Miksi ihmiset ei enää kyläile?

ei oikein ole ketään kenellä kyläillä :(

Siskon luona käyn usein ja yksi hyvä kaveri muuttaa juuri satojen kilometrien päähän joten sekin jää. Toinen kaveri joka nyt äitiyslomalla on myös mahdollinen kyläilykohde ja siellä olenkin käynyt välillä.

Töissä olisi yksi minun ikäinen ja samanhenkinen nainen joka on tosi mukava ja olen miettinyt että olisi mukava kyläillä ja olla vapaa-ajallakin tekemisissä mutta mietin vaan että ehkä hän ei halua tmv. olen aika ujo enkä kehtaa/osaa sopia vapaa-ajalle mitään hänen kanssaan :(

mä kutsun ihmisiä kylään n kerran kuussa ja hyvä jos 2 krt vuodessa saan vastakyläilyn.

Mutta ollaan aina innoissaan tulossa. Jos vuosikausia vaan kutsut kylään, tuntuuhan se siltä jossain vaiheessa en minä kun ei muutkaan kutsu.

että monista tuntuu kauhean vaivalloiselta kun pitää hommata tarjoilut viimeisen päälle ja siivota...



siis se kutsuminen tuosta syystä jää, vaikka tykätäänkin itse kyläilystä, eli tosiaan ollaan innolla tulossa jos joku kutsuu.



Muta sitä en tiedä miksi jotkut ei tule vaikka kutsutaan.

En muiden luona, enkä meillä.

Siinä on varmaan ripaus erakoitumista, piittamattomuutta ja laiskuutta.

Viihdyn paremmin ihan keskenäni.

Töissä ollessa kyläillä ehtii kyllä paljon huonommin ja viikonloppuisin ei sitten välttämättä huvita. Mutta näin äitiyslomalla tulee kyläiltyä.

Tällä hetkellä vallitseva suoritus- ja menestymispakko pakottaa ihmiset elämään niin uuvuttavaa arkea, etteivät he jaksa olla sosiaalisia. Lapsetkin on ohjelmoitu 24/7 "ohjattuihin harrastuksiin", jotka hallitsevat perheiden ajankäyttöä. Köyhyys, joka lisääntyy koko ajan, yksinäistää ja syrjäyttää.

Outo ihanne, jonka mukaan pitää muuttaa omakotitaloon tiettömien taipaleiden taakse eristää kun sieltä on hankala lähteä vaikka haluaisikin.

Palstan mukaan kyläily on hankalaa: mitä päälle, mitä tuliaisia, mitä tarjottavaa, "olipa ruma koti" yms. Sosiaalinen puhetaito on hiipumassa kun ihmiset roikkuvat netissä (niinkuin minäkin nyt!), FB:ssä, Twitterissä ...

Eri sukupolvien välinen yhteys ja kommunikaatio on katkennut, uteliaisuus muita ihmisiä ja heidän ajatuksiaan kohtaan vähenee kun ympäristö on täynnä epämääräisten julkkisten "kohupaljastuksia" ...

Sekä puolisoni että minä teemme 10 tuntisia työpäiviä (+ työmatkat 1 h/suunta), joten ei siinä kauheasti ehdi tai jaksa enää iltasella kyläillä. Omaa aikaa on 2 h/vrk. Viikonloppuisin pitää hoidella sellaisia juoksevia asioita, mitä ei ehdi tehdä arkena. Toisinaan on luksusta kun sunnuntait saa pyhittää palautumiseen raskaasta työviikosta. Ehdotan että kokeilisit työssäkäyntiä, niin ymmärtäisit ehkäpä meitä tavallisia ihmisiä paremmin...

että kyläilyyn ladataan liikaa (ulkoisia) odotuksia; pitäis olla siistiä, hyvät tarjottavat jne. Aika monella on korkea kynnys päästää vieraat sisälle sotkuiseen kotiin ja tarjota pelkkää kahvia tms. Minä ainakin tunnistan itseni tästä; aina kun tulee vieraita, ollaan miehen kanssa ihan stressissä siitä, miten meidän koira käyttäytyy, miten lapset käyttäytyy, onko nyt riittävän hyvät tarjottavat jne. Vaikka ollaan ihan tavallisia ihmisiä ja vieraatkin on ihan tavallisia. Sitten on niitä kavereita, jotka on tervetulleet milloin vaan, koska minäkin saan kyläillä heillä ilman erityisjärjestelyjä. Tuollaiset kylästelyt on rentouttavia ja hauskoja, koska niissä voi keskittyä olennaiseen.

että perheen yhteinen yhdessäoloaika on kovin vähäistä. Sitä ei raatsi käyttää siihen, että lähtee kylään toisten luo.



Olisi ihana nähdä ihmisiä, mutta ei voi tehdä niinkään, että raahaa vängällä vastahakoisen perheen mukaansa. Ja yksin en taas halua lähteä, olen mieluummin perheeni kanssa.



Siitä onnellisessa asemassa olemme, että meillä kyllä poiketaan ja kyläillään. Ilman mitään typeriä paineita. Meillä on iso piha lasten leikkiä ja laskea turvallisesti pulkkamäkeä, hyvin organisoitu pihavalvonta jolloin mukelot eivät ole keskenään ulkosalla. Myös sisältä löytyy leikkitilaa niin, että riehunta saadaan minimoitua hajoita ja hallitse -tekniikalla.



Ehditään me vanhemmatkin istua ja höpötellä jotain, ei mene pelkkään lapsienvahdintaan koko aika.

niin raskasta, että se tappaa kaiken sosiaalisen elämän ja ilon muiden ihmisten kohtaamisesta niin mun mielestäni se on todella surullista.:(

kukaan ei ole kotona, koska ovat töissä tai harrastamassa...



Yllättäen ei voi poiketa, koska ei tiedä onko kyläpaikan ihmiset tulossa tai menossa.



Ei voi mennä kylään jos on kipeä tai kyläpaikassa ollaan kipeitä.



Kukaan ei kutsu kylään, koska ei halua tulla torjutuksi.



Ei voi kutsua ketään, kun ei ole mitään tarjottavaa ja koti on sekaisin.



Joku täällä pohti miten kieltäytyä tupper-kutsuista, no menkää nyt edes niille, kun joku kerran on siivonnut, laittanut syötävää ja kutsuu kylään, siinä voi tutustua ihmisiin.

Sekä puolisoni että minä teemme 10 tuntisia työpäiviä (+ työmatkat 1 h/suunta), joten ei siinä kauheasti ehdi tai jaksa enää iltasella kyläillä. Omaa aikaa on 2 h/vrk. Viikonloppuisin pitää hoidella sellaisia juoksevia asioita, mitä ei ehdi tehdä arkena. Toisinaan on luksusta kun sunnuntait saa pyhittää palautumiseen raskaasta työviikosta. Ehdotan että kokeilisit työssäkäyntiä, niin ymmärtäisit ehkäpä meitä tavallisia ihmisiä paremmin...

Kaikki "tavalliset" ihmiset eivät todellakaan tee matkoineen 12- tuntisia työpäiviä. Ehdotan sinulle, että kokeilisit töiden vähentämistä, jos joudut 6 päivää viikossa paahtamaan niin kovasti, että viikon viimeinen päivä menee palautumiseen.

vieraita muutaman kerran viikossa, sekä me käymme ainakin pari kertaa viikossa. Tykätään myöskin yllätysvieraista, asumme Hesan keskustassa, joten ihmisten on helppo soittaa, ja ilmoittaa tulevansa, vaikka shoppailureissun päätteeksi...ei mitään paineita ole todellakaan. Kotini on aina siisti, ja ruokaa ja leipomuksia on joka päivä....joo...olen äitiyslomala, eli on aikaa panostaa tähän:)

Sekä puolisoni että minä teemme 10 tuntisia työpäiviä (+ työmatkat 1 h/suunta), joten ei siinä kauheasti ehdi tai jaksa enää iltasella kyläillä. Omaa aikaa on 2 h/vrk. Viikonloppuisin pitää hoidella sellaisia juoksevia asioita, mitä ei ehdi tehdä arkena. Toisinaan on luksusta kun sunnuntait saa pyhittää palautumiseen raskaasta työviikosta. Ehdotan että kokeilisit työssäkäyntiä, niin ymmärtäisit ehkäpä meitä tavallisia ihmisiä paremmin...

Kaikki "tavalliset" ihmiset eivät todellakaan tee matkoineen 12- tuntisia työpäiviä. Ehdotan sinulle, että kokeilisit töiden vähentämistä, jos joudut 6 päivää viikossa paahtamaan niin kovasti, että viikon viimeinen päivä menee palautumiseen.

ja jotkut tekee matkojen kanssa 12h työpäivää ja silti ehtii vielä kyläilläkin :)

Tosin aika harvoin tulee iltaisin enää lähdettyä mihinkään, mutta kyllä näinkin noin kerran kuussa tapahtuu. Eli siis työpäivän jälkeen vielä käydään tuttavilla/sukulaisilla. Ei siinä muuta tarvita kuin pientä organisointia.

Edellisenä iltana on tehty perheelle lämmitettävä ruoka valmiiksi (yleensä keitto), lapset hoitavat läksynsä ajoissa ja kun tulen töistä niin lähdetään samantein.

Viikonloppukyläilyjäkin harrastetaan, meillä on muutama ystäväperhe joiden kanssa tämä kyläily onnistuu puolin ja toisin. Ja ne ovat aina olleet mukavia ja rentouttavia vierailuja! Tykkään laittaa ja suunnitella ruokaa, en koe sitä mitenkään rasitteena. Normaali siivous riittää, ei tarvitse ns. katosta lattiaan käydä läpi.

Viikonloppuvapaita on 1x 3:ssa viikossa. Jatkuvsti on ilta- ja yövuoroja sotkemassa. Arkisin on lasten ( 4 kpl) harrastuksiin kuskaamista. Meille voi tulla, mutta etukäteen on syytä ilmoittaa, muuten ei onnistu.

Pohjoisessa kyllä kyläillään, mutta etelässä ei. Näin se vaan on. Etelässä käydään kahvilla ja syömässä, mutta omaan kotiin ei voi ketään kutsua. Eikä mielellään itsekään halua mennä toisten kotiin, onhan paljon sivistyneempää käydä kahvilla. Pohjoisessa taas tullaan ja mennään, hyvä jos soitetaan onko toinen kotona - ovikelloa vaan rimputtelemaan tai oikein hyvien ystävien kesken sitä vain tullaan sisälle ja rojahdetaan sohvalle. :D

vauva aihe vapaalla

Mutta ehkä tyttökavereiden kesken tulee useammin mentyä jonnekin kaupungille kahville tai syömään.



Muutaman kerran vuodessa käydään toistemme luona kylässä.



Mutta me kyllä käydään sitten tuttavaperheiden luona, vanhempiemme ja miehen isoäidin luona. Ja muissakin sukulaisissa joskus, muutaman kerran vuodessa - siis niiden, jotka asuu kauempana.



Omilla vanhemmilla se kylään kutsuminen on selkeästi kiinni siitä, että haluaisivat siivota kaiken tiptop ennenkuin esim. kummankaan sisarukset tulevat käymään. Ihan typerää.



Itse en niin ole asian kanssa turhantarkka. Mutta siivoan kyllä aina, jos jonkun olen kutsunut.

että nykyään kaikki vapaa-aika vietetään netissä. Näin se vaan on myöntäkää pois.



Muistelkaa vaan aikoja ennen nettiä ja kännykkää. Sitä miten paljon saatiin asioita tehdyksi ja oltiin ulkonakin.

Viime kesänä oli 7 viikonloppua peräkkäin kun porukkaa tuli ja meni; osa yöpyi, osa ei. Väliläl oltiin mökillä ja välillä meillä kotona. Itse tykkään kun on vieraita!