Mieheni ei tue opiskeluani.
Kun menimme naimisiin, olin juuri kirjoittanut ylioppilaaksi. Mies on minua vanhempi ja päätimme yrittää perustaa perheen heti. Saimme kolme lasta ja olin 9v kotiäitinä.
Oli aivan selvää, että menen opiskelemaan kotiäitiysvuosieni jälkeen. Pyrin ja pääsin opiskelemaan, mutta mikään ei muuttunut. Olen edelleen vastuussa koko kodin pyörityksestä pyykeistä ruokaan, puen lapset aamulla ja siivoan. Jos lapset ovat sairaana, minun on jäätävä kotiin. Usein se on myös pakko, koska mies on ainoa tulonsaaja tässä perheessä.
Tuskastuin eilen, kun jouduin tekemään koko päivän kouluhommia ja kuitenkin jouduin käymään kaupassa, siivoamaan ja tekemään ruokaa, vaikka miehellä oli täysin vapaa päivä. Kun sanoin tästä, mies oli aina muka juuri aloittamassa tekemään jotain todella tärkeää..
Mitä voin tehdä? Mies on selvästi tottunut siihen, että teen kaiken. Jos jätän tekemättä, lapset kärsivät. En voi jättää lapsia ilman ruokaa ja kodin on pakko olla siisti ihan hygieniasyistäkin.
En saa mitään tukea opiskeluihini, en minkäänlaista rauhaa, en milliäkään oman ajan uhrausta mieheltäni.
Asiallisesti. Kertoa vaikka ettet oikeasti jaksa näin enää? Eikä ole tarpeenkaan.