Lasten 9v kaveri totesi aamupalalla:

joka kantaa lapsosille 6v ja 8v leivät yms.sinne telkkarin eteen olohuoneeseen ja kiikuttaa takaisin ja tekee uudestaan, jos on jotain mikä ei kelpaa (=liian vähän juustoa leivällä tms.)

Se on niin outoa kun teillä pitää aamupala tehdä itse. Meillä aina äiti tekee valmiiksi, varsinkin jos olen pelaamassa pleikkaa. No niin kai joo... olin vähän ihmeissäni sillä kaikki tarvikkeet olin laittanut siihen pöytään. Muroja ja maitoa. Jugurttia. Paitettuja kananmunia ja paahtoleipää. Lämmintä kaakaota kannussa. Kinkkua ja juustoa. Kurkkua ja tomaattia. Mehua ja teetä. Mun vanhin lapsi 11v otti teetä niin hälle vielä totesi että outoa että teekin pitää tehdä itse. Kommentoin vain noihin ohimennen että mielestäni on noin helpompi jotta jokainen voi pöydästä ottaa mitä itse haluaa. Mut hän ajatteli asian että kaikki pitää tehdä itse kun mun lapset tuli keittiöön ja tuumasivat kiva kun olet laittanut aamupalan valmiiksi. Meitä on niin moneen lähtöön ;)

Se pikkukaveri pottuili sulle! ;)

Ja otit tosissasi.

Halusi vihjata että hänen äitinsä on vielä pätevämpi. Kaiken päälle tekee jopa lastensa leivät ja teen. Hihii.

Tuleva Av-mies! :):)

piruuttani vastannut että "noin ison pojan pitäis jo osata tehdäkin aamupalansa itse, vai joutuuko äitis vielä lusikoimaan sulle ruuaan oikein suuhun asti?!"



Voi äly hoi, että jotkut sitten tekevät kaiken valmiiksi lapselle, sillä tavalla sitä kasvaa kunnon uusavuttomia aikuisia!

piruuttani vastannut että "noin ison pojan pitäis jo osata tehdäkin aamupalansa itse, vai joutuuko äitis vielä lusikoimaan sulle ruuaan oikein suuhun asti?!"

Voi äly hoi, että jotkut sitten tekevät kaiken valmiiksi lapselle, sillä tavalla sitä kasvaa kunnon uusavuttomia aikuisia!

Tai sitten ei. Mutta oppivatpahan itsekin olemaan laiskoja vanhempia joiden mielestä kasvatus on onnistunut kun 9-vuotias osaa laittaa ruokansa ja hoitaa itsensä kouluun itse, plus pärjää yksin kotona 4 tuntia joka iltapäivä. Jossain muualla tuota pidettäisiin heitteillejättönä.

Oliko tän viestin tarkoitus pohjimmiltaan kehuja miten hienon aamiaisen olit valmistanut?

se nico-petteri kylässä.Ja se ilkimys ei osannuit edes arvostaa hyvää aamupalaa vaan reklamoi tarjoilun puutteesta.

kyllä lapsen olisi parasta vaan tehdä itse ruokansa. Kumma että ap on viitsinyt kuitenkin nostella jotain säälittävää ripettä pöydälle, kyllähän 9-vuotias jo itsekin osaa jääkaapin oven avata, tai käydä vaikka kaupassakin. Ja jos on rahasta pula, voi varmaan käydä keräilemässä pulloja että voi sitten käydä siellä kaupassa aamupalatarvikkeet ostamassa.

vaikka vaikea kuvitella, että kukaan niistä olisi niin typerä kuin ap:n lapsen kaveri. Tossa oikein näkee mitä liiallinen pleikka saa aikaiseksi.

mutta nähtävästi sinä et nyt ymmärrä, että tuo 9v oli paljon sinua fiksumpi huomatessaan, että on olemassa erilaisia tapoja ja jopa sellaista rakkautta, jossa se rakastava tekee asioita toisen puolesta. Varmasti tuo lapsi ymmärsi kotona kertoa äidilleen, miten ihanaa on olla juuri hänen lapsensa, koska voi päivittäin kokea välittäisen ja rakkauden konkreettisesti.



En ole koskaan ymmärtänyt perheitä, joissa aamupala on noutopöydässä ja siitä sitten hipsitään kukin taholleen sitä nauttimaan. Perheitä on niin erilaisia, teillä on tuollainen löyhä ja irrallinen perhemalli.

aamupalatarpeet, en kyllä ryhdy heitä passaamaan. Minä nukun sen verran pitkään, että en ehdi tuollaiseen.

että äiti kyllä aina leikkaa paahtoleivästä nää reunat pois.



Repesin vähän turhan spontaanisti nauruun ja totesin että täällä ei TODELLAKAAN leikellä leivästä reunoja. Joko syödään kaikki tai ei mitään. Söi se sitten hiljaa leipänsä.

Kyllä minua olisi hävettänyt passuuttaa äitiä lukiossa!!! Kyllä se on vanhemmat, joita kunnioitetaan. Pälveluksia tehdään sitten molemmin puolin eikä kyykytetä vanhempia!

mutta nähtävästi sinä et nyt ymmärrä, että tuo 9v oli paljon sinua fiksumpi huomatessaan, että on olemassa erilaisia tapoja ja jopa sellaista rakkautta, jossa se rakastava tekee asioita toisen puolesta. Varmasti tuo lapsi ymmärsi kotona kertoa äidilleen, miten ihanaa on olla juuri hänen lapsensa, koska voi päivittäin kokea välittäisen ja rakkauden konkreettisesti.

En ole koskaan ymmärtänyt perheitä, joissa aamupala on noutopöydässä ja siitä sitten hipsitään kukin taholleen sitä nauttimaan. Perheitä on niin erilaisia, teillä on tuollainen löyhä ja irrallinen perhemalli.

Mikä teitä tämänkaltaisia vaivaa? Onko liikaa todeta, että olipas kiva aamupala ja että joo, olipas lapselta hassu kommentti? On, ilmiselvästi. PItää heti valittaa, että lapsi on heitteillä eikä häntä rakasteta, kun hän joutuu voitelemaan jo 9-vuotiaana oman leipänsä. Niin, ja kunnon perheissä syödään se aamupala lapsen pleikan vieressä mutta ap:n perheessä ei. Mitä kummaa tarkoitat hipsimisellä taholleen? Eikö ap selkeästi ilmoittanut, että heillä aamupala on sosiaalinen tapahtuma, jossa koko perhe on koolla? Itse arvostit siis tuota lapsen pleikan ääressä syömistä. Siis kaikki muut syövät siinä paitsi äiti, kun se väsää niitä leipiä rakkaudella muulle perheelleen...

Minun äitini on tehnyt leivät minulle aamuisin valmiiksi joka ikinen arkiaamu, kunnes kirjoitin ylioppilaaksi. Viikonloppuisinkin aika usein oli valmiina, mutta joskus oli noutopöytä ja se oli ihanaa! Tottakai osasin arvostaa äitini vaivaa, mutta totuus tässä passaamisessa oli se, että äitini haki sillä hyväksyntää muilta perheenjäseniltä ja alistui sitä kautta orjan asemaan. Toki osasi sanoa ei, mutta harvemmin. Edelleen arvostan äitini vaivannäköä mutta koen myös, että jossain vaiheessa pitäisi päästää lapsestaan irti ja antaa tämän pääasiassa itse tehdä aamupalansa - ihan opetuksen vuoksikin. Sitten poikkeuspäivinä esim. pari kertaa viikossa hemmottelu on ihan ok.

Mielestäni olisi ollut noloa, jos ap olisi väsännyt tuolle 9-vuotiaalle koululaiselle leivän valmiiksi. Meillä kävi paljon vieraita, kun olin nuori, ja aina meillä oli noutopöytä, josta me lapset myös saimme hakea/tehdä oman aamupalamme. Noloa on se, että 9-vuotias ei osaa kylässä käyttäytyä ja tajuta, että siellä ei todellakaan syödä pleikan ääressä. Rakkautta voi osoittaa monella tavalla, mutta kun sen osoittaa ruoan muodossa niin kuin oma äitini, on tuloksena syömishäiriöinen aikuinen, joka syö jokaiseen tunteeseen. Siitä vaan tekemään ylipainoisia ja syömishäiriöisiä lapsia ja myöhemmin aikuisia. Kiva on niiden muistella, että ainakin äiti rakasti, kun teki ruoat valmiiksi joka tilanteessa... Minä taas olen sitä mieltä, että rakastava vanhempi osaa myös luopua, koska luopumisestahan tuossa on kyse. Tuon 9-vuotiaan äiti ei vain kestä ajatella lastaan isona ja kykeneväisenä toimimaan aikuisten tavoin. Toivottavasti jossain vaiheessa tajuaa luopua ja irrottaa otteensa.

että äiti kyllä aina leikkaa paahtoleivästä nää reunat pois.

Repesin vähän turhan spontaanisti nauruun ja totesin että täällä ei TODELLAKAAN leikellä leivästä reunoja. Joko syödään kaikki tai ei mitään. Söi se sitten hiljaa leipänsä.

Juuri näin! Näin kasvatetaan ja asetetaan rajoja! Aikuinen kasvattaa lasta eikä lapsi aikuista pääasiassa. Semmoinen "Kyllä lapseni, anteeksi kun olen olemassa" -asenne johtaa lopulta siihen et lapsesta tulee kusipää

Meidän perheessä on sellainen tapa, että vkl aamiainen on yhteinen ateria siinä missä päivällinenkin. Silloin ei harrasteta itsepalvelua. Eli meillä siis tarjoillaan aamiainen lautaselle asti samalla lailla kuin vaikka lounaallakin. Mies hoitaa meillä yleensä aamiaisen.



Tuon ikäiset lapset vasta alkavat oppia että eri perheissä on eri tapoja.

että äiti kyllä aina leikkaa paahtoleivästä nää reunat pois. Repesin vähän turhan spontaanisti nauruun ja totesin että täällä ei TODELLAKAAN leikellä leivästä reunoja. Joko syödään kaikki tai ei mitään. Söi se sitten hiljaa leipänsä.

Hänen perheessään syödään sivistyneesti, teillä moukkamaisesti.

mun lapset tuli keittiöön ja tuumasivat kiva kun olet laittanut aamupalan valmiiksi.

Minä/mies laitetaa meidän 9v:lle aamupalan tarjottimelle ja viedään telkun ääreen.



Ps. lapsi osaa tehdä ruokaa, siis kokata ihan itsenäisesti lämpimän ruoan, esim. wokin tai pasta+kastike ym.



Näin meitä perheitä on erilaisia ja eri tavat.

Minä/mies laitetaa meidän 9v:lle aamupalan tarjottimelle ja viedään telkun ääreen.

Ps. lapsi osaa tehdä ruokaa, siis kokata ihan itsenäisesti lämpimän ruoan, esim. wokin tai pasta+kastike ym.

Näin meitä perheitä on erilaisia ja eri tavat.

Kai teillä on ääni niin kovalla, ettei kukaan erehdy keskustelemaan?

ei ole telkun ääni kovalla.. Meistä kukaan ei ole aamulla seurallinen - tämä on meillä toimivin tapa.



Päivällinen taas syödään yhdessä, kauniisti katetusta pöydästä ja keskustellaan.



Niin ja meillä panostetaan paljon hyvään, kotitekoiseen ruokaan ja kauniisiin tapoihin. Itse asiassa toimin muun muassa tapakouluttajana.



Meidän tapamme syödä arkiaamiaista on meille se oikea:)

että kyseessä on "noutopäytä"? Ei - vaan itse asiassa ap antaa ymmärtää, että pöydässä syödään kaikki yhdessä.

Ja ap:lle: hyvältä kuulostaa tuo aamiainen! Ihme kriitikkoja täällä taas :D

mutta nähtävästi sinä et nyt ymmärrä, että tuo 9v oli paljon sinua fiksumpi huomatessaan, että on olemassa erilaisia tapoja ja jopa sellaista rakkautta, jossa se rakastava tekee asioita toisen puolesta. Varmasti tuo lapsi ymmärsi kotona kertoa äidilleen, miten ihanaa on olla juuri hänen lapsensa, koska voi päivittäin kokea välittäisen ja rakkauden konkreettisesti.

En ole koskaan ymmärtänyt perheitä, joissa aamupala on noutopöydässä ja siitä sitten hipsitään kukin taholleen sitä nauttimaan. Perheitä on niin erilaisia, teillä on tuollainen löyhä ja irrallinen perhemalli.