Olin tilaisuudessa, jossa 1kk:n ikäisen vauvan äiti oli täydessä elementissään

oli niin helppo ja itse olin erinomaisessa kunnossa, että työnteolle ei ollut esteitä. Kakkosen kanssa en usko pystyväni samaan.

Olin sekä fyysisesti että henkisesti sellaisessa jamassa, ettei minusta ollut muuhun kuin pesimään vauvan kanssa ja itkemään milloin onnesta milloin jostain hormonihuurujen aiheuttamista tiloista pääni sisällä. Nyt vuoden kohdalla alkaa vähän helpottaa.

nukkui pieniä pätkiä, eikä todellakaan viihtynyt missään köllimässä eikä sylissäkään, jos ei "hytkyttänyt". Liinassa tosin nukkui parikin tuntia putkeen. Että olisiko tällä naisella sitten helppo vauva:-) (miettii toiveikkaana:-)



ap

mutta en käsitä kuinka äiti voi olla erossa noin pienestä. Eihän siinä vauvaa hoidella jos turhan tärkeitä asioita koordinoidaan ja valmistelutkin vaativat varmasti paljon aikaa. Itse en suostuisi, haluan aina pyhittää vauvan hoitoon tarkoitetun ajan vauvalle ja nauttia siitä elämäntilanteesta. Mikä järki koko vauvan saamisessa muuten olisi, jos ei häntä ehdi hoitaa. Onkohan nämä ihmiset koskaan kuulleet ihmisen psykologisesta kehittymisestä ja siihen alkuun liittyvästä symbioosista?

maaaailan paras! Mitään muuta älyllistä multa ei olís tullut.

nukkui pieniä pätkiä, eikä todellakaan viihtynyt missään köllimässä eikä sylissäkään, jos ei "hytkyttänyt". Liinassa tosin nukkui parikin tuntia putkeen. Että olisiko tällä naisella sitten helppo vauva:-) (miettii toiveikkaana:-)

ap

Koska jos ei pysty nukkumaan, ei varmasti mitään koordinoi myöskään :D. Meillä esikoisella oli melkeinpä vuorokausirytmi ihan kohdillaan alusta saakka, ja kun muutenkin oli varsin tyytyväinen vauva ja itsekin olin hyvässä kunnossa (ja öisin nukuttiin perhepedissä niin etten paljon edes heräillyt syöttöjen aikaan), niin ihan mahdollista se "freesinä" olo on. Tosin minä kyllä ihan hyvällä omallatunnolla pesin kotona silti.

Onkohan nämä ihmiset koskaan kuulleet ihmisen psykologisesta kehittymisestä ja siihen alkuun liittyvästä symbioosista?

nyt ole paljon eroa, jos pystyy hoitamaan työasioita kotoa käsin tai on yrittäjänä mahdollisuus ottaa vauva töihin ja tehdä töitä silloin kuin lapsi nukkuu? Itsellä ainakin keikkui lapsi mukana kantoliinassa, vaunuissa, sitterissä milloin mitenkin. Ja eipä tuo näytä meidän symbioosia mitenkään haittaneen. Jos välillä tekee muutaman tunnin projektin, niin tuskin se sitä vauvaa traumatisoi, jos on vaikka isänsä hoidossa sen aikaa? Vai eikö kukaan äiti käy kampaajalla, jumpassa, tyttöjen illassa lapsen saatuaan? Itse kävin jo aika aikaisessa vaiheessa, koska vauva nukkui hyvin ja häntä pystyi myös ongelmitta kuljettamaan mukana matkoillakin.

Vauvat ovat erilaisia. Koliikkiesikoisen äitinä en olisi pystynyt tai edes harkinnut.

Olisin täysin pystynyt paasaamaan kuinka ihana mun vauva on, maaaailan paras! Mitään muuta älyllistä multa ei olís tullut.

Tuohon mäkin olisin pystynyt!

Hyvä että liikkumaan pääsin. Hätäsektio oli rankka sekä fyysisesti että psyykkisesti. Haavan tulehdus ym. venytti kyllä toipumista siihen malliin, ettei kuukausi synnytyksestä ollut mielessä edes tasainen kävelylenkki! Ei tosiaankaan työnteko...



Meitä on moneen junaan, ja niin vauvojakin.



Edes kakkosen jälkeen en olisi työntekoon pystynyt. Silloin meillä valvottiin yöt ja nukuttiin päivät ;)

se ihanaa tutustua uuteen tulokkaaseen rauhassa. Silti kyllä ihailin tämän naisen energisyyttä ja hehkeyttä. Ja kyllä minä ainakin näytän esikoisen vauvakuvissa ihan kamalalta. Nyt olen mielestäni freesimpi, vaikka ikää 5v. enemmän eli kohta 40.



ap