pitää ottaa aikuisen rooli ja vaikka viettää myös kahdenkeskistä aikaa lapsen kanssa, pitää ennen kaikkea tehdä selväksi, että tämä on meidän perhe ja siinä kunnoitetaan kaikkia osapuolia, ketään ei hyljeksitä. Lapsen pillin mukaan tanssiminen ei ole hyväksi kenellekään.