Minulla on viisi lasta, ja luen romaanin päivässä.
Lasten iät 0-7v. Romaanit ehkä keskimäärin 300-sivuisia. Itsekin ihmettelen miten ehdin, kun kotikin kumminkin tulee hoidettua, ruoat laitettua, esikoisen läksyissä autettua, iltarutiineihin kuuluu minun ja lasten yhteinen luku- ja lauluhetki (vie usein tunninkin) jne... :) Joskus tuntuu että mun vuorokaudessa on tunteja enemmän kuin 24. Aina ei näin oo ollu, nyt on ja olen siitä niiiiiiiin kiitollinen!
Kommentit (23)
elleivät sitten ole koiralapsia tms?
Ei mee läpi mitenkään.Ja jos on totta, niin lapset kärsivät!
mm. ruoanlaitto-, wc-, sauna- ja imetystuokiot. Kirja seuraa joka paikkaan ja on aina käden ulottuvilla niin, että voin napata sen esille heti kun on vaikka pari minuuttia rauhaa. :)
Mä tykkäisin kovasti lukea kirjoja, mutta olen ihan liian väsynyt siihen vaikka on vain kaksi lasta ja olen kotona.
Et keskustele vanhempien lasten kanssa? Et lue heille kirjaa tai laula heidän kanssaan imetyksen aikana?
Luet kirjaa joka paikassa ja lapset saavat olla keskenään. Aha.
Joskus kevyitä, joskus "oikeaa". Olen lukenut Coelhoa, Waltaria, Haydenia ym. Enimmäkseen toki luen kevyempää, mutta toisaalta monissa "hömpäksi" luokiteltavissakin on tosi raskaita asioita. Viimeisin oikeasti raskaslukuinen kirja jonka luin oli Jodi Picoultin Yhdeksäntoista minuuttia.
waltarin ja coelhon kanssa.
Et keskustele vanhempien lasten kanssa? Et lue heille kirjaa tai laula heidän kanssaan imetyksen aikana?
Luet kirjaa joka paikassa ja lapset saavat olla keskenään. Aha.
Että minä ja mun vauvat ollaan ainakin haluttu olla imetyshetket ihan rauhassa. Eli isommat lapset on pantu lastenhuoneeseen ja me ollaa pötkötelty sängyllä puoliunessa. Meilläkin on sentään viisi lasta ja imetykset kestäneet aina 30-60 min kerrallaan (minulta heruu tosi hitaasti eikä heru ollenkaan jos on häiriötekijöitä).
Lapset oppivat hyvinkin olemaan siivolla keskenään sen aikaa eivätkä he muutenkaan tarvi koko ajan mitään ihme puuhastelua vanhempien kanssa. Heillähän on toisensa. Kyllä niitä puuhastelujakin sitten riittää. Meilläkin on pidetty kotimuskaria, kotimontessorikoulua ja iltaisin tunti romaanin lukemista ääneen sängyssä. Leikkimisestä en ole koskaan tykännyt enkä sitä siksi ole juurikaan harrastanut. Vanhemman pitää voida nauttia lapsistaan eikä tehdä heistä pakkopullaa!
Tuo vaihe on meillä menneisyyttä, lapset ovat nimittäin teinejä nykyään. Ja suloisempia teinejä saa hakea! Vanhin on 16 eikä kellään ole ollut mitään kamalaa murrosikää. Kaikki ovat kunnollisia ja mukavia. Äidille on erityisen ihanaa että neljä lapsista on poikia ja mikäs sen kivempaa kuin olla neljän komean nuorukaisen passattavana :D Meillä nää on siis opetettu jo pienestä siivoukseen, ruuanlaittoon ja mamman hartiahierontaan...
Meidän lapsille luetaan erittäin paljon ja lauletaan myös. Perheessä on käynyt paljon sosiaalialan ihmisiä silloin kun on ollut vaikeampia aikoja, ja ihastelevat tätä nimenomaan. Tietenkin jos lapsi tulee viereen pyytämään jotain, haluaa hellyyttä tai vaikka puhua jostakin, minä hänet huomioin. Kirja jää silloin toiseksi. Minä leikin lasteni kanssa päivittäin, ja päivän paras hetki on mielestäni se, kun lapset ovat sängyissään ja istun heidän huoneessaan toiseksi nuorimmainen (2v) sylissäni lukemassa iltasatukirjaa (tällä hetkellä menossa Tove Janssonin Muumi-sarja) ja sen jälkeen laulan jokaiselle lapselle kunkin toivoman laulun silitellen ja hyväillen häntä.
Olen äärimmäisen nopea lukija, ja pystyn siirtymään tosielämästä kirjan maailmaan (ja päinvastoin) nanosekunnissa. Tätä on mahdoton ymmärtää ihmisen, jolla ei tällaista lahjaa ole. Ja kuten sanoin, ei meilläkään aina ole ollut asiat näin hyvin. Aina ei ole koti pysynyt kunnossa, aina ei ole ollut kahta lämmintä ruokaa, enkä minä aina ole voinut lukea romaania päivässä - en välttämättä edes viikossa - mutta nyt tilanne on tämä, ja olen siitä kiitollinen.
Joskus kevyitä, joskus "oikeaa". Olen lukenut Coelhoa, Waltaria, Haydenia ym. Enimmäkseen toki luen kevyempää, mutta toisaalta monissa "hömpäksi" luokiteltavissakin on tosi raskaita asioita. Viimeisin oikeasti raskaslukuinen kirja jonka luin oli Jodi Picoultin Yhdeksäntoista minuuttia.
waltarin ja coelhon kanssa.
Kirjat sisältävät sen verran rankkoja asioita, että on jopa raskaampaa lukea kuin coelhot sun muut.
Joskus kevyitä, joskus "oikeaa". Olen lukenut Coelhoa, Waltaria, Haydenia ym. Enimmäkseen toki luen kevyempää, mutta toisaalta monissa "hömpäksi" luokiteltavissakin on tosi raskaita asioita. Viimeisin oikeasti raskaslukuinen kirja jonka luin oli Jodi Picoultin Yhdeksäntoista minuuttia.
waltarin ja coelhon kanssa.
En ole koskaan lukenut Haydenia. En kyllä kuuna päivänä niputtaisi myöskään Waltaria ja Coelhoa yhteen. Mutta ei se ap mun mielestä kyllä mitään niputtanutkaan, kunhan kertoi esimerkkejä.
asioiden raskautta, vaan ajatuksen syvyyttä. Juonellisia kirjoja joissa tapahtuu paljon, voi lukea pienissä pätkissä arjen keskellä. Sen sijaan ns. raskaampi kirjallisuus vaatii ajatuksellista rauhaa ja keskittymistä.
Ap, olen iloinen puolestasi. Minä en pystynyt pikkulapsiaikaan lukemaan naistenlehtiä kummempaa. Nyt käyn töissä ja lapset ovat pieniä; kirja - pari kuukaudessa muuta kuin ammattikirjallisuutta on jo suoritus, iloitsen siitäkin.
Et keskustele vanhempien lasten kanssa? Et lue heille kirjaa tai laula heidän kanssaan imetyksen aikana?
Luet kirjaa joka paikassa ja lapset saavat olla keskenään. Aha.Että minä ja mun vauvat ollaan ainakin haluttu olla imetyshetket ihan rauhassa. Eli isommat lapset on pantu lastenhuoneeseen ja me ollaa pötkötelty sängyllä puoliunessa. Meilläkin on sentään viisi lasta ja imetykset kestäneet aina 30-60 min kerrallaan (minulta heruu tosi hitaasti eikä heru ollenkaan jos on häiriötekijöitä).
Lapset oppivat hyvinkin olemaan siivolla keskenään sen aikaa eivätkä he muutenkaan tarvi koko ajan mitään ihme puuhastelua vanhempien kanssa. Heillähän on toisensa. Kyllä niitä puuhastelujakin sitten riittää. Meilläkin on pidetty kotimuskaria, kotimontessorikoulua ja iltaisin tunti romaanin lukemista ääneen sängyssä. Leikkimisestä en ole koskaan tykännyt enkä sitä siksi ole juurikaan harrastanut. Vanhemman pitää voida nauttia lapsistaan eikä tehdä heistä pakkopullaa!
Tuo vaihe on meillä menneisyyttä, lapset ovat nimittäin teinejä nykyään. Ja suloisempia teinejä saa hakea! Vanhin on 16 eikä kellään ole ollut mitään kamalaa murrosikää. Kaikki ovat kunnollisia ja mukavia. Äidille on erityisen ihanaa että neljä lapsista on poikia ja mikäs sen kivempaa kuin olla neljän komean nuorukaisen passattavana :D Meillä nää on siis opetettu jo pienestä siivoukseen, ruuanlaittoon ja mamman hartiahierontaan...
että olisin vetäytynyt vauvan kanssa kaksi toiseen huoneeseen imettämään. 8v toki pärjäsi itsekseen.
minullakin on viisi lasta, käyn töissä ja illat menevät kotitöissä ja lasten harrastuksissa - enkä tosiaan ehdi lukea kirjan kirjaa.
että kun lapsia on enemmän, jää itselle enemmän aikaa kuin silloin, kun heitä oli vain kaksi. Tietty voi olla vaativampia aikoja, mutta ylipäätään. Kolmannen aikaan aloin taas tekemään käsitöitä ja nyt kun neljäs on ihan pieni, on mulla jopa aikaa lukea edes jotain, kun taas kolmannen ollessa pieni, en ehtinyt lukea yhtään mitään. Silti myös pelaan lasten kanssa, imetän, luen, puhun ja vastailen, teen ruoan ym. hommat.
Mä tykkäisin kovasti lukea kirjoja, mutta olen ihan liian väsynyt siihen vaikka on vain kaksi lasta ja olen kotona.
Olen lukenut Coelhoa, Waltaria, Haydenia ym. Enimmäkseen toki luen kevyempää, mutta toisaalta monissa "hömpäksi" luokiteltavissakin on tosi raskaita asioita. Viimeisin oikeasti raskaslukuinen kirja jonka luin oli Jodi Picoultin Yhdeksäntoista minuuttia.
Ovatko kirjat ns. kevyitä vai ns. oikeaa kirjallisuutta? (Tämä on ihan ystävällinen kysymys.)
mm. ruoanlaitto-, wc-, sauna- ja imetystuokiot. Kirja seuraa joka paikkaan ja on aina käden ulottuvilla niin, että voin napata sen esille heti kun on vaikka pari minuuttia rauhaa. :)
Mä tykkäisin kovasti lukea kirjoja, mutta olen ihan liian väsynyt siihen vaikka on vain kaksi lasta ja olen kotona.
Telkkaria et varmaan paljoa katso, tai netissä pyöri?
Minkä luit viimeksi?
Öisin en yleensä pahemmin lue. Aamulla kumminki pitää jaksaa herätä... :)